Aamulehdessä taas pari, joka ei halua lapsia

Kaikki eivät tule onnellisiksi samoista asioista. Jotenkin hämmentävää, ettei tämä ole selvää kaikille aikuisille. Tietysti jos on vähä-älyinen, voi olla vaikeaa ymmärtää.

Yksi on maailman onnellisin lapsettomana, toinen saatuaan lapsia. Turha surra toisten elämänvalintoja, jokainen rakentakoon onnensa omien toiveidensa pohjalta

Vapaus loppuu kun saa lapsia. On elettävä lapsen ja lasten ehdoilla. Eräs isä totesi muutama vuosi sitten kun kaverinsa oli tullut isäksi ( nelikymppisenä vasta) että onneksi omat lapset ovat jo hyvädsä iässä. Yksi aikuinen ja kaksi muuta lähivuosina.

Ei lapsiperheen elämä ole ruusuista.

Monen vanhemman huoli lapsista ei lopu vaikka lapsi on täysikäinen. Loppuuko koskaan sitä voi kohdallaan miettiä.

Itsekin olen monilapsisesta perheestä enkä halua lapsia. Monet sisaruksistanikin ovat vapaaehtoisesti lapsettomia. Ne, joilla on lapsia, on niitä yksi tai kaksi. Oltiin muistikuvieni mukaan todella riitaisa sisarusparvi. Äitini tosin sitä mieltä, että oltiin ns. helppoja lapsia.

Antakaa kaikkien nyt hankkia niin paljon tai vähän lapsia kuin haluavat. Ei oo kenenkään muun asia kuin pariskunnan itsensä. 

Joku sanoi, että lapsiperheen elämä ei ole ruusuista. Se pitäisi kertoa kaikille yläasteella tai viimeistään lukiossa. Varoituksena siitä, että lapsia ei kannata hankkia.

Kasvatamme uutta sukuyhteisöä. Lasten kasvattamisessa on kurjaa vain se, jos ei ole suvun tukea. Lapsettomien sukulaisten kohdalla joudumme harkitsemaan tapauskohtaisesti, miten läheiset välit annamme heidän luoda lapsiimme. On sellaisia provosoivia ihmisiä, jotka vihaavat lapsia ja silloin en tahdo, että teini-ikäinen saa vaikutteita heiltä. En myöskään luota enää koskaan heihin sataprosenttisesti, sillä sen verran paljon paskaa olen heiltä saanut kuulla silloin kun lapsemme olivat pienempiä. Olen kertonut lapsille kaiken, mitä he ovat lastemme ollessa pienempiä valittaneet ja miten suoraan ovat kertoneet etteivät välittäisi, vaikka mitä lapsillemme sattuisi. Itse välitän tuntemattomienkin lapsista ihmisinä, jopa enemmän kuin aikuista. Huolehdin, että lapset ovat turvassa. En enää anna lapsivihamielisten levittää propagandaansa rajoituksetta. He eivät saa meiltä valmiita, melko aikuisia teinejä omia käyttötarkoituksiaan varten manipuloitaviksi.

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoi, että lapsiperheen elämä ei ole ruusuista. Se pitäisi kertoa kaikille yläasteella tai viimeistään lukiossa. Varoituksena siitä, että lapsia ei kannata hankkia.

