Miten auttaa sairaalloisen lihavaa ystävää? Neuvot lopussa.

Miksi olette ysätviä? Puhukaa ja tehkää niitä teitä yhdistävistä juttuja, äläkä mainiste koko painoasiaa.

Kumma että viittii vielä tavata sua kun olet tuollainen tuputtaja.

Liikunta ei mainittavasti laihduta, jollei ruokavalioon tehdä muutosta.

No anna hyvänen aika olla. Jos ammattilaisetkaan ei saa motivaatiota niin hän ei itse halua muuttua.

Sanot suoraa että ottaa itseään niskasta kiinni.Ettet halua menettää rakasta ihmistä.

Rehellisesti: ei mitenkään. Lihavuus on kuin alkoholismi. Jos henkilö itse ei halua laihtua, ei kukaan voi sitä hänen puolestaan tehdä.

Vastustavaa ihmistä ei voi väkisin pelastaa.

Kysy neuvoa joltain parantuneelta ent. sairaalloisen ylipainoiselta. Yleensä he ovat ne asiantuntijat. Voi olla, että kuvaamasi perusteella hän saattaa kokea sinut kontrolloivana? Parempi on jos pystyt näyttämään vain ja ainoastaan omat tunteesi. Ts. välittämisesi. Voit myös kysyä heneltä, mikä häntä parhaiten auttaisi, mitä toivoo, tarvitsee jne.

Mitä sinä häntä hiostat? Aikuinen tekee kuten tykkää. Nauti siitä ajasta mikä teillä on, pakolla ei voi ketään muuttaa.

Kaveriltasi  puuttuu oma motivaatio. Mitään ei siis ole tehtävissä ennen kuin hän itse tajuaa tilanteensa.

Anna sille dumleja.

Ongelmaa tarkasteltaessa näyttää siltä, että pahin ongelma on sinulla. Graavikaan obesitetti ei välttämättä ole niin paha ongelma terveyden kannalta kuin oletat. Ilman parempia analyysejä ystäväsi terveyntilasta olettamuksesi terveydelle haitallisesta obesiteetistä on vailla todisteita.

Yksilön ongelmaksi muodostuu, kuten monessa muussakin sairaudessa, se, että ihminen havahtuu muutoksen pakollisuuteen vasta sitten kun terveys on jo mennyttä. Esimerkiksi stressistä voi tulla osa minuutta ja lopulta stressi sairastuttaa. Alkusyitä pohdittaessa, obesiteettiinkin liitetyistä sairauksista kaikki voidaan selittää stressillä, telomeerien lyhentymisellä ja stressin aiheuttamilla muutoksilla kehossa.

Ilman psykologian perusteesejä kuka tahansa selväpäinen ihminen ymmärtää sen, että hyvin harva tahtoo olla lihava sellaisessa rasistisessa (= lihavien näkemisenä esisairaina ja lihavien syrjivässä) yhteiskunnassa kuten Suomi. Mikäli haluat ajatella lihavaa osana suomalaista yhteiskuntaa, voit ajatella itseäsi minihameessa keskelle islamistista Afganistania, jossa naiset kulkevat säkitettynä: molemmissa syrjintä kohdistuu ulkoisiin tekijöihin.

Kognition tasolla tämä tarkoittaa sitä, että ystäväsikään ei tietoisesti halua olla lihava, vaan lihavuuden syyt ovat biokemiallisia, hormoneista alkaen (hormonit vaikuttavat myös käytökseen). Näin ollen, mikäli haluat ystävääsi auttaa, ainoa keino on löytää ne tekijät hänen biokemiassaan, jotka tuottavat obesiteetin.

Mikäli ystäväsi aidosti kaipaa apua, kannattaa aloittaa opiskella asiaa. Ravitsemustieteen lisäksi kannattaa opiskella endokrinologian perusteita hormonaalisen säätelyn kannalta ja lisätä tietämystä uusimpien tutkimustulosten mukaisesti esimerkkinä suolistomikrobien vaikutus obesiteettiin, uOpioiditutkimukset, geneettisen säätelyn tutkimukset jne.

Muista, että syyllistämällä viet ihmistä kauemmaksi halusta muuttua ja lisäämällä stressiä tuotat lisää mielenterveysongelmaisia ja muuten sairaita yksilöitä yhteiskuntaan.

 

Turhaan sä sitä liikuntaa tyrkytät. Laihtuminen tapahtuu syömällä.  Liikkuakin jaksaa sitten paremmin kun paino on jonkun verran pudonnut.  Liikunta on kuitenkin hyvästä kaikin tavoin, mutta laihdutusta sillä ei aloiteta.

