Mitä tehdä peloille liittyen lapsen/nuoren koulumatkoihin?
Koulumatka ollut aina varsin turvallinen ja lyhyt eli alle 1km, mutta nyt alkaa lukio ja matka muuttuukin aivan muuksi.
Järjellä tajuan että olen höppänä ja ei tähän varsinaista syytä ole, mutta tämä onkin tunneasia jonka lisäksi syyt oireiluuni juontavat lapsuuteeni ja turvattomuuden ym kokemuksiini sieltä.
Ja ei, en ole tätä tuonut nuorelleni ilmi, muistutellut vain siitä ettei voi eikä saa tuolla kaupungin vilinässä liikkuessaan tuijottaa kännykkäänsä vaan pitää huomioida ympäristöä ja vilkasta liikennettä=autot, ratikat, junat, välillä melko maailmanomistajafillaroitsijat jne. Ja nykyisin vielä kaikenmaailman sekopäitäkin jotka tekee iskujaan väkijoukkoon (tuota en sanonut).
Mutta eilisiltanakin meni aikansa, että nukahdin, itkin asiaa ja samaan syssyyn sitä ettei minulla enää pikkutaaperoita ole-ikinä.
Kriisiä pukkaa..
Kommentit (8)
Ai luulin otsikon perusteella, että pikkukoululainen pelkää koulumatkoillaan, ja meinasin tulla kertomaan vertaiskokemuksia.
Kiittämätön??
Siinä on äänessä ihminen joka ei tiedä oikeita termejä joita käyttää ja ennenkaikkea ihminen joka ei tajua äitiydestä ja sen tuomista tunteista yhtään mitään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ai luulin otsikon perusteella, että pikkukoululainen pelkää koulumatkoillaan, ja meinasin tulla kertomaan vertaiskokemuksia.
Aika aikaansa kutakin ja pienet lapset-pienet pelot, isot lapset-isot pelot.
Ap
Ihan ymmärrettävää. Mun lapsi aloittaa yläkoulun ja panikoin sekä koulumatkaa, välitunteja ym. Omat kokemukseni yläasteesta olivat kamalia, niistä 3 vuodesta ei ole mitään hyvää sanottavaa. Se tietysti heijastuu omiin tunteisiini nyt kun tytär on samassa iässä.
Liikkuvathan teini-ikäiset varmasti muutenkin itsenäisesti, esim. käyvät harrastuksissa ja kavereiden luona. Koulumatka tuskin on yhtään vaarallisempi kuin mikään muukaan reissu.
Yläasteella luokallamme oli tyttö, jonka äiti kävi hakemassa joka päivä koulusta. Tyttö oli ihan normaali, asui kohtuullisen matkan päässä ja olisi siis aivan varmasti osannut itsekin kotiin. Äiti oli vain todella ylisuojeleva ja kontrollifriikki, lapsi ei saanut liikkua ulkona yksin ollenkaan. Tyttö eli kuin jonkin vanki, työtön äiti yritti kontrolloida kaikkea ulkona liikkumisesta mielipiteisiin. Lopulta tyttö karkasi kotoa.
No, aika ääripää tuo esimerkkisi 6!
Ap
Alapeukutuksista päätellen useimmat palstamammat eivät hyväksy pelkoja kuin liittyen 0-10v lapsiin ja ei omaa lainkaan psykologista tietoa.
Hmmm, miksi en ole yllättynyt...
Ap
Miten voit haikailla joidenkin pikkutaaperoiden perään? Lapsesi jo menossa lukioon ja sitten todennäköisesti lähtee kotoa. Kiittämätön ihminen.