Pahin kiusaajani sai kaiken

Oliko koulukiusaaja? Miten kiusasi sinua?

Stubb?

Nämä on jotenkin vastenmielisiä. Mustavalkoista ajattelua

Okei, mitä olet itse tehnyt elämäsi eteen ja mitä hän on? Vai taivaastako nuo hänelle tipahti?

Onko sinulla paljonkin kokemuspohjaa, että et olisi sairastunut ilman tuota kiusaamista? Nosta se katse omanasta navasti peiliin. On itsekästä syyttä muita omasta epäonnistumisestaan.

Miksi ihmiset kuvittelevat, että tässä universumissa olisi joku automaatti, joka tasaisi kärsityt vääryydet? Ei ole. On ihan mahdollista, että joku on täydellinen pissapää ja mennä porskuttaa koko elämänsä läpi kokematta sen kummempia takaiskuja. Ei ole karmaa, ei ole kohtaloa, on ihan vaan sattumaa. Nuo menestystarinat kertovat varmaan ihmisistä, jotka sisuuntuvat esim juuri kiusaamisesta niin paljon, että alkavat hartiavoimin tehdä töitä, että saavat näyttää. Silloinkaan ei kyse ole kohtalosta vaan ihan ihmisen omasta päätöksestä tehdä asialle jotain. Jos odottelemaan jää, siinä saa odotella loppu ikänsä.

Muakin on kiusattu, mutta en vertaa elämääni kiusaajan kanssa.

Kannattaa lakata vertailu kokonaan ja keskity itseesi.

Vierailija kirjoitti:

Muakin on kiusattu, mutta en vertaa elämääni kiusaajan kanssa.

Kannattaa lakata vertailu kokonaan ja keskity itseesi.

Hyvä asenne, ihailen . elämän lain mukaan, jokaiselle tulee se paha vastaan mitä itse on toisille tehnyt. niin se elämä vain menee. joskus menestyjät voi olla tosi tyhjiä sisältä, tai sitten tulee sellainen elämäntilanne, joka potkaisee niin syvältä että putoaa kuin höyhen lumeen.

mutta keskity ap omaan elämään ja tee siitä paras mahdollinen anna karman huolehtia lopuisat.

Minua ei kiusattu, mutta elämäni on silti paskaa näin aikuisena.

Et kuitenkaan voi tietää onko hän oikeasti onnellinen. Monilla on päällepäin tosi hieno elämä mutta ovat pohjimmiltaan onnettomia.

Ja kuinka kauan ajattelit käyttää tätä sitten pirun huonona tekosyynä kaikkiin ongelmiisi? Kukaa ei voi kirjoittaa elämäkerrassaan itsestään sitä sankari ja syyttää kaikkia muita epäonnistumisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Et kuitenkaan voi tietää onko hän oikeasti onnellinen. Monilla on päällepäin tosi hieno elämä mutta ovat pohjimmiltaan onnettomia.

Ja tekeekö se sitten sinut onnelliseksi että joku muu on onneton..?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset kuvittelevat, että tässä universumissa olisi joku automaatti, joka tasaisi kärsityt vääryydet? Ei ole. On ihan mahdollista, että joku on täydellinen pissapää ja mennä porskuttaa koko elämänsä läpi kokematta sen kummempia takaiskuja. Ei ole karmaa, ei ole kohtaloa, on ihan vaan sattumaa. Nuo menestystarinat kertovat varmaan ihmisistä, jotka sisuuntuvat esim juuri kiusaamisesta niin paljon, että alkavat hartiavoimin tehdä töitä, että saavat näyttää. Silloinkaan ei kyse ole kohtalosta vaan ihan ihmisen omasta päätöksestä tehdä asialle jotain. Jos odottelemaan jää, siinä saa odotella loppu ikänsä.

Tämä! Olen aina ihmetellyt sitä, että vaikka nykyään vähemmistö uskoo mihinkään Jumalaan tai muihin yliluonnollisiin olentoihin, niin silti jostain syystä ajatellaan että elämässä pitäisi tapahtua oikeus ja kohtuus, tilit tasataan jossain vaiheessa tms. Mutta ei ole mitään sellaista voimaa joka aiheuttaisi tällaisen tasaamisen, ei jumaluutta, ei karman lakia, ei mitään. Paljon on nähtävillä myös todistusaineistoa että oikeus ei toteudu: viattomia kärsiviä ja porskuttavia törkimyksiä ja julmureita. Itse asiassa jo Raamatussa Job valitti sitä että miksi jumalaton menestyy ja hänenlaisiaan viattomia ja vieläpä Jumalaan turvaavia lyödään ja lyödään, joten ei ihan uusi ihmettelyn aihe. 

