Turha ja ylimääräinen ihminen
Olen lähes viisikymmentä vuotias hyvinkouluttautunut perheenäiti. Pitkäaikaistyötön. Joka aamu perheen lähdettyä kouluun ja työhön, itken. Itken tätä voimakasta tunnetta: olen turha ja ylimääräinen ihminen. Ikuinen ulkopuolinen kaikesta, etenkin työelämästä.
Synnyin kakkostyttärenä, kaamea pettymys maaseudulla. Olen ollut aina yksinäinen, huolimatta miehestä ja lapsista.
Miten voi päästä eroon tunteesta, missä olen "turha ja ylimääräinen ihminen"?
Olen rasite kaikille. Etenkin työvoimaviranomaisille, "vaikeasti työllistettävä", "vaikeassa työmarkkitilanteessa oleva".
Kommentit (2)
Minusta on surullista kuinka yhteiskunta on kyennyt aivopesemään monen ihmisen ajattelemaan että työelämässä juokseminen olisi jokin ihmisarvon mitta, että pitäisi jotenkin raatamalla toisen palveluksessa lunastaa oikeutuksensa elää. Jep, kyllähän sellainen ajattelu sopii paremmin kuin hyvin härskeille pääoman palvojille, mutta istuu kovin heikosti nykyiseen maailmaan.
Se ei tee kenestäkään huonompaa, jos näinä aikoina on työtön. Työttömiä on paljon, eivätkä kaikki omasta tahdostaan. Kukaan ihminen ei myöskään ole turha tai ylimääräinen, pois moiset ajatukset heti. Olet puoliso ja äiti....taatusti olet perheellesikin tärkeä. Olet ainutlaatuinen ja rakastettava juuri sellaisena kuin olet <3 Yritä keksiä joku kiva harrastus tms, mihin voit keskittyä päivisin yksin ollessasi. Saat paremman mielen ja aikakin kuluu mukavammin.