Lue keskustelun säännöt.
Aamulehdessä taas pari, joka ei halua lapsia
14.08.2017 |
Molemmat monilapsisista perheistä. Lapsille pitäisi koulussa kertoa lapsiperheen arjesta, jotta voivat tehdä päätöksensä lapsien hankkimisesta jo elämän alussa. Ei todellista kuvaa saa, ellei ole suurperheestä. Luulee sen olevan helppoa. Tuo pariskunta on mielestäni maailman onnellisin, koska ei hanki lapsia.
Kommentit (27)
Ihme vinkujia. Lapset ovat ihania! Ihan parhaita ihmisiä, ja me kaikki olemme olleet lapsia. Ainakin oma elämäni olisi aika tylsää ja rajoittunutta jos ei lapsia olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaus loppuu kun saa lapsia. On elettävä lapsen ja lasten ehdoilla. Eräs isä totesi muutama vuosi sitten kun kaverinsa oli tullut isäksi ( nelikymppisenä vasta) että onneksi omat lapset ovat jo hyvädsä iässä. Yksi aikuinen ja kaksi muuta lähivuosina.
Ei lapsiperheen elämä ole ruusuista.
Monen vanhemman huoli lapsista ei lopu vaikka lapsi on täysikäinen. Loppuuko koskaan sitä voi kohdallaan miettiä.Eihän se jonkinasteinen huoli lopu varmaan koskaan. Mutta ilo lasten menestymisestä elämässä ( tarkoitan kaikilla alueilla) tuottaa niin suuren ilon että voittaa mennen tullen tuon huolen.
Ilo heidän seurastaan ja kaikista uusista ajatuksista ja ideoista mitä heiltä tulee ja ilo siitä että hekin aikuisena tuntuvat arvostavan meitä vanhempaan.
Toki voi tulla vastoinkäymisiä, vaikka ero tms.
Mutta luotan siihen että he selviävät niistäkin, nehän ovat elämää.Paitsi sitten kun lapsesta tulee esim. narkomaani tai alkoholisti, huoli ja suru ei välttämättä lopu koskaan.
Tällaiset äärimmäiset esimerkit on aika turhia, yhtä lailla voi olla ottamatta puolisoa tai ystäviä tselleen koska niistäkin voi tulla narkomaaneja tai alkoholisteja. Suurimmasta osasta ei kuitenkaan tule.
Puolisosta ja ystävästä pääsee eroon. Lapsesta ei pääse. Siinä se ero.
Käyttäjä6871 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaus loppuu kun saa lapsia. On elettävä lapsen ja lasten ehdoilla. Eräs isä totesi muutama vuosi sitten kun kaverinsa oli tullut isäksi ( nelikymppisenä vasta) että onneksi omat lapset ovat jo hyvädsä iässä. Yksi aikuinen ja kaksi muuta lähivuosina.
Ei lapsiperheen elämä ole ruusuista.
Monen vanhemman huoli lapsista ei lopu vaikka lapsi on täysikäinen. Loppuuko koskaan sitä voi kohdallaan miettiä.Eihän se jonkinasteinen huoli lopu varmaan koskaan. Mutta ilo lasten menestymisestä elämässä ( tarkoitan kaikilla alueilla) tuottaa niin suuren ilon että voittaa mennen tullen tuon huolen.
Ilo heidän seurastaan ja kaikista uusista ajatuksista ja ideoista mitä heiltä tulee ja ilo siitä että hekin aikuisena tuntuvat arvostavan meitä vanhempaan.
Toki voi tulla vastoinkäymisiä, vaikka ero tms.
Mutta luotan siihen että he selviävät niistäkin, nehän ovat elämää.Paitsi sitten kun lapsesta tulee esim. narkomaani tai alkoholisti, huoli ja suru ei välttämättä lopu koskaan.
Tällaiset äärimmäiset esimerkit on aika turhia, yhtä lailla voi olla ottamatta puolisoa tai ystäviä tselleen koska niistäkin voi tulla narkomaaneja tai alkoholisteja. Suurimmasta osasta ei kuitenkaan tule.
Puolisosta ja ystävästä pääsee eroon. Lapsesta ei pääse. Siinä se ero.
Uskomatonta. Siis lapset on parempi jättää tekemättä, koska heistä voi tulla alkkiksia tai narkkareita?
Siis nyt oikeesti!
No niin. Lyödään lusikka sitten tähänkin soppaan!