Itsekin olen ollut koulukiusattu, ja sen jälkeen syrjitty. Minä olen menestynyt, mutta tosiaan, henkisiä kipuja on silti varmasti ollut paljon enemmän kuin joillain vähemmän kolhituilla ja syrjityillä. Myös minä olen nähnyt ainakin parin kiusaajani menestyvän erinomaisesti. Ei se oikeastaan minua edes harmita. He olivat pelkkiä lapsia kun kiusasivat, ja ainakin toisella oli luultavasti aika paha olo koska isä ja äiti olivat kylillä tunnettuja alkoholisteja. Ihmiset muuttuvat, en minä enää oleta että he välttämättä ovat edes pahoja vaikka silloin lapsena tai teininä käyttäytyivätkin pahasti.

Kiusaaminen lähinnä erottaa jyvät akanoista ja totta h*lvetissä vahvempi kiusaaja menestyy myös vanhempana koska on saanut vanhemmiltaan hyvät, vahvat geenit ja vahvan tahdon sekä mielen joka ei vähästä hätkähdä. Sinä taas olet saanut vanhemmiltasi heikkouden, vähä-älyisyyden ja pelkuuruden jonka takia et luultavasti uskaltanut edes puolustaa itseäsi vaan käperryit säälittävästi kuoreesi toivoen että parempi ihminen jättäisi sinut rauhaan.

Voitte yrittää kieltää totuutta itseltänne ja itkeä kyynelkanavat tyhjiksi mutta ihminen on edelleen eläin jonka pesueisiin syntyy yksilöitä joista toinen on toista heikompi ja toinen taas vahvempi. Vahvempi yleensä käyttää heikompiaan lapsuudessa ikään kuin harjoitusvastustajina tai leikkikaluina ja se on ihan oikein. Aina historiassa vahvempitahtoinen on vienyt asioita eteenpäin kun taas herkät ja heikot ovat olleet eräänlaista polttoainetta ja maalitaulua näille kovapintaisemmille yksilöille. Parempi sopeutua siihen.

Vierailija kirjoitti:

Et kuitenkaan voi tietää onko hän oikeasti onnellinen. Monilla on päällepäin tosi hieno elämä mutta ovat pohjimmiltaan onnettomia.

Joo näitä on, jopa ääriesimerkkejä kuten huippukaunis ja lahjakas musiikki- tai hollywoodtähti joka jopa tappaa itsensä nuorena koska ei kestä ahdistustaan. Tai ajautuu päihdekierteeseen. 

Mutta keskimäärin kyllä se menestyminen lisää onnellisuuden kokemusta tutkimusten mukaan. Silti vaikka on hyvin onnellisiä köyhiä ja menestymättömiä ja hyvin onnettomia rikkaita ja menestyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset kuvittelevat, että tässä universumissa olisi joku automaatti, joka tasaisi kärsityt vääryydet? Ei ole. On ihan mahdollista, että joku on täydellinen pissapää ja mennä porskuttaa koko elämänsä läpi kokematta sen kummempia takaiskuja. Ei ole karmaa, ei ole kohtaloa, on ihan vaan sattumaa. Nuo menestystarinat kertovat varmaan ihmisistä, jotka sisuuntuvat esim juuri kiusaamisesta niin paljon, että alkavat hartiavoimin tehdä töitä, että saavat näyttää. Silloinkaan ei kyse ole kohtalosta vaan ihan ihmisen omasta päätöksestä tehdä asialle jotain. Jos odottelemaan jää, siinä saa odotella loppu ikänsä.

Tämä! Olen aina ihmetellyt sitä, että vaikka nykyään vähemmistö uskoo mihinkään Jumalaan tai muihin yliluonnollisiin olentoihin, niin silti jostain syystä ajatellaan että elämässä pitäisi tapahtua oikeus ja kohtuus, tilit tasataan jossain vaiheessa tms. Mutta ei ole mitään sellaista voimaa joka aiheuttaisi tällaisen tasaamisen, ei jumaluutta, ei karman lakia, ei mitään. Paljon on nähtävillä myös todistusaineistoa että oikeus ei toteudu: viattomia kärsiviä ja porskuttavia törkimyksiä ja julmureita. Itse asiassa jo Raamatussa Job valitti sitä että miksi jumalaton menestyy ja hänenlaisiaan viattomia ja vieläpä Jumalaan turvaavia lyödään ja lyödään, joten ei ihan uusi ihmettelyn aihe. 

Itsekin olen ollut koulukiusattu, ja sen jälkeen syrjitty. Minä olen menestynyt, mutta tosiaan, henkisiä kipuja on silti varmasti ollut paljon enemmän kuin joillain vähemmän kolhituilla ja syrjityillä. Myös minä olen nähnyt ainakin parin kiusaajani menestyvän erinomaisesti. Ei se oikeastaan minua edes harmita. He olivat pelkkiä lapsia kun kiusasivat, ja ainakin toisella oli luultavasti aika paha olo koska isä ja äiti olivat kylillä tunnettuja alkoholisteja. Ihmiset muuttuvat, en minä enää oleta että he välttämättä ovat edes pahoja vaikka silloin lapsena tai teininä käyttäytyivätkin pahasti.

