Lue keskustelun säännöt.
Narsistin sielunelämä
31.07.2017 |
Toisessa ketjussa narsistin kanssa seurustelleet kertoivat kokeneensa kumppaninsa taholta emotionaalista, ja ihan fyysistäkin höykytystä, välillä menee hyvin ja sitten yhtäkkiä matto vetäistään kumppanin toimesta alta mitä ihmeellisimmillä tempauksilla ja tyhjästä kehitellyillä riidoilla, jopa sepitetyillä tarinoilla. Olen jonkun aikaa seurustellut miehen kanssa jonka käytös valitettavasti taitaa sopia moneen em ketjussa kuvattuun seikkaan ja erityisesti tuohon vuoristoratamaiseen käyttäytymiseen. Osaako kukaan vastata, tai onko kukaan narskun kanssa seurustellut huomannut, onko epävakaasti tai narsistin elkein käyttäytyvän henkilön toiminnassa mitään logiikkaa? Puhkeaako negatiivinen käyttäytyminen esim. narsistin tuntiessa itsensä epävarmaksi, väsyneeksi, mustasukkaiseksi, kyllästyneeksi, nälkäiseksi, stressaantuneeksi tai vaikkapa elämäntilanteen muutostan yhteydessä, tai narsistin huomatessa emotionaalista lähentymistä? Vai onko käytös todellakin täysin sattumanvaraista ja narsistin taholta tiedostamatonta? Ei käytöstä varmaan voi muuttaa tai estää, mutta helpottaisi jos voisi edes jotenkin ymmärtää mitä tuollaisen ihmisen päässä liikkuu.
Kommentit (23)
Oman äidin käytöstä pitkään seuranneena sanoisin että sinnittelee sitä hyvää käytöstä niin pitkään kuin jaksaa. Yleensä tämä hyvä käytös tulee siinä vaiheessa kun huonon käytöksen raja on saavutettu ja hän pelkää menettävänsä uhrinsa.
Sitten kun uhri kuvittelee että suhde onkin ihan normaali ja hyvä, lakkaa iso n esittämästä ihanaa ja ihmeellistä.
Sitä rataa se meillä menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse olle narsisti, voi olla myös muu persoonallisuushäiriö, esim. epävakaa. Epävakaalle on tyypillistä juuri tuo stressin alla temppuilu. Narsisti on narsisti koko ajan.
Käsitykseni mukaan epävakaa on enemmänkin sellainen ns. drama queen, jolla toiminta ei ole niin pahantahtoista, suunnitelmallista ja systemaattista kuin narsistilla. Epävakaa kerjää myös herkemmin sääliä, mitä narsisti taas yleensä ei halua. Osa epävakaista on hyvinkin kilttejä, mutta voivat räjähdellä sisäänpäin, on itsesäälissä vellomista, itsetuhoisuutta yms. Epävakaa: "hoivaa ja ymmärrä minua, olen lapsi". Narsisti: "palvo ja tottele minua, olen jumala".
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse olle narsisti, voi olla myös muu persoonallisuushäiriö, esim. epävakaa. Epävakaalle on tyypillistä juuri tuo stressin alla temppuilu. Narsisti on narsisti koko ajan.
Joo, olen epäillyt että saattaisi olla ennemminkin epävakaa tai kaksisuuntainen, mutta toisaalta nämä ei poissulje mahdollista narsismiakaan. Olen ollut huomaavinani, että vaikeiden tai stressaavien elämäntilanteiden tai ristiriitojen ollessa käsillä henkilön käytös muuttuu ihan toisenlaiseksi, vihamieliseksi ja arvaamattomaksi ja kylmäksi ja silloin alkaa myös vainoharhainen syyttely minua kohtaan, muttei myöskään suostu keskustelemaan mistään tai selvittämään asioita. Tällä kertaa tilanne on ajautunut niin pitkälle että en enää tiedä mitä tehdä.
Lähde. Heti. Kunpa olisin itse lähtenyt ajoissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse olle narsisti, voi olla myös muu persoonallisuushäiriö, esim. epävakaa. Epävakaalle on tyypillistä juuri tuo stressin alla temppuilu. Narsisti on narsisti koko ajan.
