Pahin kiusaajani sai kaiken

Mun käsityksen mukaan harvemmin ne kiusatut sen kummemmin menetyvät, ennemminkin saavat huijattua itsensä näennäisesti hyvään tilanteeseen, mutta se korttitalo kaatuu melko nopsaa. Näin omasta näkökulmastani myös sillä Stubbilla ja vaikkapa Martinalla. Omassa lapsuudessani kiusaajat ovat oman kotikuntansa amisjuntteja vieläkin, ei käy kateeksi. No eräs näyttää menestyneeltä instagraminsa perusteella, mutta oikeasti ei ole yhtä kaunis kuin antaa kuvan ja on yksinäinen ja köyhä. Tässä taas näkyy se kuinka kiusaajat haluavat luoda illuusion menetyksestä ja sosiaalisen median aikana se myös helpommin luonnistuu. 

Katkeruudessa piehtarointi voi olla jollakin tasolla nautittavaa, siltä  se usein kuulostaa. Ja mikäs siinä. Pitää vaan muistaa että se on ihan oma valinta.

Voi valita p.skassa kahlaamisen tai päätöksen tehdä elämästään paras mahdollinen.

Mutta kuten sanottu, jotkut nauttivat katkeruudestaan. Jonkinlaista marttyyriutta?

Oman mielen onnellisuus on kyky nauttia kaikesta siitä, mitä on. Ei kannata myrkyttää mieltään sillä mitä muilla on oikeasti tai kuvitteellisesti. Eikä toisten ihmisten onnellisuutta voi päätellä ulkoisista seikoista.

Siispä positiivinen puoli omiin asioihin esille! Unohda kuvitteelliset ajatuksesi muista.

totuudenpuhuja kirjoitti:

Kiusaaminen lähinnä erottaa jyvät akanoista ja totta h*lvetissä vahvempi kiusaaja menestyy myös vanhempana koska on saanut vanhemmiltaan hyvät, vahvat geenit ja vahvan tahdon sekä mielen joka ei vähästä hätkähdä. Sinä taas olet saanut vanhemmiltasi heikkouden, vähä-älyisyyden ja pelkuuruden jonka takia et luultavasti uskaltanut edes puolustaa itseäsi vaan käperryit säälittävästi kuoreesi toivoen että parempi ihminen jättäisi sinut rauhaan.

Voitte yrittää kieltää totuutta itseltänne ja itkeä kyynelkanavat tyhjiksi mutta ihminen on edelleen eläin jonka pesueisiin syntyy yksilöitä joista toinen on toista heikompi ja toinen taas vahvempi. Vahvempi yleensä käyttää heikompiaan lapsuudessa ikään kuin harjoitusvastustajina tai leikkikaluina ja se on ihan oikein. Aina historiassa vahvempitahtoinen on vienyt asioita eteenpäin kun taas herkät ja heikot ovat olleet eräänlaista polttoainetta ja maalitaulua näille kovapintaisemmille yksilöille. Parempi sopeutua siihen.

Tämä näkemys toimii yhteiskunnassa, jossa tehokkain kättä pidempi on nuija, varallisuutta perintönä kulkeva oudon näköinen kivi ja voimaa hauiksen paksuus.

Ai kiusatut vähä-älysiä? Pikemminkin kiusaajien taustajoukko, ne hännystelijät, on vähä-älyisiä. Kiusattu voi olla vaikka kuinka älykäs, mutta jos taustalla on traumaattinen lapsuus, itsetunto ei ole kehittynyt normaaliksi, ei osaa puolustaa itseään jne. Eipä se itse kiusaajakaan usein omaa hyvää itsetuntoa tai ole sisimässään onnellinen, kun pitää kiusata. Kiusaaminen on oman egon pönkitystä ulkoisin keinoin, luulisin, että kiusatuissa on enemmän introverttejä, joita ei kaikki sosiaaliset pelit kiinnosta.

Ei se ole katkeruudessa piehtarointia, jos psyyke on kiusaamisen jäljiltä niin rikki, ettei pysty menestymään elämässä (tai saavuttamaan edes sitä ns. normitasoa, kuten perhettä ja työuraa).