Pahinta on se, että niitä ei saa tekemättömiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kasvatamme uutta sukuyhteisöä. Lasten kasvattamisessa on kurjaa vain se, jos ei ole suvun tukea. Lapsettomien sukulaisten kohdalla joudumme harkitsemaan tapauskohtaisesti, miten läheiset välit annamme heidän luoda lapsiimme. On sellaisia provosoivia ihmisiä, jotka vihaavat lapsia ja silloin en tahdo, että teini-ikäinen saa vaikutteita heiltä. En myöskään luota enää koskaan heihin sataprosenttisesti, sillä sen verran paljon paskaa olen heiltä saanut kuulla silloin kun lapsemme olivat pienempiä. Olen kertonut lapsille kaiken, mitä he ovat lastemme ollessa pienempiä valittaneet ja miten suoraan ovat kertoneet etteivät välittäisi, vaikka mitä lapsillemme sattuisi. Itse välitän tuntemattomienkin lapsista ihmisinä, jopa enemmän kuin aikuista. Huolehdin, että lapset ovat turvassa. En enää anna lapsivihamielisten levittää propagandaansa rajoituksetta. He eivät saa meiltä valmiita, melko aikuisia teinejä omia käyttötarkoituksiaan varten manipuloitaviksi.

Ei ole mitenkään harvinaista että nämä lapsivihamieliset ihan surutta julistavat lasten kuullen miten kamalia (kaikki) lapset ovat, eivätkä ymmärrä miksi joku sellaisia haluaa. Siinä on pieni ihminen aika ihmeissään ja miettii miksi hän on niin kamala tuon mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Kasvatamme uutta sukuyhteisöä. Lasten kasvattamisessa on kurjaa vain se, jos ei ole suvun tukea. Lapsettomien sukulaisten kohdalla joudumme harkitsemaan tapauskohtaisesti, miten läheiset välit annamme heidän luoda lapsiimme. On sellaisia provosoivia ihmisiä, jotka vihaavat lapsia ja silloin en tahdo, että teini-ikäinen saa vaikutteita heiltä. En myöskään luota enää koskaan heihin sataprosenttisesti, sillä sen verran paljon paskaa olen heiltä saanut kuulla silloin kun lapsemme olivat pienempiä. Olen kertonut lapsille kaiken, mitä he ovat lastemme ollessa pienempiä valittaneet ja miten suoraan ovat kertoneet etteivät välittäisi, vaikka mitä lapsillemme sattuisi. Itse välitän tuntemattomienkin lapsista ihmisinä, jopa enemmän kuin aikuista. Huolehdin, että lapset ovat turvassa. En enää anna lapsivihamielisten levittää propagandaansa rajoituksetta. He eivät saa meiltä valmiita, melko aikuisia teinejä omia käyttötarkoituksiaan varten manipuloitaviksi.

No hyi mikä suku :/ itse olen vela, mutta pidän sukulaisten lapsista. Kummiksikin olen kelvannut, ja olen jälkikäteen huomannut, että se on ollut lapsille rikkaus. Olen niin kovin erilainen muusta suvusta, kiinnostunut tieteestä jne. Lasten kanssa on puuhattu omia tiedeleirejä, museojuttuja.. Itse en omassa lapsuudessa saanut tukea kiinnostuksilleni, nyt on ollut hieno huomata että varsinkin vanhin kummityttö on yläasteella ihan luonnontieteiden pauloissa.

Lapsettomat sukulaiset ei välttämättä osaa tarjota vanhemmuuden kaltaista olemista, mutta mallin aikuisuudesta ja erilaisten asioiden kirjon kuin oma perhe. Mitään vihamielisiä teinin tasolla olevia idiootteja ei toki kannata sietää.

Vierailija kirjoitti:

Vapaus loppuu kun saa lapsia. On elettävä lapsen ja lasten ehdoilla. Eräs isä totesi muutama vuosi sitten kun kaverinsa oli tullut isäksi ( nelikymppisenä vasta) että onneksi omat lapset ovat jo hyvädsä iässä. Yksi aikuinen ja kaksi muuta lähivuosina.

Ei lapsiperheen elämä ole ruusuista.

Monen vanhemman huoli lapsista ei lopu vaikka lapsi on täysikäinen. Loppuuko koskaan sitä voi kohdallaan miettiä.

Eihän se jonkinasteinen huoli lopu varmaan koskaan. Mutta ilo lasten menestymisestä elämässä ( tarkoitan kaikilla alueilla) tuottaa niin suuren ilon että voittaa mennen tullen tuon huolen.

