Lue keskustelun säännöt.
Kaverini käytös saa minut tuntemaan itseni vähäpätöiseksi
syyssade
08.08.2017 |
Mitä ajattelette tällaisesta kaverista. Emme näe kovin usein, mutta pidämme yhteyttä tekstiviestitse. Hänen kommunikaatiotyylinsä vaan jaksaa ihmetyttää minua ja saa minut tuntemaan oloni jotenkin vähäpätöiseksi.
Esimerkkejä:
- hän lähettää minulle viestin ja kun vastaan siihen, niin hän lukee vastaukseni vasta seuraavana päivänä. jos kysyn häneltä jotain vastausviestissä, niin hän ei vastaa siihen mitään. (miksi sitten lähettää viestin??)
- jos itse olen häneen yhteydessä, niin usein hän lukee viestini vasta seuraavana päivänä tai vastaa muutaman päivän päästä
-sanoo, että olisi tosi kiva nähdä/tehdä sitä ja tätä, mutta kun kysyn, milloin nähdään, niin antaa epämääräisen vastauksen (miksi sitten ehdottaa mitään?)
Tästä voisi päätellä, että tyyppi ei selvästi halua olla kovin läheisissä tekemisissä kanssain. Mutta, aina jos kyllästyn tyyppiin ja otan etäisyyttä, niin hän AINA aloittaa viestittelyn uudestaan. Ja on kyllä lämmin ja mukava ihminen, mutta jotenkin tuo käytös antaa vaikutelman, ettei kovasti kunnioita muita ihmisiä. Joskus ajattelen, että pitääkö yhteyttä vain kohteliaisuudesta, mutta ei olke kovin kohtelias tyyppi :D
Kommentit (16)
Luottaisin siihen tunteeseen, jonka koet, kun tapaatte livenä. Kaikki eivät ehkä vielä tajua viestittelyyn liittyvää etikettiä tai somekäyttäytymissääntöjä. Voi olla, ettei hän tarkoita pahaa. Hän ei vain ajattele asiaa samoin kuin sinä. Jos käytös on muuttunut, hänellä voi olla raskas elämänvaihe. Näin kävi itselleni viestittelijänä. Mutta ihminen on oikeasti se, joka hän on kun tapaatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen ajattelin, että olemme ystäviä. Sitten huomasin, että vain minä kerron henkilökohtaisia asioita itsestäni ja hän taas ei kerro oikeastaan mitään, ellen kysy täsmälleen jostain tietystä asiasta. Hän kyllä kertoo mitä on tehnyt ja mihin matkustamassa tms, mutta muuten on introvertimpi kuin minä. Eli siksi puhun itsekin nykyään vain kaverista. Asian tekee vain hieman oudoksi se, että silloin harvoin, kun näemme niin hän saattaa tuoda minulle lahjoja. Varsinkin ennen toi minulle tulisia tosi usein....Tiedän, vaikuttaa tosi kummalliselta.
Kiitos, tämä viesti tuntui mukavalta. Ehkä itse olen sellainen, että kun aloitan viestittelyn, niin minusta on kohteliasta lukea toisen viesti nopeati ja vastata toiselle. Myöskin haluan päättää keskustelun johonkin selkeään toteamukseen, niin ettei se jää avoimeksi....Ja jos vastaan viivästyneesti, niin aina pahoittelen asiaa.
Ja piti kirjoittaa tuossa edellisessä viestissä, että tuo tuliaisia (ei tulisia). :)
Vierailija kirjoitti:
Luottaisin siihen tunteeseen, jonka koet, kun tapaatte livenä. Kaikki eivät ehkä vielä tajua viestittelyyn liittyvää etikettiä tai somekäyttäytymissääntöjä. Voi olla, ettei hän tarkoita pahaa. Hän ei vain ajattele asiaa samoin kuin sinä. Jos käytös on muuttunut, hänellä voi olla raskas elämänvaihe. Näin kävi itselleni viestittelijänä. Mutta ihminen on oikeasti se, joka hän on kun tapaatte.
Luet kovin paljon kaverisi käytöksestä, vaikka kaikki tuosta on selitettävissä aivan käytännön jutuillakin. Ehkä ystäväsi on yksinkertaisesti vain kiireinen ja huono suunnittelemaan viikko-ohjelmaansa pitkälle eteenpäin.
Ehkä hän - kuten esimerkiksi minä - pitää kännykkäänsä yleensä käsilaukussaan ja siksi kuulee tekstarit huonosti. Kun itse kirjoitan viestin, odotan hetkisen, mutten kovin pitkään siinä kännykkä kädessä vastausta, koska oletan, että kiireiset vastaukset ja asiat ihmiset SOITTAVAT.
Siksi minäkin saatan vastata tekstareihin vasta seuraavana päivänä eli sitten, kun seuraavan kerran soitan tai tekstaan jollekulle ja otan kännykän laukusta.