Vierailija kirjoitti:

totuudenpuhuja kirjoitti:

Kiusaaminen lähinnä erottaa jyvät akanoista ja totta h*lvetissä vahvempi kiusaaja menestyy myös vanhempana koska on saanut vanhemmiltaan hyvät, vahvat geenit ja vahvan tahdon sekä mielen joka ei vähästä hätkähdä. Sinä taas olet saanut vanhemmiltasi heikkouden, vähä-älyisyyden ja pelkuuruden jonka takia et luultavasti uskaltanut edes puolustaa itseäsi vaan käperryit säälittävästi kuoreesi toivoen että parempi ihminen jättäisi sinut rauhaan.

Voitte yrittää kieltää totuutta itseltänne ja itkeä kyynelkanavat tyhjiksi mutta ihminen on edelleen eläin jonka pesueisiin syntyy yksilöitä joista toinen on toista heikompi ja toinen taas vahvempi. Vahvempi yleensä käyttää heikompiaan lapsuudessa ikään kuin harjoitusvastustajina tai leikkikaluina ja se on ihan oikein. Aina historiassa vahvempitahtoinen on vienyt asioita eteenpäin kun taas herkät ja heikot ovat olleet eräänlaista polttoainetta ja maalitaulua näille kovapintaisemmille yksilöille. Parempi sopeutua siihen.

Tämä näkemys toimii yhteiskunnassa, jossa tehokkain kättä pidempi on nuija, varallisuutta perintönä kulkeva oudon näköinen kivi ja voimaa hauiksen paksuus.

Tuota noin... ei se ole mikään näkemys vaan se on totuus. Sillä ei ole väliä olenko tuota mieltä tai oletko sinä sitä mieltä, sillä on väliä että ihminen on kehittynyt karsimaan hyviä geenejä ja huonoja geenejä. Ihminen on myös mieltynyt valtapeleihin ja siihen että saa osoittaa huonommalle yksilölle olevansa parempi.

Minua kiusattiin melkein koko peruskoulun ajan. Nyt 26v. ja vasta viime vuosina olen alkanut päästä eroon siitä kamalasta katkeruudesta ja vihasta kiusaajia ja koko maailmaa kohtaan. Onhan se epäreilua, että multa meni mielenterveys muutaman ihmisen takia, mutta en halua enää elää niissä ajoissa, olla se ihminen joksi mun kiusaajat mut muokkasi. Nykyään on jo aika hyvä olla ja elämä on suurimmaksi osaksi ihan mukavaa.

Varmasti sinäkin voit päästä tästä yli, aikaa ja ehkä ammattiapuakin siihen tarvitaan. Ei ole liian myöhäistä sinulle saada "kaikkea." Muistuttaisin myös, että kiusaajan upea elämä ei välttämättä ole todellisuudessa sellaista miltä se päälle päin vaikuttaa. Ei terve ihminen kiusaa toista järjestelmällisesti vuosikaudet.

Omat kiusaajat ovat kokeneet monenmoisia kohtaloita. Osalle se oma erinomaisuus kai "kostautui" jollain tavalla, osalla menee oikein hienosti (ainakin päällepäin). Valitettavasti se tietty ihmistyyppi, koko elämä mennään kyynerpäätaktiikalla ja muista ei välitetä, näyttäisi pärjäävän hyvin esim. bisnesmaailmassa. Epäreilua, mutta toisaalta en minä ainakaan haluaisi sellaista elämää itselleni. Pitäkööt vilunkipelillä saavutetun statuksensa. Itse voin ainakin katsoa peiliin ihan hyvillä mielin.

totuudenpuhuja kirjoitti:

Kiusaaminen lähinnä erottaa jyvät akanoista ja totta h*lvetissä vahvempi kiusaaja menestyy myös vanhempana koska on saanut vanhemmiltaan hyvät, vahvat geenit ja vahvan tahdon sekä mielen joka ei vähästä hätkähdä. Sinä taas olet saanut vanhemmiltasi heikkouden, vähä-älyisyyden ja pelkuuruden jonka takia et luultavasti uskaltanut edes puolustaa itseäsi vaan käperryit säälittävästi kuoreesi toivoen että parempi ihminen jättäisi sinut rauhaan.

