Ryhtyisitkö suhteeseen transsukupuolisen kanssa?

Jos antaisi nuolla kiviajkoj

Ilman muuta. Ihastun ja rakastun ihmiseen, en sen sukupuoleen.

Ryhtyisin. Tapasin juuri erään transmiehen ja olen tosi tosi ihastunut...

En ryhtyisi. Haluan biologisen miehen.

Alkaisiko ap itse suhteeseen toisen transsukupuolisen kanssa?

En

Olen jo.

Aloin jo, ja nyt on yhteiselämää takana 12 vuotta! Olen bi ja ihastun ihmiseen enkä sukupuoleen.

Voisin. Vaikka olen kyllä hetero mies. Tietyssä mielessä ajatus kuulostaa kiihottavalta, seksi hyvännäköisen transun kanssa, mutta jos puhutaan tunteista, niitäkin voisi varmasti kehittyä.

Kyllä, olen panseksuaali.

Seurustelin nuorena pojan kanssa joka oli käymässä läpi muutosta naisesta mieheksi. Ehkä tuo oli väärä aika seurustella koska tuo operaatio vei kaikki voimat ja oikeastaan normaaliin elämään ei pystynyt keskittymään sen kaiken keskellä. 

Mutta kyllä, transsukupuolisuus tai sukupuoli sinänsä ei ole minulle este seurustelulle ollenkaan. Iso menetys on lasten saamisen hankaluus, halu lisääntyä ja nähdä geeniensä jatkuvan on vahva. Olen nyt ollut miehen kanssa naimisissa 18v, lapsia on kaksi. Toivoisin kovasti lapsenlapsia, mutta jos omat lapseni eivät syystä tai toisesta saa lapsia, ei se ole mikään katastrofi. Niinkuin jokainen vanhempi, toivon, että löytävät elämässään onnellisia asioita ja ylipäätään pärjäävät. :)

Vierailija kirjoitti:

Voisin. Vaikka olen kyllä hetero mies. Tietyssä mielessä ajatus kuulostaa kiihottavalta, seksi hyvännäköisen transun kanssa, mutta jos puhutaan tunteista, niitäkin voisi varmasti kehittyä.

et ole heteromies

En ikinä, mutta saatais Esson-baarissa hyvät naurut.

Kiitos vastauksista.

Juu, itse ryhtyisin toisen transsukupuolisen kanssa suhteeseen, jos ihastuisin. Se tuntuisi oikeastaan tosi turvalliselta jotenkin. Toinen ymmärtäisi tämän ainakin.

Ap

Voisin. Koska luonne ratkaisee :) enkä kyllä häpeilisi jos kumppani olisi trans. Mitä sitte?kaikilla on oikeus onneen

Voisin varmaankin ryhtyä. Luulin olevani suuntautumisakaalalla täysin homoseksuaali, mutta tapasin sattumalta erittäin viehättävän transihmisen. Olin tuolloin hävettävän ennakkoluuloinen, "läpimenevyytensä" ja oma reaktioni siihen ("omg, olenko sittenkin biseksuaali, voi ei, identiteettikriisi!") järkytti. En ollut sellainen tahallani, mutta vaikuttaahan joihinkin ihmisiin mm. sukupuolistereotyyppinen kasvatuskin, esim. minuun. Ja kyseessä oli siis lapsuuden tuttavani, jonka tunsin lapsuudessa oman sukupuoleni edustajana. Nyt suhtaudun toivottavasti transihmisiin neutraalimmin ja sitä myöden kunnioittavammin. Vastaan on tullut sen jälkeen monia eri sukupuolia ja sukupuolettomiakin, kaikki viehättäviä ihmisiä. Luonteesta ja kemiasta riippuu omalla kohdallani parisuhteen muodostaminen, toisen osapuolen sukupuolella ei ole niin suurta merkitystä.

Voisin ihastua, mutta pidemmän päälle seksi voisi muodostua ongelmaksi. Käsittääkseni transmiehille ei pystytä rakentamaan täysin toimivaa penistä, ja minulle seksi tarkoittaa ensisijaisesti yhdyntää. En näe seurustelukumppaninani myöskään miestä, jolla on mikropenis tai joka ei saa erektiota.

En. Olen miehiin päin ja seksi ja yhdyntä on minusta ehdottoman tärkeitä suhteelle, eikä FtM ole aitoja vehkeitä tai luonnostaan esiintyvää miehistä voimaa, joka minut sytyttää. Viehätyn muutenkin sekä fyysisesti että luonteeltaan hyvin maskuliinisista miehistä, jollaista biologisesta naisesta on lähes mahdotonta muokata. Lihaksisto ja kroppa ja ääni ja asenne ei vaan kasva lääkkeillä samanlaiseksi kuin aito. Ja kun ei ole sitä oikeaa kaluakaan, niin ei voi noita muita puutteita sitten hyvällä seksillä, joka minulle vaatii yhdyntää ja aitoutta. En pääsisi yli siitä, että miehen vehje ei ole oikea, tuntuisi vain siltä, etten ole oikeasti hänen kanssaan, vaan keinotekoinen vehje saisi tuntumaan kuin panisi kyborgia.

Ryhtyisin, jos kerran jo henkisesti tuntisimme että olemme toisillemme ne kaivatut ihmiset. Voisin myös kuvitella että transsukupuolinen henkilö on joutunut miettimään itseään ja elämää tavallista syvemmin, ja se ei todellakaan ole haitta. Hankalat adptiokäytännöt voisivat rasittaa, ei se, ettei omia geenejään saa jatkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin nuorena pojan kanssa joka oli käymässä läpi muutosta naisesta mieheksi. Ehkä tuo oli väärä aika seurustella koska tuo operaatio vei kaikki voimat ja oikeastaan normaaliin elämään ei pystynyt keskittymään sen kaiken keskellä. 

Mutta kyllä, transsukupuolisuus tai sukupuoli sinänsä ei ole minulle este seurustelulle ollenkaan. Iso menetys on lasten saamisen hankaluus, halu lisääntyä ja nähdä geeniensä jatkuvan on vahva. Olen nyt ollut miehen kanssa naimisissa 18v, lapsia on kaksi. Toivoisin kovasti lapsenlapsia, mutta jos omat lapseni eivät syystä tai toisesta saa lapsia, ei se ole mikään katastrofi. Niinkuin jokainen vanhempi, toivon, että löytävät elämässään onnellisia asioita ja ylipäätään pärjäävät. :)

Se on totta, ettei tämän prosessin aikana oikein voi keskittyä elämään. Ainakaan itse en voinut. Olen melko valmis, ja tuntuu kummalta, että voin jo elää normaalisti.

Lapsettomuus on iso juttu. Itselleni se on, ja olen ajatellut asiaa. Paras tilanne mielikuvituksessani olisi se, että rakastuisin johonkin yksinhuoltajaan, jolla on suht pieniä lapsia vähintään kaksi. En haluaisi viedä mahdollisuuksia keneltäkään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Voisin ihastua, mutta pidemmän päälle seksi voisi muodostua ongelmaksi. Käsittääkseni transmiehille ei pystytä rakentamaan täysin toimivaa penistä, ja minulle seksi tarkoittaa ensisijaisesti yhdyntää. En näe seurustelukumppaninani myöskään miestä, jolla on mikropenis tai joka ei saa erektiota.

Tämä on valitettava totuus, että sukuelimet on aika tärkeitä. Se vain on niin, eikä se ole väärin. Itse pelkään deittailua tämän takia.

Ap