Sorry, tämä ei siis mitenkään liity henkilöön. vaan lähinnä siihen, onko asia jotenkin urgentti vai ei.
Toki jos tarvitsen jotakin vastausta nopeasti, minäkin soitan. Mutta kuulumiset ehtii lukea hyvin vähän viipeelläkin.
Ihmisillä on kovin vankka käsitys, että kaikki ihmiset toimivat kuten he. Ja jos eivät toimi, siinä on joku "viesti" tai ikävä asenne muka taustalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en aina vastaa puheluihin tai viesteihin tai no viesteihin vastaan yleensä..mutta jos en jaksa puhua tai en ole sosiaalisella tuulella en vastaa.. Soitan sitten takaisin kun pystyn tai jaksan. Koen hyvin ahdistavana nykymenon kun pitää olla jatkuvasti tavoitettavissa ja langan päässä!
Tuntuu ettei ole oikeutta olla rauhassa jos haluaa.. miksei saisi olla omassa rauhassa jos siltä tuntuu..raskasta! Olen ihminen joka ei todellakaan saa kohtaust jos puhelin unohtuu päiväksi kotiin. Tai akku loppuu etc..
En suostu olemaan kännykän orja! N nyt. Enkä koskaan. Monesti puhelin on päällä VAIN jotta lapseni tavoittaa minut jos haluaa. Muuten pitäisin sen varmasti useammin suljettuna. Tämä ei johdu siitä etten jotain tiettyä ihmistä halua nähdä tai hänestä kuulla. En vain aina hakua olla yhteydessä kehenkään.
Aina kysellään ja ihmetellään -ku sua ei saa kiinni!
Kiitos kommenteista. Tosi hyviä näkemyksiä. Siksipä tätä kyselen, koska en vaan itse ymmärrä tuon tyyppistä käytöstä, eikä kukaan muu kavereistani käyttäydy noin. Se vaan tuntuu joskus kurjalta, että kun ihmettelen, miksi ei lue viestiäni, niin näen, että hän on kumminkin online sosiaalisessa mediassa. Eli tästä tulee fiilis, että en ole siellä tärkeyslistan kärjessä. Eikä asian tietenkään pitäisikään olla näin, kaikilla on oma elämänsä. Mutta joskus tuo hänen linjansa on niin poukkoileva, etten vaan ymmärrä sitä (eikö muita ihmetytä nuo tuliaiset...?) Kiva ajatushan se on, sitä en voi kieltää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on samantyyppinen entinen työkaveri. Tapasimme pitkästä aikaa ja hän kutsui minut kahville kotiinsa viikonloppuna. Soitin hänelle seuraavana lauantaina mutta hän ei vastannut tällöin puhelimeen. Seuraavana viikonloppuna kutsuin hänet festareille. Vastaus tuli jossa hän pahoitteli ettei vastannut puheluuni taikka soittanut takaisin unohtamisen takia ja kutsui minut seuraavaksi viikonlopuksi kahville. Soitin siis seuraavanakin viikonloppuna jolloin hän ei vaivautunut vastaamaan.
En jaksa enää hänen käytöstään vaan vaihdoin hänen nimensä tilalle sanan nobody. Nobody nureroiden yhteydenottoihin en minä jaksa vastata. Elän elämäni onnellisena tehden suunnitelmia viikonlopuiksi ihmisten kanssa jotka eivät välitä minusta pätkääkään.
Tässä taitaa olla kysymyksessä se, etteivät nämä tyypit vaan osaa hahmottaa asioita muiden näkökulmasta. Esim. tämän minun kaverini on perheetön, ja on tottunut tekemän kaiken oman aikataulunsa mukaan ja muuttamaan suunnitelmia tuosta noin vaan. Itse perheellisenä tiedän, että asioita pitää suunnitella, jotta ne toteutuvat ja muiden ajankäyttö tulee ottaa huomioon. Ei voi olettaa, että ihmiset istuvat päivystämässä puheluita, tai ettet sinä joka kirjoitit ex-työkaverisitasi, olisi ottanut todesta sitä, että kaverisi ehdottaa tapaamista. Jos jonkun kanssa on kaveri, niin kyllä siihen vaan kuuluu yhteisten tekemisten järjestely ja myös se, että voidaan sopia milloin nhädään ja että molemmat pitänyt kiinni näistä suunnitelmista. Tuo minunkin kaverini on monta kertaa "unohtanut" että oli tarkoitus soitella tai unohtanut, milloin sovittu tapaaminen on.
