sokerilakko loppu nyt
ei jaksa enää.
oon yrittänyt pitää edes jonkinlaista sokerilakkoa kolmisen viikkoa, mutta musta tulee niin pirun vihainen, masentunut ja v-mäinen eukko ilman sokeria, että nyt kyllä palaan mässyttämään karkkia tai jotain herkkua ainakin pari kertaa viikossa.
Jos onkin sokeri vaarallista, niin eihän ole mitään järkeä myöskään siinä, että muuttuu pahantuuliseksi ja ahdistuneeksi. Vai tuleeko nyt vielä joku sokeriton keiju kertomaan, että kyllä se vuodessa ohi menee..... musta ei vaan oo tähän!
miten ihmeessä te muut tämän sokerittomuuden toteutatte ilman avioeroa, potkuja duunista ja siten, että lapsikin muistaisi äidin, mikä oli hyvällä tuulella.... tiedän, olen riippuvainen, mutta mitä sitten? onko sokerittomuus kaiken tämän kärttyisyyden ja kyynisyyden arvoista?
Minä alotin pikkuhiljaa.
Jätin ensin pois sokerin kahvista, lopetin limsat, karkkit ja sitten leivokset. Vaihdoin suklaat aina vaan vähän tummempaan. Nyt aina välillä tekee mieli makeaa, mutta kun sitten ostin menkkakivuissani karkkipussin niin ne maistuukin ihan siltä kuin söisi sokeria suoraan pussista. Yöh. Ennen aina ihmettelin että miten joku pystyy olemaan ahmimatta koko suklaalevyä kerralla?
En ole vieläkään (1,5 v alottamisesta) lopettanut sokeria kokonaan. Viime viikolla söin kahvin kanssa puolikkaan marjaviinerin, ja hyvää oli. Mielenterveys kiittää jos vähentää eikä lopeta :)