Joo, olen epäillyt että saattaisi olla ennemminkin epävakaa tai kaksisuuntainen, mutta toisaalta nämä ei poissulje mahdollista narsismiakaan. Olen ollut huomaavinani, että vaikeiden tai stressaavien elämäntilanteiden tai ristiriitojen ollessa käsillä henkilön käytös muuttuu ihan toisenlaiseksi, vihamieliseksi ja arvaamattomaksi ja kylmäksi ja silloin alkaa myös vainoharhainen syyttely minua kohtaan, muttei myöskään suostu keskustelemaan mistään tai selvittämään asioita. Tällä kertaa tilanne on ajautunut niin pitkälle että en enää tiedä mitä tehdä.
No tässä on jo niin monta diagnoosia, että kannattaisiko painaa vähän jarrua?
Miksi onnettomassa suhteessa olevat märehtivät nykyisin loputtomiin sen kumppanin mahdollisia mielenterveyden häiriöitä?
Riittää kun katsoo peiliin ja kysyy: Olenko MINÄ onnellinen? Onko tämä mitä MINÄ haluan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse olle narsisti, voi olla myös muu persoonallisuushäiriö, esim. epävakaa. Epävakaalle on tyypillistä juuri tuo stressin alla temppuilu. Narsisti on narsisti koko ajan.
Joo, olen epäillyt että saattaisi olla ennemminkin epävakaa tai kaksisuuntainen, mutta toisaalta nämä ei poissulje mahdollista narsismiakaan. Olen ollut huomaavinani, että vaikeiden tai stressaavien elämäntilanteiden tai ristiriitojen ollessa käsillä henkilön käytös muuttuu ihan toisenlaiseksi, vihamieliseksi ja arvaamattomaksi ja kylmäksi ja silloin alkaa myös vainoharhainen syyttely minua kohtaan, muttei myöskään suostu keskustelemaan mistään tai selvittämään asioita. Tällä kertaa tilanne on ajautunut niin pitkälle että en enää tiedä mitä tehdä.
No tässä on jo niin monta diagnoosia, että kannattaisiko painaa vähän jarrua?
Miksi onnettomassa suhteessa olevat märehtivät nykyisin loputtomiin sen kumppanin mahdollisia mielenterveyden häiriöitä?
Riittää kun katsoo peiliin ja kysyy: Olenko MINÄ onnellinen? Onko tämä mitä MINÄ haluan?
Asiat ei ole niin mustavalkoisia tai yksinkertaisia. En usko, että on täydellisiä suhteita, vaan kaikissa ihmissuhteissa on ongelmia, ja jotkut asiat niissä tuottaa onnellisuutta ja jotkut surua/vihaa. Minun mielestäni on hyvä yrittää ymmärtää toisten käyttäytymistä vaikka eroon lopulta päätyiskin. Vahingosta toivottavasti viisastuu. Edellä kuvatunlaisen ihmisen kanssa kun on tekemisissä, onnen ja surun/vihan tunteet ovat todellakin äärimmäisiä ja vuoristoratamaisia ja kyseinen ihmistyyppi osaa todellakin koukuttaa toisen. Tekeekö epävakaa toisen onneeliseksi, tuskin pidemmän päälle, mutta silloin kun sitä onnea on, se on taivaallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin, kuten edelläoleva kertoi! Ja joskus, jos kyseessä on vaikka kaksisuuntainen häiriö, ahdistuneisuushäiriö tms, terapia ja lääkitys voi tehdä ihmeitä! Kunhan vaan sen toisen saa hoitoon. Narsistia ei saa hoidettua.
