Lue keskustelun säännöt.
Kriisi! Olen alisuorittaja, joka tarvitsee deadlineja ja kiireen tunteen.
01.08.2017 |
Olen siis alisuorittaja töissä. Potentiaalia olisi huomattavasti parempaan työtehoon ja tuloksiin, mutta kun kukaan ei vaadi sitä minulta. Olen hiljalleen luisunut lusmuilemaan ja se hävettää itseäni. En vaan saa itseäni niskasta kiinni, kun kukaan ei "hengitä niskaan". Kun deadline lähestyy, aktivoidun ja teen lyhyelle ajanjaksolle toimintasuunnitelman ja saan yleensä hommani hoidettua. Viimeksikin esimies kehui olevansa tyytyväinen minuun ja panokseeni. Teki mieli ruveta itkemään ja nauramaan. Itkemään siksi, että tiedän, että pystyisin vieläkin parempaan ja se ei edes vaatisi paljoa. Nauramaan, koska tilanne oli absurdi -mähän olen lusmuillut ja sitten kehutaan hyvästä työpanoksesta. Mitä mä teen? Miten oppisin tekemään töitä ilman tarvittavaa ulkopuolista painostusta? Sen pitäisi lähteä minusta itsestäni, ei siitä, että odotan milloin projekti pitää olla valmiina ja viimeiset päivät väännän sitä "paniikissa". Olen antautunut siihen, että kaiken maailman aikasyöpöt vievät suurimman osan työpäivästäni ...erilaisten tutkimusten lukeminen (eivät liity työhöni), verkkolehdet, verkkokeskustelut, fb, vauva-palsta
Kommentit (35)
Sun pitäis oppia laittamaan työsi pienempiin osiin ja jättää kaikkea muuta hömppää vapaa-ajalle. Rentoutuisitkin varmaan paremmin, jos ajankäyttösi olisi hallinnassa, eikä tekemättömät työt kummittelisi mielessä. Näin työtehokin kasvaisi. Oletko myös liian vaativa itsellesi, jos et uskalla aloittaa töitä ajoissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämänhallinnan taidot kuntoon niin fokusoituminen asiaan helpottuu. Työ ja vapaa-aika erilleen toisistaan.
Vierailija kirjoitti:
Sun pitäis oppia laittamaan työsi pienempiin osiin ja jättää kaikkea muuta hömppää vapaa-ajalle. Rentoutuisitkin varmaan paremmin, jos ajankäyttösi olisi hallinnassa, eikä tekemättömät työt kummittelisi mielessä. Näin työtehokin kasvaisi. Oletko myös liian vaativa itsellesi, jos et uskalla aloittaa töitä ajoissa?
Olen vaativa ja paikoitellen liian pikkutarkka. Ajankäyttöni on todellakin retuperällä. En ole koskaan oikein oppinut erottamaan työtä ja vapaa-aikaa, tosin työni vaatii paljon kypsyttelyä ja pohdintaa. Pohdinnoissa ja tiedon käsittelyssä pääni sisällä olen hyvä mutta se, että saisin sen paperille ja esityksen muotoon vaatii sitten jo jotain muuta ja siihen homma nykyään tyssää. Tiedostan ongelmani aika pitkälle mutta multa puuttuu työkalut, jolla puuttuisin omaan käytökseeni.
Sä oot vähän niinku mä, jatkuvaa laiskottelun ja järjettömien spurttien vuorottelua.
Vierailija kirjoitti:
Elämänhallinnan taidot kuntoon niin fokusoituminen asiaan helpottuu. Työ ja vapaa-aika erilleen toisistaan.
Kerro tai kertokaa joku miten ne taidot otetaan haltuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä aloitan aina hommat hirveän kaukaa ja lähestyn kohti asian ydintä. Siispä en voi oikein esim. kirjoittaa mitään ennen kuin olen hahmottanut asiat kokonaisuutena ja asioiden väliset linkittymiset ja syyseuraussuhteet. Siispä deadlinen lähestyessä aloitan kauhealla paniikilla kursia pieniä tiedonpalasia kokoon. Olen liian analyyttinen ihminen, mikä vaikuttaa siihen, etten voi esimerkiksi kirjoittaa kahta sivua päivässä. Tosin mulla on varmaankin joku add yms. Voisitko mennä keskustelemaan ongelmistasi jonnekin esim. psykologi tai psykoterapeutti?
Voisiko keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan auttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä oot vähän niinku mä, jatkuvaa laiskottelun ja järjettömien spurttien vuorottelua.
Oletko sinut asian kanssa vai häiritseekö se sinua itseäsi?
Vierailija kirjoitti:
Voisiko keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan auttaa?
Varmasti, jos osaisin! Töissä mulla on koko ajan meneillään projekteja, sekä pieniä että isoja ja sekä lyhyt- että pitkäkestoisia. Olen tähän mennessä pystynyt pitämään paletin kasassa, koska en ole eritellyt työ- ja vapaa-aikaa. Nykyään perheellisenä tämä aiheuttaa jo isoja ongelmia ja siihen vielä tämä alisuorittaminen päälle, niin poden huonoa omatuntoa koko ajan jostain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä oot vähän niinku mä, jatkuvaa laiskottelun ja järjettömien spurttien vuorottelua.