Erittäin hyvin sanottu!

Vierailija kirjoitti:

Minua ei kiusattu, mutta elämäni on silti paskaa näin aikuisena.

Kiusatut kokevat olevansa jotenkin yksinoikeutettuja omimaan kaiken epäonnistumisen itselleen, eivätkä ymmärrä että voisivat olla samassa jamassa ilman kiusaamistakin. Mutta kai se on helpompaa syyttää muita kuin ottaa vastuu itsestään. Milloin syy on vanhemmissa, milloin kiusaamisessa, miehessä, muiden pitäisi ymmärtää, jne...

Olet jääynt lapsen tasolle etkä kykene ajattelemaan niin kuin aikuinen. Lapset eivät ajattele tai edes kykene ajattelemaan kuten aikuiset, varsinkaan jälkiseruaksia minkä takia kiusaamista tapahtuu. Ei se tarkoita sitä, että kiusaaminen olisi sallittua tai hyväksyttävää, mutta pitäisi sitä jo aikuisena kyetä ymmärtämään että lapset eivät kykene ajattelemaan kuten aikuiset. Ehkä tämä kiusaajasi muuttui, yritti parantaa omaa itseäänsä ja virheitään mitä oli lapsena tehnyt ja siitä syystä saanut hyvää elämässään? Sen sijaan sinä toivot jatkuvasti pahaa muille mikä varmaan johtanut siihen, että sinä saat pahaa

totuudenpuhuja kirjoitti:

Kiusaaminen lähinnä erottaa jyvät akanoista ja totta h*lvetissä vahvempi kiusaaja menestyy myös vanhempana koska on saanut vanhemmiltaan hyvät, vahvat geenit ja vahvan tahdon sekä mielen joka ei vähästä hätkähdä. Sinä taas olet saanut vanhemmiltasi heikkouden, vähä-älyisyyden ja pelkuuruden jonka takia et luultavasti uskaltanut edes puolustaa itseäsi vaan käperryit säälittävästi kuoreesi toivoen että parempi ihminen jättäisi sinut rauhaan.

Voitte yrittää kieltää totuutta itseltänne ja itkeä kyynelkanavat tyhjiksi mutta ihminen on edelleen eläin jonka pesueisiin syntyy yksilöitä joista toinen on toista heikompi ja toinen taas vahvempi. Vahvempi yleensä käyttää heikompiaan lapsuudessa ikään kuin harjoitusvastustajina tai leikkikaluina ja se on ihan oikein. Aina historiassa vahvempitahtoinen on vienyt asioita eteenpäin kun taas herkät ja heikot ovat olleet eräänlaista polttoainetta ja maalitaulua näille kovapintaisemmille yksilöille. Parempi sopeutua siihen.

Valitettavaa, mutta totta on että ihmiskunnan enemmistön tietoisuudentila on edelleen tuollainen villieläimen kaltainen. Aikuisena useimmat oppivat "laumakäytöstään" hallitsemaan vaikka vaistot ja vietit siihen olisivatkin, mutta lapsena monet ovat hyvin julmia jo ihan biologian peruja. Tosiaan eläinmaailmassa "rääpäleet" jopa nääntyvät nälkään, tai ajetaan laumasta kuolemaan, tai joutuvat olemaan rökitettävänä koko ikänsä. Luonto on julmaa, ja ihmisissä on sama kädellisten perimä joka laittaa syrjimään heikkoja ja suosimaan vahvoja. Tavallaan on myös lajin etu, että erityisesti lisääntymään pääsisivät vain vahvat pärjäävät.

Asiaa ei tietysti tee moraalisesti oikeaksi se, jos näin on luonnossa. Ihmisen ei tarvitse olla yhtä julma kuin luonto, ja useimmilla meistä onkin korkeampia pyrkimyksiä. Esim. auttaa heikompia eikä pilkata tai riistää heitä. Mutta lapsena nämä kyvyt ovat useimmilla hyvin kehittymättömiä ja kun joukko lapsia kasataan esim. kouluun, alkaa aina näkyä ihan kunnon simpanssilauman laumakäytös. Joskus tuntuu tosin että se on enemmänkin susilauman.

Vierailija kirjoitti:

Et kuitenkaan voi tietää onko hän oikeasti onnellinen. Monilla on päällepäin tosi hieno elämä mutta ovat pohjimmiltaan onnettomia.

Puhumattakaan siitä millainen lapsuus kiusaajalla on saattanut olla. Välittävä vanhempi olisi puuttunut kiusaamiseen, luonut rajat, jne. Ehkä aloittajan pitäsi miettiä kiusaamisen sijaan mitä kaikkea hänellä on mahdollisesti ollut kaiken negatiivisen sijaan. Pahin este paranemiselle on kuitenkin ihminen itse, eikä esim. kiusaajan onnellisuus.