Ilo heidän seurastaan ja kaikista uusista ajatuksista ja ideoista mitä heiltä tulee ja ilo siitä että hekin aikuisena tuntuvat arvostavan meitä vanhempaan.

Toki voi tulla vastoinkäymisiä, vaikka ero tms.

Mutta luotan siihen että he selviävät niistäkin, nehän ovat elämää.

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoi, että lapsiperheen elämä ei ole ruusuista. Se pitäisi kertoa kaikille yläasteella tai viimeistään lukiossa. Varoituksena siitä, että lapsia ei kannata hankkia.

Rankin lapsiperheen elämä kestää muutaman vuoden. Sanoisin, että alle 10v. Pitääkö yläasteella kertoa muutkin elämän rankat vaiheet, esim. opiskeluajat, että osaa niitä sitten vältellä? :D

Mulla on varmasti tosi huono lukutaito, kun olen lukenut aloituksen nyt neljään kertaan, enkä vieläkään oikein ymmärrä, mitä aloittaja siinä sanoo.  Listasiko hän haastateltujen mielipiteitä vai omiaan? Miten niin ei voi tietää, millaista lapsiperheessä eläminen on, ellei ole suurperheestä?  Miten muka jo pienestä pitäen pitäisi pystyä tekemään päätös lasten hankkimisesta? 

Eihän sitä voi edes ääneen sanoa ettei lapsia hanki. Niin moni loukkaantuu ja pitää kummajaisena. Mä en edes jaksa ajatellakaan sitä vääntämistä mitä joudun vielä käymään läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoi, että lapsiperheen elämä ei ole ruusuista. Se pitäisi kertoa kaikille yläasteella tai viimeistään lukiossa. Varoituksena siitä, että lapsia ei kannata hankkia.

Rankin lapsiperheen elämä kestää muutaman vuoden. Sanoisin, että alle 10v. Pitääkö yläasteella kertoa muutkin elämän rankat vaiheet, esim. opiskeluajat, että osaa niitä sitten vältellä? :D

Meillä 3 lasta 3,5 vuodessa ja työläin aika kesti 5 v eli siihen asti kun kuopus pääsi vaipoista. En ole ikinä ollut mikään lapsiorientoitunut ihminen, mutta on sanottava kyllä, että lapsista on ollut ja on aivan valtavasti iloa, edelleen, vaikka he ovat aikuisia jo.  En ikinä vaihtaisi heitä vuorikiipeilylomiin, safareihin ja burgundinpadan muhituksiin, joita en muka pystyisi tekemään lasten kanssa.  

Mielestäni nykyään vouhkataan aivan liikaa siitä, miten vaikeeta lapsiperhe-elämä muka on. Se on ihan niin vaikeeta kuin minkä itselleen sallii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoi, että lapsiperheen elämä ei ole ruusuista. Se pitäisi kertoa kaikille yläasteella tai viimeistään lukiossa. Varoituksena siitä, että lapsia ei kannata hankkia.

Rankin lapsiperheen elämä kestää muutaman vuoden. Sanoisin, että alle 10v. Pitääkö yläasteella kertoa muutkin elämän rankat vaiheet, esim. opiskeluajat, että osaa niitä sitten vältellä? :D

Meillä 3 lasta 3,5 vuodessa ja työläin aika kesti 5 v eli siihen asti kun kuopus pääsi vaipoista. En ole ikinä ollut mikään lapsiorientoitunut ihminen, mutta on sanottava kyllä, että lapsista on ollut ja on aivan valtavasti iloa, edelleen, vaikka he ovat aikuisia jo.  En ikinä vaihtaisi heitä vuorikiipeilylomiin, safareihin ja burgundinpadan muhituksiin, joita en muka pystyisi tekemään lasten kanssa.  

