Proseminaari liikaa - keskeytys

Jos pelkoa ei kohtaa, sitä ei kohtaa koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos pelkoa ei kohtaa, sitä ei kohtaa koskaan.

Jumalauta, mikä viisaus!

Ahdistukseen ja pelkoon löytyy varmasti apua. Minusta paljon suurempi ongelma on, "ettet keksi aihetta". Se viittaa siihen, ettet ole ihan oikeassa paikassa.

Kannattaa vaan rohkeasti yrittää mennä sinne. Jos siellä jännittääkin tai kokee munaavansa jotain, niin kukaan ei tule sitä vuoden päästä muistamaan. Noiden tutkielmien aiheiden ei tarvitse myöskään mitään maata mullistavia olla ja jos aihetta ei itse saa keksittyä voi ottaa yhteyden proffaan ja kysyä olisiko hänellä antaa valmista aihetta.

Olen suorittanut kaksi yliopistotutkintoa, joissa molemmissa proseminaarit. Ensimmäisen esitelmän pidin rauhoittavan avulla ja toisen pelkän betasalpaajan avulla. Jännitti kovasti etukäteen, mutta siinähän se meni. Reseptit lääkkeisiin sain YTHS:ltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun on vaan pakko nyt voittaa itsesi. Tavalla tai toisella. Kännissä tai selvinpäin.

Voit syrjäytyä jos jätät opiskelut kesken tuon vuoksi. Nimittäin mielesi saa siitä vahvan ennakkotapauksen ja jatkossa jätät entistä helpommin asioita tekemättä niiden tuntuessa epämukavilta.

valitettavasti olen jo syrjäytynyt. Monta vuotta olin työttömänä ja masentuneena. En kestänyt toimeettomuutta joten ajattelin kokeilla yliopisto-opintoja. Haastavaa on ollut, mutta tämä tuleva on jotakin ylitsepääsemätöntä.

-ap

Itse olen joskus ajatellut niin, että yliopisto on aikanaan tavallaan arvioinut ne tai he, jotka voivat sieltä valmistua ja saada tutkinnon aikaiseksi. - Tämä arviointi tapahtuu tavallisimmin pääsykokeiden yhteydessä. Jos tai kun on selvinnyt pääsykokeista, niin on tarpeeksi taitava ja osaava sattaamaan opinnot loppuun. (-Toki vuosittain pääsykokeissa opiskelupaikkaa jääneiden joukosta löytyy paljon heitä, jotka ovat erinoamsien vakuuttuneita siitä, että miksi juuri ja vain heille olisi tullut valita, eikä se tai tuo). Toisekseen jos kaikki opiskelu olisi alati tai paljossa erinomaisen helppoa, niin olisiko se oikeasti sen arvoista? Kyllä tyhjän saa usein pyytämättäkin. Toki se, että Suomessa on viime vuodet ollut lähes joka niemessä ja notkelmassa jokin korkeakoulu tai yliopisto on saattanut olla omiaan antamaan mielikuvan, että korkeakoulu/ yliopisto-opiskelu on vain läpihuuto juttu ja on enempi -vähempi sairas, jollei vaikeudetta selviä opinnoista. Mutta usein tällaisen tietämyksen esittävät he, joilla on itsellä kaikkein vähiten kokemusta n.n. alan opinnoista.   

Läpihuutojuttu on yhdys sana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei Ap, mitä mieltä näistä ammateista, sopisiko ne paremmin sinulle:

Floristi,

Ompelija,

Myyjä,

Siistijä,

Tarjoilija,

Sisustusartesaani

?

Miksi alapeukkuja vain? :O mielestäni nuo kaikki ovat mielekkäitä töitä.

No luopuisitko unelmistasi heti ongelmien ilmaannuttua ilman yrittämistä?

Heh, huomaa taas että on akkain palsta. Akateeminen loppututkinto on jotain käsittämättömän suurta ja mahtavaa! (Vaikka kortistoon joutuisikin.)

Oletko varma, että proseminaareihin liittyy sellainen perinteinen esitelmän pitäminen? Olen käynyt yhteensä 3 seminaaria (pro/graduseminaareja) ja missään näistä ei tarvinnut pitää esitelmää, vaikka esitelmästä kurssiesitteessä puhuttiin. Esitelmä tarkoitti näissä tapauksissa sitä, että kirjoitettiin tietty sivumäärä, joita muut seminaarilaiset ja vetäjät kommentoivat. Se tietysti vähän jännitti, mutta varmaan jännitti kaikkia muitakin. Ihan asiallisesti kaikki kommentoivat ja esittivät muutamia kysymyksiä, joten ei ollut yhtään niin vaikea tilanne kuin mitä pelkäsin. Minä myös kärsin esiintymisjännityksestä ja hermoilin etukäteen, että jos pitää pitää monta virallista esitelmää seminaarin aikana. Tsemppiä, hae apua sieltä psykologilta ja käy juttelemassa sen seminaarinvetäjän kanssa etukäteen! Minä myös kerroin työni ohjaajalle, että kärsin välillä paniikkioireista tietyissä tilanteissa. Hän oli oikein ymmärtäväinen. Toivon, että et luovuta, vaikka tuntuu nyt vaikealta. 

Minkäikäinen olet ap? Mitä alaa opiskelet?

Kuulostat hieman minulta, tosin en ole vielä yliopisto-opiskelija, paikka jäi hyvin pienestä kiinni yhteishaussa ja harmittaa.

Minua pelottaa esiintyminen myös. Kokeile niitä lääkkeitä