Lue keskustelun säännöt.
Ulkomailla asuminen ja epävarmuus kielen kanssa
12.08.2017 |
Olen muuttanut toiseen maahan ja unelmani olisi oppia tämän maan kieli. Osaan perusteet ja osaisin kommunikoida perusasioita, mutten kuitenkaan saa suutani auki. Miksi? Häpeän aksenttiani, koska siitä ilmenee minun olevan suomalainen, ja etten puhu kieltä täydellisesti kuten tämän maan kansalaiset. Haluan päästä tästä häpeästä yli ja lopettaa englannin puhumisen, mutta helpommin sanottu kun tehty.. Onko kukaan ollut vastaavanlaisessa tilanteessa? Vinkkejä? En muuten ole epävarma ihmisenä, ainoastaan tämä kieliasia hävettää. :(
Kommentit (7)
NoTePreocupes kirjoitti:
Täytyy vaan rohkeesti puhua, niin se paranee! Muakin jännitti ennen ihan kauheesti hoitaa asioita uudella kielellä tai suuremmassa kaveriporukassa puhua siten, että kaikki kääntyy tuijottaa ja hiljenee. Aina lopulta päädyin englantiin 'ihan vaan varmuuden vuoksi'. Mut mä jotenkin sit vaan pääsin siit yli. Päätin et yritän aina parhaani ja kaikkienhan täytyy aloittaa ihan nollasta. Kyllä aasialaisillakin on täällä kova aksentti, eikä ne häpeile avata suutaan, niin miksi mun pitäisi. :)
Eli ihan turhaan tommosta jännittää! On jo paljon et on opetellut uuden kielen, en usko että paikalliset nauraisivat tms jos yrittää käyttää sitä. Aloita vaikka small talkilla. Mieti, ettei oo muita vaihtoehtoja ku puhua, eikä siinä kehity kuin puhumalla.
Kiitos vastauksesta. Kuinka kauan sulla meni että pääsit yli?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin vakuuttaa sinulle, että Suomi on ainoa maa missä oma suomalainen aksentti on häpeä. Olen asunut viimeiset kahdeksan vuotta Australiassa, opiskellut yliopistotutkintoni täällä ja puhunut englantia 24/7, ja silti minulla on vieläkin pienoinen aksentti. Kunhan tulee ymmärretyksi, ei aksentti haittaa sitten yhtään. Oma tilanteeni on tottakai siitä helppo, että Australia on täynnä erilaisia aksentteja ja omani on paljon hankalampi havaita kun vertaa vaikkapa intialaiseen aksenttiin. Monella yliopistoni professorilla oli paljon voimakkaampi aksentti kun minulla, mutta eivät he silti ujostelleet luennoida sadan ihmisen edessä.
Ajattele asiaa siltä kantilta, että häpeä aksentin suhteen on vain asenneongelma, jonka yli pääset puhumalla. Mitä enemmän puhut sen helpommaksi se käy.
Katso miten rohkeasti maahanmuuttajat, varsinkin aasialaiset puhuvat. Oppia ikä kaikki.
Olet siis muuttanut Ruotsiin koska häpeät aksenttiasi. Oma vika jos menet maahan jossa on satojen vuosien perinne suomalaisten haukkumisessa.
Suomalaisuus ei ole häpeä missään muualla kuin av:lla. Epätäydellinen kielitaitokaan ei ole häpeä - sen pilkkaaminen on. Aina kannattaa muistaa, että löytyy kieliä, joita pilkkaajakaan ei osaa täydellisesti - usein pilkatun oma kieli on sellainen.
Lakkaa nynnyilemästä ja häpeämästä itseäsi ja puhu vaan. Kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näistä suurin osa kommentoijista ei ole asunut suomalaisena Ruotsissa.
Vain Ruotsissa osataan erottaa suomalainen aksentti , muissa maissa suomalaisilla on määrittelemätön aksentti jota ei osata yleensä paikallistaa.
Täytyy vaan rohkeesti puhua, niin se paranee! Muakin jännitti ennen ihan kauheesti hoitaa asioita uudella kielellä tai suuremmassa kaveriporukassa puhua siten, että kaikki kääntyy tuijottaa ja hiljenee. Aina lopulta päädyin englantiin 'ihan vaan varmuuden vuoksi'. Mut mä jotenkin sit vaan pääsin siit yli. Päätin et yritän aina parhaani ja kaikkienhan täytyy aloittaa ihan nollasta. Kyllä aasialaisillakin on täällä kova aksentti, eikä ne häpeile avata suutaan, niin miksi mun pitäisi. :)
Eli ihan turhaan tommosta jännittää! On jo paljon et on opetellut uuden kielen, en usko että paikalliset nauraisivat tms jos yrittää käyttää sitä. Aloita vaikka small talkilla. Mieti, ettei oo muita vaihtoehtoja ku puhua, eikä siinä kehity kuin puhumalla.