Me emme avopuolisoni kanssa ole ajatelleet hankkia lapsia. Jos lapsi tulee, niin se ei kyllä ole toivottu, mutta vastaan se otettaisiin. Lapset ovat molempien mielestä mukavia, kunhan ne eivät ole omia. Hauska on hetki katsoa kun lapset leikkii ja touhuaa, mutta pidemmän päälle ei kestä. Itse olen ainut lapsi perheessä ja avokkaani on suurperheestä jossa oli viisi lasta.
Jokainen mielestäni tehkööt tässä asiassa niinkuin haluaa eikä oikeaa mielipidettä tälle ole.
Ärsyttää sukulaiset, työkaverit, muut "lapselliset" kaverit jne kun painostavat ja kyselevät että koska mukuloita teille tulee. Vaikka aina olen toistanut että ei ole suunnitelmissa, niin sama kysymys kuukauden päästä. Osan mielen olen varmasti jo pahoittanut kertomalla, ettemme kaipaa lapsia ja niistä on meille vaivaa. Tähän pahaan maailmaan on turha tuoda lisää laspia. Maailma ylikansoittuu ym provosoivaa.
Ihmiset eivät tajua että kaikki ei toimi kaikille.
Itse haluan keskittyä harrastuksiini ja oman elämän ihanaisiin hiljaisiin rauhallisiin hetkiin.
Mä en ymmärrä lasten tuputtamista eli sitä että ollaan hehkuttamassa lapsia ja lapsiperhe-elämää kaikille. Mutta en ymmärrä sitäkään, että hehkutetaan lapsetonta elämää ja kauhistellaan kuinka vaikeaa se lapsiperheen elämä onkaan. Vapaus menee ja kaikki. Siis ihan kauheeta.
Joka asiassa on hyvät ja huonot puolensa. Lapsiperheen elämä on välillä hankalaa ja välillä helppoa. Mutta niin on myös lapsettoman elämä, ei sekään ole ainaista auvoa ja ruusuilla tanssimista.
Kuten moni on jo sanonut, me olemme erilaisia ja tulemme onnelliseksi eri tavoilla. Joillakin sen onnen tuo perhe, joillakin joku muu. Jokainen myös varmaan ihan itse tietää mitä haluaa, ilman hehkuttamista tai pelottelua. Annetaan muille vapaus elää tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä6871 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaus loppuu kun saa lapsia. On elettävä lapsen ja lasten ehdoilla. Eräs isä totesi muutama vuosi sitten kun kaverinsa oli tullut isäksi ( nelikymppisenä vasta) että onneksi omat lapset ovat jo hyvädsä iässä. Yksi aikuinen ja kaksi muuta lähivuosina.
Ei lapsiperheen elämä ole ruusuista.
Monen vanhemman huoli lapsista ei lopu vaikka lapsi on täysikäinen. Loppuuko koskaan sitä voi kohdallaan miettiä.Eihän se jonkinasteinen huoli lopu varmaan koskaan. Mutta ilo lasten menestymisestä elämässä ( tarkoitan kaikilla alueilla) tuottaa niin suuren ilon että voittaa mennen tullen tuon huolen.
Ilo heidän seurastaan ja kaikista uusista ajatuksista ja ideoista mitä heiltä tulee ja ilo siitä että hekin aikuisena tuntuvat arvostavan meitä vanhempaan.
Toki voi tulla vastoinkäymisiä, vaikka ero tms.
Mutta luotan siihen että he selviävät niistäkin, nehän ovat elämää.Paitsi sitten kun lapsesta tulee esim. narkomaani tai alkoholisti, huoli ja suru ei välttämättä lopu koskaan.
Tällaiset äärimmäiset esimerkit on aika turhia, yhtä lailla voi olla ottamatta puolisoa tai ystäviä tselleen koska niistäkin voi tulla narkomaaneja tai alkoholisteja. Suurimmasta osasta ei kuitenkaan tule.
Puolisosta ja ystävästä pääsee eroon. Lapsesta ei pääse. Siinä se ero.
Ilmeisesti pääsee eroon vielä niin, ettei tarvi yhtään surra ja murehtia? Ainahan sitä saa uuden miehen ja uudet ystävät. Noin kylmästi ajatteleva ihminen vois ajatella myös, että aina voi hankkia uudet lapset jos entiset menee pilalle.
Monilapsisissa perheissä on koko ajan pieniä huolehdittavia, jotka pahimmssa tapauksessa ulkoistetaan isommille sisaruksille. Koko lapsuus menee muita hoitaessa. Se ei kuitenkaan kuvaa tavallisen lapsiperheen elämää.