Kun ylipainoa on todella huomattavasti, se liikunta ei todellakaan välttämättä nappaa sillä juoksulenkit tms. aiheuttavat lähinnä kipuja ja tappavat kaiken ilon liikkumisesta. Lähinnä uiminen tms. saattaisi tulla kyseeseen, mutta elämme kieroutuneessa yhteiskunnassa jossa ne jotka kyseistä liikuntamuotoa tarvitsisivat eivät monesti koe pystyvänsä käymään julkisissa uimahalleissa muiden ihmisten reaktion takia. Suosittelen laihduttamista ensisijaisesti ruokavalion alulla avuksi, karppaaminen tai puhtaasti paastoaminen voivat olla hyvin tehokkaita. Motivaatio tähän kuitenkin pitäisi tulla yksilöltä itseltään, ja mikäli henkilö ei koe laihduttamista juuri sillä hetkellä relevantiksi asiaksi syystä tai toisesta, ei lähipiirin naljailu ja kuittailu painosta tule ainakaan edesauttamaan tätä. 

En valitettavasti usko että pystyt välttämättä tekemään juuri mitään ystäväsi hyväksi mikäli tämä ei ole vastaanottavainen avulle. Taustalla on todennäköisesti psyykkisiä ongelmia jotka tulisi hoitaa, mutta tuotakaan ei pysty pakottamaan...

Vierailija kirjoitti:

Sanot suoraa että ottaa itseään niskasta kiinni.Ettet halua menettää rakasta ihmistä.

Joskus se voi auttaa. Voit myös sanoa, ettet halua enää tavata, koska et kertakaikkiaan voi vain katsoa vierestä, koska välität liikaa jne. Sanot, että sairastut itsekin jne.

Vierailija kirjoitti:

Turhaan sä sitä liikuntaa tyrkytät. Laihtuminen tapahtuu syömällä.  Liikkuakin jaksaa sitten paremmin kun paino on jonkun verran pudonnut.  Liikunta on kuitenkin hyvästä kaikin tavoin, mutta laihdutusta sillä ei aloiteta.

Liikunta voi olla myös tuhoisaa. Tämä unohdetaan aina. On kuitenkin fiksua kehittää lihaksia, sillä lihakset toimivat sokeritasapainon säätelyssäkin puskurina. Obeesi ihminen, jolla on lihaksia, on aina terveempi kuin sarkopenisesti lihava saati ektooppista rasvaa omaava lihava.

Usein lihavat ovat insuliiniresistenttejä. Insuliiniresistenssin hyvä puoli on se, että koska insuliini on myös kasvuhormoni, lihava saa kohtalaisen helposti lihaksia. Muutoinkin lihava joutuu tekemään enemmän töitä kannatellakseen painoansa, jolloin hapenottokyky sv-asiat ovat automaattisesti oltava hyvässä kunnossa absoluuttisesti mitaten. Suhteutettuna kudosten määrään tämä tietenkin jää fitistä.

Vierailija kirjoitti:

Kysy neuvoa joltain parantuneelta ent. sairaalloisen ylipainoiselta. Yleensä he ovat ne asiantuntijat. Voi olla, että kuvaamasi perusteella hän saattaa kokea sinut kontrolloivana? Parempi on jos pystyt näyttämään vain ja ainoastaan omat tunteesi. Ts. välittämisesi. Voit myös kysyä heneltä, mikä häntä parhaiten auttaisi, mitä toivoo, tarvitsee jne.

Tässä vinkki sairaalloisesta ylipainosta lievään ylipainoon laihtuneelta. Älä puutu asiaan. Lihavuus oli minulle ihan riittävän iso ongelma, ahdistuksen ja häpeän aihe muutenkin ilman että ystävani nostaneet tämän ominaisuuteni tarjoittimelle. Laihduttaminen edellyttää riittävää itsensä arvostamista ja psyykkistä tasapainoa onnistuakseen, ja sen saavuttamiseksi tärkeitä olivat juuri me ihmissuhteet joissa koin että painolla ei ollut merkitystä. Että minä olen mielenkiintoinen, kiva, tärkeä itsenäni, ja että painoni tai kokoni on ystävälleni merkityksetöntä. Juuri näistä ihmisistä sain lopulta sen itsetunnon ja voiman ja aloin uskoa itseeni ja välittää itsestäni sen verran että painonhallinta (jolle itse näin aiheitta, ei ystäväni) mahdollistui. Sitten kun uskaltautui jollekin avautua painoon, syömiseen tai liikuntaan liittyvistä ajatuksista, kompastuskivistä, yrityksistä tms., niin parhaita olivat he jotka vain kuuntelivat. Eivät yrittäneet neuvoa tai auttaa ja saada asian kuulostamaan helpolta, jos en sitä itse sellaiseksi kokenut. Parhaita olivat ne jotka vain kuuntelivat ja ymmärsivät tai ainakin yrittivät

Toki ymmärrän sen huolen toisen terveydestä, mutta lihavuuteen liitetään usein niin paljon muutakin, niin valtava stigma johon mahtuu kaikki rumuudesta laiskuuteen, että asiasta voi olla todella, todella vaikea puhua vain terveysnäkökulmasta ystävien kesken. Tuollaisen puheeksi ottamisen jälkeen tulee helposti tarkkailtu ja arvosteltu olo jos syö toisen seurassa keksin tai puuskuttaa portaissa, vaikka toisen aikomukset olisivat kuinka hyväntahtoiset. Teidän tapauksessa tosin ne hyväntahtoiset aikeet eivät varmaan ole epäselväksi jääneet.

