Lue keskustelun säännöt.
Synnärillä sain kokea olevani huono äiti...
01.10.2007 |
Viimeisimmästä synnytyksestä on jo 10kk ja yhä asia minua vaivaa.
Toisena yönä synnärillä vauva itki KOKO yön. Rauhoittui hetkeksi jos hytkyttelin ja kävelin, mutta, kun asetuin itse sängylle vauvan kanssa niin huuto alkoi heti. Aamulla sitten puoli kuuden aikaan olin jo todella väsynyt, itketti, harmitti, nukutti ja säälitti pikkuinen. Painoin sitten soittokelloa ja pyysin hoitajaa ottamaan vauvan hetkeksi, kun en saanut sitä oikeasti rauhoittumaan mitenkään. Hoitaja (ei ollut oma hoitaja) sitten katsoi minun itkuista naamaa ja otti vauvan syliinsä ja sanoi hyvin nyrpeästi " kait se on sitten otettava" .
Ei muuten helpottanut oloa tuo kommentti vaan itketti vain enemmän (itku oli tosi herkässä). Kuinka kauan minun olisi pitänyt huudattaa vauvaa???
Aamulla joskun kymmenen aikaan tuli minun oma hoitaja tuomaan vauvan syömään ja hänen mielestään oli ihan ok, että olin antanut lapsen hetkeksi kansliaan. Hän sanoi, että vauva oli ollut hänelle apuna paperitöissä ym :) ja, että oli lopuksi sitten rauhoittunut nukkumaankin.
Pian sitten selvisi, että vauva oli pahasti maitoallerginen (ja paljon muitakin allergioita on) ja itkut johtuivat todennäköisesti siitä.
Tuollaisia työhönsä kyllästyneitä, naama rutussa olevia hoitajia ei edes pitäisi palkata!!!
Kommentit (7)
Mutta vasta synnyttäneenä kaikki on vähän outoa, haurasta ja jopa pelottavaa.. Riippumatta siitä oliko kyseessä ensimmäinen vai kymmenes lapsi.
Silloin moni asia saattaa traumatisoida pitkäksi aikaa.
Turha vähätellä asiaa.
Ap: ei sille voi enään oikeastaan tehdä mitään.. Yritä psyykata itsesi tajuamaan että tein kaiken niin hyvin kuin osasit, ja se on paras vaihtoehto sinun lapsellesi. Olet hänelle maailman paras hoitaja.
Ohita tuo kakkosen kommentti..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sillon, kun asia tulee mieleen niin tulee todella inhottava olo. Kyllä synnärillä pitäisi olla mahdollisimman " hellä" ympäristö ja työntekijät.
Netin kautta on nykyään niin helppoa valittaa kaikesta. Pistä postia menemään, ei todellakaan koskaan ole myöhäistä. Ehkä helpottaa, kun saat sen asian laitettua paperille. Vastaukseksi saat varmasti" Kiitoksia antamastanne palautteesta..." Palaute käsitellään kuitenkin osastolla ja ainakaan viikkoon kukaan tuore äiti ei joudu samaan tilanteeseen. Ei ole häpeä antaa palautetta. Ja tuo kakkosen kommentti, nyt oli ihan puuta heinää, pälä pälä. Kyllä se kakkosellekin itku joskus tulee. Se on saletti.
Kyllä sillä kakkosella on itkut tulleet moneen kertaan, älä siitä huoli.
Tuli itkut synnärillä monistakin syistä. Ja tulee itkuja nyt harva se päivä kun odottelen seuraavaa synnytystä.
Mutta ei oikeasti noin pientä asiaa saa jättää pyörimään päähän. Johan isommista asioista sitten pää posahtaa.
Sain ilkeitä kommentteja ja jäin aika yksin vauvan kanssa, kehuttavaa kohtelua ei todellakaan ollut. Mutta realismia kehiin, palautetta jos asiatonta toimintaa ja ihan oman mielenterveyden kannalta kannattaisi jo alkaa suodattaa sitä minkä jättää mieltään painamaan.
2
Hei AP
- senhän takia olet ollut sairaalassa että saat apua tarvitessasi, muutenhan olisit voinut lähteä heti kotiin
- ajattele että se ikävä tunne joka SINULLE tuli oli täysin oikeutettu tuosta hoitajan asenteesta, sen jälkeen voit sen unohtaa
- minulle ekan lapsen syntymän jälkeen osaston lastenhoitaja(t) kettuili kaikenlaista ja jäi ikävä fiilis
- tokan lapsen halusin pelkosektiolla, kun pelkäsin kätilöitä
- olin aivan varma että minua tullaan pelkosektion takia kohtelemaan tosi huonosti sairaalassa, onneksi olin väärässä
- ymmärrän ajatuksiasi täysin, koska vauvallasi on muutenkin ollut vaivoja sen jälkeenkin, saatat olla varmaan aika väsynyt ja ehkä koet että et voisi ottaa apua vauvan hoitoon että et ole huono äiti - unohda nämä ja nauti vauvasta ja ennen kaikkea muista että oma loukkaantumisesi oli oikeutettua, sen jälkeen voit sen asian käsitellä ja siirtyä eteenpäin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai synnytyksen jälkeenkään ihan noin herkkiä olla että vieläkin jaksat muutamaa sanaa mielessäs vatvoa ja vetää siitä vielä jotain huono äiti-johtopäätöksiä. Relaa nyt jo!
Vähässäpä on sinun elämäsi ongelmat. Anteeksi nyt.
Mutta jos jaksat 10 kk jälkeenkin miettiä yhtä viatonta lausahdusta, jonka joku hoitaja on suustaan päästänyt, niin huolestuisin jo mielenterveydestä.
En olisi moisesta loukkaantunut vaan sanonut että niinpä pitää. Ja antanut pienelle pusun mukaan.