Uskovatko ihmiset rakkauteen?

Vai onko toiset ihmiset vain hyödykkeitä?
Itse olen aina uskonut rakkauteen ja sellaisen kokenutkin mutta en valitettavasti osannut pitää siitä kiinni. Nyt kymmenessä vuodessa maailma tuntuu muuttuneen niin paljon etten enää yhtä vakaasti usko siihen että joku jossain voi rakastaa minua tälläisenä kuin olen, vaikka yksi sellainen ihminen on jo tielle sattunut. Itsetunnossa on ollut säröjä teiniajoista lähtien mutta nyt olen saanut asiaan parannusta, yllättäen keskellä huonoa parisuhdetta :D mutta nyt mietityttää että tyydynkö tähän vaikka kaipaan enemmän? Onko maailmasta tullut rakkaudeton paikka jossa vain sinnitellään päivästä toiseen? Haluaako ihmiset enää kumppania vai kelpaako kuka vaan sängynlämmittäjäksi?