Terveisin puolet painostaan hävittänyt

Mulla on sellainen ystävä. Hän on syönyt itselleen verenpainetaudin ja sokeritaudin, myös selkä ja nivelet on sökönä. Hän haluaa aina tavata vain buffeteissa, muuten häntä ei saa mihinkään. Ruuan pitää näytellä isoa roolia sosiaalisessa kanssakäymisessä. Myöntää suoraan, että haluaa muiden mahdollistavan syömisen. Hän ei peittele ahmimistaan, mikä on ilmeisesti aika harvinaista. Syö seurassani esim. alkusalaatin, alkukeittoa 1-2 annosta, seisovasta pöydästä 3-4 täyttä lautasellista. On kertonut, että voi tilata kotiin kaksi pitsaa ja syödä päälle litran jäätelöä ja ison pussin karkkia. Tätä ennen on käynyt päivällä syömässä lounasta noutopödästä sen pari kolme lautasellista. Eikä toi ole edes koko totuus. Tossa on vain pieni osa päivän syömisistä. En tajua miten se on ajallisesti edes mahdollista, esim. lounasajan puitteissa, mutta kyllä se on. Hän todella syö monen ihmisen edestä ruokaa päivässä. Hän ei halua muuttua. Ei edes sokeritauti ole pysäyttänyt. Ai niin myös rasvamaksa on todettu. Tai ehkä hän haluaa, muttei tarpeeksi. En jaksa välittää, koska hän tekee selväksi toimivansa näin, yritti joku auttaa tai ei. Ei hänkään puutu minun huonoihin tapoihini eli huonoon ja yksipuoliseen ruokavaliooni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy neuvoa joltain parantuneelta ent. sairaalloisen ylipainoiselta. Yleensä he ovat ne asiantuntijat. Voi olla, että kuvaamasi perusteella hän saattaa kokea sinut kontrolloivana? Parempi on jos pystyt näyttämään vain ja ainoastaan omat tunteesi. Ts. välittämisesi. Voit myös kysyä heneltä, mikä häntä parhaiten auttaisi, mitä toivoo, tarvitsee jne.

Tässä vinkki sairaalloisesta ylipainosta lievään ylipainoon laihtuneelta. Älä puutu asiaan. Lihavuus oli minulle ihan riittävän iso ongelma, ahdistuksen ja häpeän aihe muutenkin ilman että ystävani nostaneet tämän ominaisuuteni tarjoittimelle. Laihduttaminen edellyttää riittävää itsensä arvostamista ja psyykkistä tasapainoa onnistuakseen, ja sen saavuttamiseksi tärkeitä olivat juuri me ihmissuhteet joissa koin että painolla ei ollut merkitystä. Että minä olen mielenkiintoinen, kiva, tärkeä itsenäni, ja että painoni tai kokoni on ystävälleni merkityksetöntä. Juuri näistä ihmisistä sain lopulta sen itsetunnon ja voiman ja aloin uskoa itseeni ja välittää itsestäni sen verran että painonhallinta (jolle itse näin aiheitta, ei ystäväni) mahdollistui. Sitten kun uskaltautui jollekin avautua painoon, syömiseen tai liikuntaan liittyvistä ajatuksista, kompastuskivistä, yrityksistä tms., niin parhaita olivat he jotka vain kuuntelivat. Eivät yrittäneet neuvoa tai auttaa ja saada asian kuulostamaan helpolta, jos en sitä itse sellaiseksi kokenut. Parhaita olivat ne jotka vain kuuntelivat ja ymmärsivät tai ainakin yrittivät <3

Toki ymmärrän sen huolen toisen terveydestä, mutta lihavuuteen liitetään usein niin paljon muutakin, niin valtava stigma johon mahtuu kaikki rumuudesta laiskuuteen, että asiasta voi olla todella, todella vaikea puhua vain terveysnäkökulmasta ystävien kesken. Tuollaisen puheeksi ottamisen jälkeen tulee helposti tarkkailtu ja arvosteltu olo jos syö toisen seurassa keksin tai puuskuttaa portaissa, vaikka toisen aikomukset olisivat kuinka hyväntahtoiset. Teidän tapauksessa tosin ne hyväntahtoiset aikeet eivät varmaan ole epäselväksi jääneet.

