Lue keskustelun säännöt.
Katuuko moni lasten hankkimista? Airi 37: "Harvempi haluaisi lapsia, jos pääsisi kokeilemaan kumpaakin elämää"
10.08.2017 |
Niinpä. Jos jollain taikakeinolla pystyisi kokeilemaan vuodenkin lapsiperheellisen elämää, ja sitten palauttaisi lapset pois, niin kyllä mäkin uskoisin että tuollaisen kokemuksen jälkeen useampi olisi tekemättä lapsia.
Kommentit (8)
En kadu. Sain uran, miehen ja kaksi ihanaa lasta, nyt jo aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myönnän iloisesti, että olen matkan varrella välillä ajatellut samoin, murrosiän iskiessä ja kestäessä (ja kestäessä...) vähän pidempiäkin ajanjaksoja kerrallaan. Nyt, kun urakka on loppusuoralla, ovat fiilikset kuitenkin positiivisen puolella. Eivät paljoa, mutta ovat kuitenkin. Kohta aikuinen lapsi on hyvin rakas, mutta onhan siinä aivan hitonmoinen homma, ihmisen kasvattamisessa, eikä se pääsääntöisesti ole erityisen palkitsevaa puuhaa, jos nyt ihan rehellisiä ollaan. Mutta hyvä silti, että on tämäkin tullut koettua. Näillä tiedoilla, jotka nyt on, olisin varmaankin valinnut aikanaan toisin, luultavasti olisin voinut olla yhtä onnellinen myös lapsettomana. Elämä olisi ollut aika erilaista.
Ei kyllä kaduta. Sain ihanan rakkaan lapsen. Tietenkin jos kaikessa ajattelee ensisijassa vain omaa välitöntä mukavuuttaan niin ei kannata hankkia lapsia.
En kadu :) Toki, myönnän että välillä kaipaa vapaata elämää ja näin, mutta paljon mielummin olen äitinä kotona kun oikein miettii :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu. Vaikka oon yh ollut jo 8 vuotta olen niin onnellinen että mulla on lapset. En usko että mikään maailmassa vois olla parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä kaduta. Sain ihanan rakkaan lapsen. Tietenkin jos kaikessa ajattelee ensisijassa vain omaa välitöntä mukavuuttaan niin ei kannata hankkia lapsia.
Vaikka lapsi tosi rakas onkin, niin kyllä, useastikin on kaduttanut. Etenkin pahimpina väsymyksen ja tympääntyneisyyden hetkinä olen miettinyt, millaista mahtaisi nykyään elämä ollakaan, jos olisi lapseton. Oi sitä vapautta ja huolettomuutta, kun ei tarvitsisi kantaa huolta muusta kuin omasta itsestään (ja omista vanhenevista vanhemmistaan). Ja tottakai ihmisen pitää elämässä ajatella omaa mukavuuttaan, yksi elämähän jokaisella vain on elettävänään.
Miten lapsettomalta elämältä voi edes välttyä? Jos ensisynnyttäjien keski-ikäkin on 29, niin onhan siinä jo aika paljon ihan lapsetontakin elämää.