Pisteet sulle, että teit selkeän eron tähän kaveriin. Minulle tämä on jotenkin tosi vaikeaa, koska hän aina itse on aloitteellinen, jos lopetan yhteydenpidon. Vähän aikaa menee kivasti, mutta sitten tulee taas joku omituinen juttu ja jään ihmettelemään hänen käytöstään. Ei pitäisi varmaan haaskata aikaa tähän yhteen....kun on muita kavereita, jotka oikeasti pystyvät sopimaan asioista ja haluavat tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä saan kymmeniä viestejä joka ainoa päivä eri viestintäkanavien kautta. En vaan yksinkertaisesti jaksa olla jatkuvasti vastailemassa.
No miten siinä tapauksessa, jos itse aloitat keskustelun?
Vierailija kirjoitti:
Mä saan kymmeniä viestejä joka ainoa päivä eri viestintäkanavien kautta. En vaan yksinkertaisesti jaksa olla jatkuvasti vastailemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin OLI kaveri, joka aina nähdessään selitti kuinka meidän pitäisi tavata. Käydä kahvilla tms. Aina kun ehdotin aikaa, niin ei sopinut tai perui viime tipassa.
Päätin sitten, etten kysy enkä ehdota mitään. Aina, kun hän höpötti siitä miksei me nähdä tai miksei me käydä kahvialla, sanoin vain, että ehdota sinä milloin sulle sopii. Ikinä ei ehdottanut aikaa. Eli halusi ajatuksen tasolla tavata, mutta se ei ikinä konkretisoitunut toiminnaksi.
Älä enää kysy mitään, älä ehdota mitään. Katso kuinka käy. Unohda koko ihminen.
Vierailija kirjoitti:
No miten siinä tapauksessa, jos itse aloitat keskustelun?
En keskustele viestittämällä. Keskustelen joko kasvotusten tai puhelimitse. Mulle keskustelu tarkoittaa, että toinen on siinä läsnä ja kommunikointi tapahtuu vuorotellen toisen odottaessa, että toinen saa sanottavansa sanottua. Viestittely (tekstiviestit, Skype, Messenger, sähköposti, perinteiset kirjeet jne) ovat mulle vain viestittelyä. Niissä ei odoteta, että toinen vastaa tai edes lukee saamansa viestin heti tai edes samana päivänä. Joten kun laitan viestiä jollekin, en itsekään odota, että vastaus tulee kovin nopeasti. Jos mulla on kiireellistä asiaa, johon tarvitsen toiselta vastauksen asap, soitan hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fair enough.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten siinä tapauksessa, jos itse aloitat keskustelun?
En keskustele viestittämällä. Keskustelen joko kasvotusten tai puhelimitse. Mulle keskustelu tarkoittaa, että toinen on siinä läsnä ja kommunikointi tapahtuu vuorotellen toisen odottaessa, että toinen saa sanottavansa sanottua. Viestittely (tekstiviestit, Skype, Messenger, sähköposti, perinteiset kirjeet jne) ovat mulle vain viestittelyä. Niissä ei odoteta, että toinen vastaa tai edes lukee saamansa viestin heti tai edes samana päivänä. Joten kun laitan viestiä jollekin, en itsekään odota, että vastaus tulee kovin nopeasti. Jos mulla on kiireellistä asiaa, johon tarvitsen toiselta vastauksen asap, soitan hänelle.
Jep, näin olen tehnytkin eli olen ottanut etäisyyttä. Itse asiassa luulen aina, että kaveruussuhde taisi nyt hiipua, mutta sitten hänestä aina kuuluu jotain. Ei nyt välttämättä mitään ihmeellistä, mutta viestejä kuitenkin.
Minäkin tein noin viimeksi, että kun oli ehdottanut, että mentäisiin baariin yhdessä, eikä sitten kysyttyäni saanut sanottua mitään ajankohtaa, niin totesin vaan, että ilmoittele, kun sinulle sopii.....Ehkä joskus vuonna 2019.
En vaan ymmärrä tämän tyyppisten ihmisten motiivia yhteydenpitoon. Itse en välittäisi lähetellä MITÄÄN viestejä sellaiselle tyypille, jonka asiat eivät minua oikeasti kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin OLI kaveri, joka aina nähdessään selitti kuinka meidän pitäisi tavata. Käydä kahvilla tms. Aina kun ehdotin aikaa, niin ei sopinut tai perui viime tipassa.
Päätin sitten, etten kysy enkä ehdota mitään. Aina, kun hän höpötti siitä miksei me nähdä tai miksei me käydä kahvialla, sanoin vain, että ehdota sinä milloin sulle sopii. Ikinä ei ehdottanut aikaa. Eli halusi ajatuksen tasolla tavata, mutta se ei ikinä konkretisoitunut toiminnaksi.
Älä enää kysy mitään, älä ehdota mitään. Katso kuinka käy. Unohda koko ihminen.
Otsikossasi jo itsekin sanoit, että kyse on kaveristasi. Ei ystävästäsi. Kavereita on ihan kiva nähdä, mutta vain harvakseltaan.