Terveisin puolet painostaan hävittänyt

Hyvin kirjoitettu. Mikäli yhteiskunta olisi terve, lihavuuteen ei kiinnitettäisi huomiota. Kuntosaleille ja muihin liikuntapaikkoihin lihavatkin uskaltaisivat mennä ilman pelkoa tulla syrjityksi tai leimatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy neuvoa joltain parantuneelta ent. sairaalloisen ylipainoiselta. Yleensä he ovat ne asiantuntijat. Voi olla, että kuvaamasi perusteella hän saattaa kokea sinut kontrolloivana? Parempi on jos pystyt näyttämään vain ja ainoastaan omat tunteesi. Ts. välittämisesi. Voit myös kysyä heneltä, mikä häntä parhaiten auttaisi, mitä toivoo, tarvitsee jne.

Tässä vinkki sairaalloisesta ylipainosta lievään ylipainoon laihtuneelta. Älä puutu asiaan. Lihavuus oli minulle ihan riittävän iso ongelma, ahdistuksen ja häpeän aihe muutenkin ilman että ystävani nostaneet tämän ominaisuuteni tarjoittimelle. Laihduttaminen edellyttää riittävää itsensä arvostamista ja psyykkistä tasapainoa onnistuakseen, ja sen saavuttamiseksi tärkeitä olivat juuri me ihmissuhteet joissa koin että painolla ei ollut merkitystä. Että minä olen mielenkiintoinen, kiva, tärkeä itsenäni, ja että painoni tai kokoni on ystävälleni merkityksetöntä. Juuri näistä ihmisistä sain lopulta sen itsetunnon ja voiman ja aloin uskoa itseeni ja välittää itsestäni sen verran että painonhallinta (jolle itse näin aiheitta, ei ystäväni) mahdollistui. Sitten kun uskaltautui jollekin avautua painoon, syömiseen tai liikuntaan liittyvistä ajatuksista, kompastuskivistä, yrityksistä tms., niin parhaita olivat he jotka vain kuuntelivat. Eivät yrittäneet neuvoa tai auttaa ja saada asian kuulostamaan helpolta, jos en sitä itse sellaiseksi kokenut. Parhaita olivat ne jotka vain kuuntelivat ja ymmärsivät tai ainakin yrittivät <3

Toki ymmärrän sen huolen toisen terveydestä, mutta lihavuuteen liitetään usein niin paljon muutakin, niin valtava stigma johon mahtuu kaikki rumuudesta laiskuuteen, että asiasta voi olla todella, todella vaikea puhua vain terveysnäkökulmasta ystävien kesken. Tuollaisen puheeksi ottamisen jälkeen tulee helposti tarkkailtu ja arvosteltu olo jos syö toisen seurassa keksin tai puuskuttaa portaissa, vaikka toisen aikomukset olisivat kuinka hyväntahtoiset. Teidän tapauksessa tosin ne hyväntahtoiset aikeet eivät varmaan ole epäselväksi jääneet.

Terveisin puolet painostaan hävittänyt

Hyv4ä kommentti, mutta tuossa mallissa halusit jäädä yksin häpeäsi kanssa. Todellinen arvostus, tuki ja kannustus olisi tullut esiin avoimessa vuorovaikutuksessa, eikä sinun olisi tarvinnut yksin, häpeillen keräillä itseäsi. Oma kokemus on, että me normaalipainoiset ihan luontevasti jaetaan vinkkejä keskenämme kivoista resepteistä, hyvistä juoksukengistä, puhutaan motivaatin puutteesta tai siitä, kun sitä taas on... Esim. äitini on hyvin intohimoinen tietämään ravinteista ja jakaa aina uusinta tutkimustietoa ja se on täysin ok. Eikö tärkeintä olisi päästä häpeästä ja tulla vaan rohkeasti jakamaan arkipäiväisyyksiä toisten kanssa? Kukaan tuttavani ei ole himoliikkuja tai terveysnatsi. Jos 80 prosenttia elämäntavoista on kunnossa voi lopun löysäillä pitsaa syöden.

Lopetat sen vouhottamisen. Pakolla et ketään saa laihduttamaan. Eikä se ole edes sun asias asiasta vaahdota. Kaverisi varasti tietää oman painonsa ja ylipainon mahdolliset seuraukset. Puutu asiaan vasta jos kaveri pyytää apua ja neuvoja. Jos kaveri ei sulle kelpaa tuollaisenaan niin lopeta ystävyys. Se on helpointa kaikille.

Hae, aloittaja, itsellesi apua. Jos toisten ihmisten lihavuus muodostuu pakkomielteeksi, niin ei ole korvien välissä kaikki kunnossa.