Mielestäni nykyään vouhkataan aivan liikaa siitä, miten vaikeeta lapsiperhe-elämä muka on. Se on ihan niin vaikeeta kuin minkä itselleen sallii.

Itse velana sanoisin, että on jotenkin todella vaikeaa (ja rasittavaa) kertoa, että ei halua lapsia, koska ei halua lapsia. Mulla ei ole sitä tunnetta, ei ole ollut koskaan. Ajattele, että joku kertoo sulle, että maailman paras asia olisi muuttaa Italiaan ja perustaa viinitila. Ja ajattelet, että voihan se olla, mutta kun mä en vaan halua. Se on sitten yksi ja sama, mitä sä siinä menetät, mutta et sä muuta viinitilalle vaan, koska muut tuntee niin.

Siksi saatan joskus sanoa, että se voi lapset estää mua tekemästä jotain jne. Kun on tosi vaikea selittää nälkäiselle, että itse ei tiedä miltä tuntuu haluta ruokaa. Koska he eivät usein usko/ymmärrä tai jopa hyväksy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoi, että lapsiperheen elämä ei ole ruusuista. Se pitäisi kertoa kaikille yläasteella tai viimeistään lukiossa. Varoituksena siitä, että lapsia ei kannata hankkia.

Rankin lapsiperheen elämä kestää muutaman vuoden. Sanoisin, että alle 10v. Pitääkö yläasteella kertoa muutkin elämän rankat vaiheet, esim. opiskeluajat, että osaa niitä sitten vältellä? :D

Meillä 3 lasta 3,5 vuodessa ja työläin aika kesti 5 v eli siihen asti kun kuopus pääsi vaipoista. En ole ikinä ollut mikään lapsiorientoitunut ihminen, mutta on sanottava kyllä, että lapsista on ollut ja on aivan valtavasti iloa, edelleen, vaikka he ovat aikuisia jo.  En ikinä vaihtaisi heitä vuorikiipeilylomiin, safareihin ja burgundinpadan muhituksiin, joita en muka pystyisi tekemään lasten kanssa.  

Mielestäni nykyään vouhkataan aivan liikaa siitä, miten vaikeeta lapsiperhe-elämä muka on. Se on ihan niin vaikeeta kuin minkä itselleen sallii.

Itse velana sanoisin, että on jotenkin todella vaikeaa (ja rasittavaa) kertoa, että ei halua lapsia, koska ei halua lapsia. Mulla ei ole sitä tunnetta, ei ole ollut koskaan. Ajattele, että joku kertoo sulle, että maailman paras asia olisi muuttaa Italiaan ja perustaa viinitila. Ja ajattelet, että voihan se olla, mutta kun mä en vaan halua. Se on sitten yksi ja sama, mitä sä siinä menetät, mutta et sä muuta viinitilalle vaan, koska muut tuntee niin.

Siksi saatan joskus sanoa, että se voi lapset estää mua tekemästä jotain jne. Kun on tosi vaikea selittää nälkäiselle, että itse ei tiedä miltä tuntuu haluta ruokaa. Koska he eivät usein usko/ymmärrä tai jopa hyväksy.

On myös hassua, että nää vanhemmat uskoo, kun joku sanoo ettei nyt lapsia, kun sitten ei ehi. Elämä on täynnä asioita, jotka vie aikaa, ja me kaikki teemme niitä jos vain *haluamme*. Koulut, työt, liikunta, lemmikit.

Jotenkin sympaattista jopa, että vanhemmat joille lapset on supertärkeitä, uskovat että niin tärkeä asia jätettäisin väliin jonkun tosi triviaalin vuoksi. Se jätetään väliin, kun ei haluta. Simple.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaus loppuu kun saa lapsia. On elettävä lapsen ja lasten ehdoilla. Eräs isä totesi muutama vuosi sitten kun kaverinsa oli tullut isäksi ( nelikymppisenä vasta) että onneksi omat lapset ovat jo hyvädsä iässä. Yksi aikuinen ja kaksi muuta lähivuosina.