Voitte yrittää kieltää totuutta itseltänne ja itkeä kyynelkanavat tyhjiksi mutta ihminen on edelleen eläin jonka pesueisiin syntyy yksilöitä joista toinen on toista heikompi ja toinen taas vahvempi. Vahvempi yleensä käyttää heikompiaan lapsuudessa ikään kuin harjoitusvastustajina tai leikkikaluina ja se on ihan oikein. Aina historiassa vahvempitahtoinen on vienyt asioita eteenpäin kun taas herkät ja heikot ovat olleet eräänlaista polttoainetta ja maalitaulua näille kovapintaisemmille yksilöille. Parempi sopeutua siihen.

Tämä on totta, mutta varmasti jokainen on jo huomannut että 2010luku on tasa-arvon vuosikymmen. Joten juuri näin vuosikymmeninä, juuri näinä vuosina. Jokainen voi miettiä mihin suuntaan haluaa elämässään viedä ihmiskuntaa. Muutos on todellinen

Rikoin kummankin kiusaajan parisuhteet. Siinä oli kostoa tarpeeksi. Nyt asun muualla. Enkä ole lähelläkään kumpaakaan.

Elämä ei ole reilua. 

Tässä elämässä. Minä uskon siihen, että me synnymme useamman kerran. Seuraavassa elämässä hänen tilanteensa on ikävämpi.

Olen pahoillani mielenterveysongelmistasi ja uskon, että voit jatkossa paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavaa, mutta totta on että ihmiskunnan enemmistön tietoisuudentila on edelleen tuollainen villieläimen kaltainen. Aikuisena useimmat oppivat "laumakäytöstään" hallitsemaan vaikka vaistot ja vietit siihen olisivatkin, mutta lapsena monet ovat hyvin julmia jo ihan biologian peruja. Tosiaan eläinmaailmassa "rääpäleet" jopa nääntyvät nälkään, tai ajetaan laumasta kuolemaan, tai joutuvat olemaan rökitettävänä koko ikänsä. Luonto on julmaa, ja ihmisissä on sama kädellisten perimä joka laittaa syrjimään heikkoja ja suosimaan vahvoja. Tavallaan on myös lajin etu, että erityisesti lisääntymään pääsisivät vain vahvat pärjäävät.

Asiaa ei tietysti tee moraalisesti oikeaksi se, jos näin on luonnossa. Ihmisen ei tarvitse olla yhtä julma kuin luonto, ja useimmilla meistä onkin korkeampia pyrkimyksiä. Esim. auttaa heikompia eikä pilkata tai riistää heitä. Mutta lapsena nämä kyvyt ovat useimmilla hyvin kehittymättömiä ja kun joukko lapsia kasataan esim. kouluun, alkaa aina näkyä ihan kunnon simpanssilauman laumakäytös. Joskus tuntuu tosin että se on enemmänkin susilauman.

Pahuksen hyvin sanottu! Olen just samaa mieltä. Minuakin kiusattiin ja syrjittiin koulussa, myöhemmin myös yhdessä työpaikassa.

Hieno kirjoitus myö tuo edellä oleva viesti!

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusattiin melkein koko peruskoulun ajan. Nyt 26v. ja vasta viime vuosina olen alkanut päästä eroon siitä kamalasta katkeruudesta ja vihasta kiusaajia ja koko maailmaa kohtaan. Onhan se epäreilua, että multa meni mielenterveys muutaman ihmisen takia, mutta en halua enää elää niissä ajoissa, olla se ihminen joksi mun kiusaajat mut muokkasi. Nykyään on jo aika hyvä olla ja elämä on suurimmaksi osaksi ihan mukavaa.