Oletko sinut asian kanssa vai häiritseekö se sinua itseäsi?
Tavallaan olen ja tavallaan en. Mielenterveydelle on tietenkin raskasta jatkuva tasapainoilu. Olenkin yrittänyt välillä oppia tekemään asioita vähemmän perusteellisesti, sillä nykyajan kiireisessä työelämässä ei voi aina olla niin syväsuuntautunut. Työ on otettava tavallaan enemmän pelkkänä työnä eikä osana itseä tunteella.
Taidat olla liian kiltti, jolloin sun tulisi välillä oppia sanomaan ei liialliselle työmäärälle. Esimerkiksi olisi mielenterveydelle hyvä asia pitää ainakin yksi lomapäivä viikossa ilman mitään stressiä. Opi arvostamaan myös itseäsi ja omaa aikaasi. Ansaitset sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on hienoa, että pystyt suorittamaan paineen alla (eli kun joku hengittää niskaan). Monille se nimenomaan on vaikeaa.
Kuvaamasi ongelma on varmaan jossain määrin tottumuskysymys: et ehkä ole tottunut siihen, että sinun täytyy olla oman itsesi pomo, asettaa deadlinet ja korkea vaatimustaso itsellesi. Kannattaa harjoitella sitä, vaikka aluksi jonkin pienen harrastusprojektin parissa.
Anteeksi vaan, mutta jos pomo on tyytyväinen, niin missä on ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi vaan, mutta jos pomo on tyytyväinen, niin missä on ongelma?
Ongelma on, että en ansaitse mielestäni kuukausipalkkaani, koska en todellakaan tee töitä 150 tuntia kuukaudessa ellei ole projektin loppurutistus meneillään. Ei työnantajani pitäisi maksaa mulle siitä, että luen itseäni kiinnostavia tutkimuksia tai katselen vauva-palstaa.
Minä sain koulussa ysejä ja kymppejä vain kuuntelemalla tunneilla, kokeisiin ei tarvinnut lukea. Tunnistan nykyisen itseni kirjoituksestasi. Mietin ja pohdin paljon asioita, mutta todellinen tekeminen keskittyy viime hetkiin.
Mielestäni minäkin pystyisin parempaan, mutta en ole koskaan työtehtävissäni myöhässä, en koe varsinaista stressin tunnetta edes silloin kiireessä, vaan ennemminkin tehostan vain toimintaani. Ehkä työni ei ole tarpeeksi vaativaa kyvyilleni, mutta en ole niin kunnianhimoinen, jotta etsisin vaativampaa työtä.
Nyt minulla on stressitön, hyvin sujuva työ, josta suoriudun työajan puitteissa niin, että jää aikaa tutkia, pohtia ja kehittää työtä sen sijaan, että uupuisin työtaakan alle. Nyky-yhteiskunnassa tuntuu olevan joku tarve ylisuorittaa, nauti sinä vain siitä, että työsi on mitoitettu niin, että sinä voit kykyinesi hoitaa sitä rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi vaan, mutta jos pomo on tyytyväinen, niin missä on ongelma?
Ongelma on, että en ansaitse mielestäni kuukausipalkkaani, koska en todellakaan tee töitä 150 tuntia kuukaudessa ellei ole projektin loppurutistus meneillään. Ei työnantajani pitäisi maksaa mulle siitä, että luen itseäni kiinnostavia tutkimuksia tai katselen vauva-palstaa.
Minä ajattelisin niin, että työnantaja maksaa vaan lopputuloksesta, ja jos sen saa tehtyä lyhyemmässäkin ajassa, niin ei haittaa, vaikka siinä välillä tekisi jotain muuta.
Toisaalta aivot tarvitsevat myös sitä "muhitteluaikaa" ja niiden tutkimusten lukiessasi tai niiden inspiroimana voit saada myös työsi kannalta hyödyllisiäoivalkuksia. Eli älä turhaan Janna huonoa omaatuntoa siitä, ettet jokahetkk ole huipputuottoisa. Palstamillimetreillä voisit kyllä hoitaa omalla ajalla:)
Sana kirjoitti:
Se on hienoa, että pystyt suorittamaan paineen alla (eli kun joku hengittää niskaan). Monille se nimenomaan on vaikeaa.
Kuvaamasi ongelma on varmaan jossain määrin tottumuskysymys: et ehkä ole tottunut siihen, että sinun täytyy olla oman itsesi pomo, asettaa deadlinet ja korkea vaatimustaso itsellesi. Kannattaa harjoitella sitä, vaikka aluksi jonkin pienen harrastusprojektin parissa.
Itse asiassa olen hyvinkin tottunut olemaan oma pomoni. Alkoholisti ja työnarkomaani vanhempina sekä äitini kuolema minun ollessa vielä pieni lapsi takasivat sen, että olen joutunut kantamaan vastuun omista asioista jo tosi nuoresta lähtien. Olen aina ollut ahkera mutta nyt ote on alkanut lipsua. Musta on tullut keskiluokkainen laiskimus. Talo, autot ja kaikki muu omaisuus on velattomia. Ei ole enää nälkä. Mietin tarvitsisinko uuden ja vaativamman duunin. Olen niitä jo katsellut mutta hakuprosessi ahdistaa -liikaa vaivaa.
UP!