Ei lapsiperheen elämä ole ruusuista.

Monen vanhemman huoli lapsista ei lopu vaikka lapsi on täysikäinen. Loppuuko koskaan sitä voi kohdallaan miettiä.

Eihän se jonkinasteinen huoli lopu varmaan koskaan. Mutta ilo lasten menestymisestä elämässä ( tarkoitan kaikilla alueilla) tuottaa niin suuren ilon että voittaa mennen tullen tuon huolen.

Ilo heidän seurastaan ja kaikista uusista ajatuksista ja ideoista mitä heiltä tulee ja ilo siitä että hekin aikuisena tuntuvat arvostavan meitä vanhempaan.

Toki voi tulla vastoinkäymisiä, vaikka ero tms.

Mutta luotan siihen että he selviävät niistäkin, nehän ovat elämää.

Eivät jotkut menesty millään alueella elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaus loppuu kun saa lapsia. On elettävä lapsen ja lasten ehdoilla. Eräs isä totesi muutama vuosi sitten kun kaverinsa oli tullut isäksi ( nelikymppisenä vasta) että onneksi omat lapset ovat jo hyvädsä iässä. Yksi aikuinen ja kaksi muuta lähivuosina.

Ei lapsiperheen elämä ole ruusuista.

Monen vanhemman huoli lapsista ei lopu vaikka lapsi on täysikäinen. Loppuuko koskaan sitä voi kohdallaan miettiä.

Eihän se jonkinasteinen huoli lopu varmaan koskaan. Mutta ilo lasten menestymisestä elämässä ( tarkoitan kaikilla alueilla) tuottaa niin suuren ilon että voittaa mennen tullen tuon huolen.

Ilo heidän seurastaan ja kaikista uusista ajatuksista ja ideoista mitä heiltä tulee ja ilo siitä että hekin aikuisena tuntuvat arvostavan meitä vanhempaan.

Toki voi tulla vastoinkäymisiä, vaikka ero tms.

Mutta luotan siihen että he selviävät niistäkin, nehän ovat elämää.

Paitsi sitten kun lapsesta tulee esim. narkomaani tai alkoholisti, huoli ja suru ei välttämättä lopu koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaus loppuu kun saa lapsia. On elettävä lapsen ja lasten ehdoilla. Eräs isä totesi muutama vuosi sitten kun kaverinsa oli tullut isäksi ( nelikymppisenä vasta) että onneksi omat lapset ovat jo hyvädsä iässä. Yksi aikuinen ja kaksi muuta lähivuosina.

Ei lapsiperheen elämä ole ruusuista.

Monen vanhemman huoli lapsista ei lopu vaikka lapsi on täysikäinen. Loppuuko koskaan sitä voi kohdallaan miettiä.

Eihän se jonkinasteinen huoli lopu varmaan koskaan. Mutta ilo lasten menestymisestä elämässä ( tarkoitan kaikilla alueilla) tuottaa niin suuren ilon että voittaa mennen tullen tuon huolen.

Ilo heidän seurastaan ja kaikista uusista ajatuksista ja ideoista mitä heiltä tulee ja ilo siitä että hekin aikuisena tuntuvat arvostavan meitä vanhempaan.

Toki voi tulla vastoinkäymisiä, vaikka ero tms.

Mutta luotan siihen että he selviävät niistäkin, nehän ovat elämää.

Paitsi sitten kun lapsesta tulee esim. narkomaani tai alkoholisti, huoli ja suru ei välttämättä lopu koskaan.

Tällaiset äärimmäiset esimerkit on aika turhia, yhtä lailla voi olla ottamatta puolisoa tai ystäviä tselleen koska niistäkin voi tulla narkomaaneja tai alkoholisteja. Suurimmasta osasta ei kuitenkaan tule.