Varmasti sinäkin voit päästä tästä yli, aikaa ja ehkä ammattiapuakin siihen tarvitaan. Ei ole liian myöhäistä sinulle saada "kaikkea." Muistuttaisin myös, että kiusaajan upea elämä ei välttämättä ole todellisuudessa sellaista miltä se päälle päin vaikuttaa. Ei terve ihminen kiusaa toista järjestelmällisesti vuosikaudet.

Omat kiusaajat ovat kokeneet monenmoisia kohtaloita. Osalle se oma erinomaisuus kai "kostautui" jollain tavalla, osalla menee oikein hienosti (ainakin päällepäin). Valitettavasti se tietty ihmistyyppi, koko elämä mennään kyynerpäätaktiikalla ja muista ei välitetä, näyttäisi pärjäävän hyvin esim. bisnesmaailmassa. Epäreilua, mutta toisaalta en minä ainakaan haluaisi sellaista elämää itselleni. Pitäkööt vilunkipelillä saavutetun statuksensa. Itse voin ainakin katsoa peiliin ihan hyvillä mielin.

Siis tämä on upea kirjoitus! Kiitos!

Kyllähän sen kiusaajan elämän voisi pilata helposti jos haluaisi, mutta ei se lopulta itseä auttaisi vaikka saisi tyypin samaan jamaan kuin itse on. Jos sille tielle lähtisin niin keksisin ainakin sata tapaa. Netflixissä on mielenkiintoinen elokuva aiheesta. Mutta jos itsellä olisi hyvä olo niin olisi samantekevää miten muilla menee, joten ei kannata keskittyä muihin.

Kulissit kunnossa mutta tuskin on perhe elämä. Jos on narsisti kiusaaja.kiusaa todennäköisesti tällä hetkellä miestään tai lapsiaan.

Onhan se sietämätöntä, miten epäreilua ja sattumanvaraista elämä on. Ehkä siinä syy, miksi monet turvautuvat uskontoon. Onko millään sitten mitään väliä? Minulle on ainakin sillä, että mitä tunnen katsoessani itseäni peiliin, ja mitä ajattelen itsestäni ja päivästäni mennessäni nukkumaan. Se on jotakin sellaista, mitä kukaan ei voi minulta ottaa pois, pilata. Arvokkainta!

Vierailija kirjoitti:

Rikoin kummankin kiusaajan parisuhteet. Siinä oli kostoa tarpeeksi. Nyt asun muualla. Enkä ole lähelläkään kumpaakaan.

Rikkomalla parisuhteen satutit siis täysin sivullista ihmistä myös (puolisoa). Ihmistä joka ei ole tehnyt sinulle mitään pahaa. En ylpeilisi tuolla teolla.

Parasta olisi lakata kokonaan vellomasta menneessä, ja lopettaa tuollaisten kusipäiden ajattelu. Näin olen itse päässyt kiusaamiskokemuksieni yli, en vain enää välitä paskaakaan niistä minua kiusanneista tyypeistä. Kohtelen heitä kuin he olisivat minulle ilmaa, toimii. Suosittelen kokeilemaan.

Tosin jos ainoa ohje kaikkeen on "unohda menneet" niin sitten on ihan sama miten lapsia kohtelee, kiusaako, hakkaako, raiskaako, kun aikuisena voi syyttää menneissä vellomisesta ja uhriutumisesta jos jotain urputtavat. Lastensuojeluakaan ei tarvitse mihinkään, mitä suojeltavaa niissä on kun menneet unohtamalla kaikki järjestyy.

Nämä unohda ja elä-aivopierujen jankkaajat eivät tajua sitä, että kiusaamisen aiheuttamat mielenterveysongelmat voivatkin olla peruuttamattomia. Kiusaamisen aiheuttamaa psyykkistä traumaa useinkaan EI VOI maagisesti järkeillä eikä tsempata pois. No siihen ne samat uunot sitten sanoo, että mene kallonkutistajalle... Saako tässä oletetussa hyvinvointivaltiossa sellaista apua, ihan oikeasti? Kuinka helposti mahtaa onnistua?