Miksi jotkut luulevat, että sisarusten kanssa kuuluu olla tekemisissä?
Tai muiden sululaisten? Aikuisena saa valita seuransa.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Aika monessa kulttuurissa ollaan perhekeskeisiä. Paitsi supisuomalaisessa.
Taasko tätä keskenkasvuista skeidaa?
Et tiedä mitään niistä muista kulttuureista.
Vittu miten väsyynyttä.
Mee ja elä niissä paremmissa kulttuureissa sitten. Elä tuu alkuperäisen sukusi ovelle itkemään sitten.
Onko tämä nyt selkeää vai haenko merikaapelin?
Sisarukset ovat usein elämän pisin ihmissuhde, ja jos lapsuus on ollut onnellinen, niin tottahan sitä rakkaisiin sisaruksiin haluaa olla yhteydessä myös kotoa muuttamisen jälkeen.
Jotkut haluaa pitää yhteyttä, tiedoksesi. Aikamoinen kokemuspohja kuiteski. Ja veri on vettä sakeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Sisarukset ovat usein elämän pisin ihmissuhde, ja jos lapsuus on ollut onnellinen, niin tottahan sitä rakkaisiin sisaruksiin haluaa olla yhteydessä myös kotoa muuttamisen jälkeen.
Ei lapsuuden onnellisuus tai onnettomuus viittaa välttämättä hyviin tai huonoihin sisarussuhteisiin. Ystäväni vanhemmat ovat/olivat päihteiden sekakäyttäjiä ja viettivät aikaa turvatalossa, lastensuojelun parissa ja ties missä. Neljä sisarusta ovat kuitenkin erinomaisissa väleissä keskenään. Itse elin onnellisen lapsuuden, mutten millään jaksa olla tekemisissä ärsyttävien sisarusten kanssa, fiksujen ja mielenkiintoisten kanssa taas vietän mielelläni aikaa.
Vaikeuttaa asioiden hoitoa jos ei ole, ovathan sisarukset rakkaita silti vaikka yhteydenpito joskus nihkeää.
Vaikeuttaa asioiden hoitoa jos ei ole, ovathan sisarukset rakkaita silti vaikka yhteydenpito joskus nihkeää.
En tiedä. Mutta ei tarvitse olla tekemisissä kehenkään sukulaisen kanssa ellei halua, ei edes omiin vanhempiinsa. Jokaisen oma valinta.
Meillä ei ole mitään yhteistä. Miksi olla tekemisissä, jos se on väkinäistä? Vain koska veri?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monessa kulttuurissa ollaan perhekeskeisiä. Paitsi supisuomalaisessa.
Taasko tätä keskenkasvuista skeidaa?
Et tiedä mitään niistä muista kulttuureista.Vittu miten väsyynyttä.
Mee ja elä niissä paremmissa kulttuureissa sitten. Elä tuu alkuperäisen sukusi ovelle itkemään sitten.
Onko tämä nyt selkeää vai haenko merikaapelin?
Vähän repesin tälle mun kommentin kommentoijalle! Olen lähes viisikymppinen ja olen asunut eri puolilla maailmaa eli taidan nyt kuitenkin tietää vähän muistakin kulttuureista. Suvussamme on puolisoita Italiasta, Saksasta, Englannista ja itse olen ollut tekemisissä intialaisten ja afrikkalaisten sekä kreikkalaisten perheiden kanssa.
Eikä kukaan pakota olemaan yhteydessä sisaruksiin. Sisaruksen luonnetta ei voi muuttaa, omaa asennetta ja nahkaa voi kasvattaa.
Muuten, mihin sä sitä merikaapelia meinasit? Eikös se ole aika kallista? Mistä meinasit hakea?
Mä en itke alkuperäisen sukuni ovella. Vanhempani eivät millään tavalla ole sukurakkaita. Kukin meistä valitkoon oman tien, jos sisarukset ovat hankalia, niin kenties perhekä
...niin kenties perhekäsitystä voi laajentaa.
Mitä ap tarkoittaa 'olla tekemisissä'?
En ole sitä tyyppiä, jonka pitäisi vähintäänkin kerran viikossa ottaa puhelu jonkun kanssa jotta olisimme väleissä. Koen silti olevani läheinen sisarusteni kanssa; nuoremman kanssa erittäinkin läheinen, ja pyrin järjestämään aikatauluni niin että voimme tavata säännöllisesti vaikkemme asukaan samalla paikkakunnalla. Vvanhemman luona käyn kun olen sattumalta siellä päin (sama myös toistapäin, eli tämä ei ole yksipuolista). Olisin kyllä surullinen jos jompikumpi yhtäkkiä haluaisi kokonaan katkaista yhteydenpidon, mutta toisaalta minulle riittää vallan mainiosti että tapaamme kasvokkainen vaikka kerran puolessa vuodessa.
Koska mulla on hyvä suhde mun lapsuudenperheeseen ja olen siitä onnellinen. Pidän kaikkiin seitsemään sisarukseeni päivittäin yhteyttä whatsapp ryhmässämme vaikkei nähtäiskään kuukausiin.
Koska perusasiat, kunnioitus, kiitollisuus ja arvostus.
Joku sinut tänne pusersi kivuliaasti maailmaan, kasvatti, ruokki ja suojasi, jotta yleensäkin kasvoit aikuiseksi asti. Vähintä mitä voit tehdä vastalahjaksi, on arvostaa saamaasi ja sitä ihmistä joka näki vaivaa takiasi.
Aika monessa kulttuurissa ollaan perhekeskeisiä. Paitsi supisuomalaisessa.