Musta on aina ihmeellistä, kun moni narsistin uhri sanoo, että narsistin kanssa on myös niitä huikeita onnen hetkiä. Varmaan parisuhteessa voi ollakin, mutta itselläni oli narsistinen ja myös jollain tavalla epävakaa kaveri. Mä olin aina vaan hämmentyneempi kun noiden kiukkujaksojen jälkeen alkoi mun lepyttely ja pahimmillaan jopa tavaroilla lahjominen. Ei tullut sellaista oloa, että onpa hän ihana ja mukava, vaan mietin että onko se ihan sekaisin kun noin äkkiseltään kurssi muuttuu aina eri suuntaan ja täysin arvaamattomasti. Ja olihan se. Olin kai siksi huono uhri ja välimme onneksi lopulta katkesivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että olit huono uhri! Ehkä persoonasi oli tavallaan sitten vahvempi kuin usealla muulla uhrilla. Pysyi jalat maassa, järki päässä, oma tahto selkeänä jne. Mitä kauemmin on uhrina sitä heikommaksi alkaa muuttua.
Kaveri on tietty hyvin eri asia kuin seurustelukumppani, kun ei ole sitä rakastumista siinä sekottamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinkahan moni narsistinen täälläkin hakee tukea omalle hirveälle, kylmälle käytökselleen?
Kuulostaa niin tutulta, itse selkä seinää vasten painettuna ja loppuun kaluttuna kuulen juuri noita " anna minun olla ja mene itsekin"- kommentteja vaikka multa on pikkuhiljaa poistunut kaikki mihin mennä. Ei ole rahaa eikä mitään mihin mennä, aika päivästä on imetty loppuun näillä " ruoka pitää tehdä aina itse ja kodin pitää olla siisti ilman että se näyttää siltä kuin tekisit mitään"- korteilla.
Narsistit on taitavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse olle narsisti, voi olla myös muu persoonallisuushäiriö, esim. epävakaa. Epävakaalle on tyypillistä juuri tuo stressin alla temppuilu. Narsisti on narsisti koko ajan.
Joo, olen epäillyt että saattaisi olla ennemminkin epävakaa tai kaksisuuntainen, mutta toisaalta nämä ei poissulje mahdollista narsismiakaan. Olen ollut huomaavinani, että vaikeiden tai stressaavien elämäntilanteiden tai ristiriitojen ollessa käsillä henkilön käytös muuttuu ihan toisenlaiseksi, vihamieliseksi ja arvaamattomaksi ja kylmäksi ja silloin alkaa myös vainoharhainen syyttely minua kohtaan, muttei myöskään suostu keskustelemaan mistään tai selvittämään asioita. Tällä kertaa tilanne on ajautunut niin pitkälle että en enää tiedä mitä tehdä.
No tässä on jo niin monta diagnoosia, että kannattaisiko painaa vähän jarrua?
Miksi onnettomassa suhteessa olevat märehtivät nykyisin loputtomiin sen kumppanin mahdollisia mielenterveyden häiriöitä?
Riittää kun katsoo peiliin ja kysyy: Olenko MINÄ onnellinen? Onko tämä mitä MINÄ haluan?
Ei ole ollenkaan harvinaista, että jos henkilöllä on yksi mielenterveys-ongelma, hänellä voi olla myös yksi tai muutama muukin lisää.
Onnettomassa suhteessa märehtijän kannattakin miettiä että mitä itse ehkä on tehnyt ns. väärin, mitä voisi tehdä paremmin, JA miksi toinen käyttäytykö miten käyttäytyy. Jos toinen sanoo rakastavansa sinua, niin ehkei ihan ilkeyttään ole hankala, jospa se siis onkin sairas? Jos on sairas, voiko sitä auttaa? Olisiko sitten kaikki paremmin?
Sekin on yksi syy nopeisiin eroihin, kun pikaiseen vaan todetaan, että ei tämä suhde olekaan kiva, taidanpa etsiä uuden. Ei välttämättä ikinä löydetä onnellista parisuhdetta, jos etusijalla on aina oma välitön ja jatkuva onnellisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, oliko eksä narsisti, mutta joku luonnehäiriö kuitenkin. Itse yritin ymmärtää ja kai jotenkin parantaakin = puhua järkeä ja sovitella ja etsiä yhteistä säveltä viisi ylimääräistä ja pitkää vuotta. Suosittelen sinulle lähtemistä heti.
Narsistihan ei anna ulospäin itsestään mitään jos ei siitä ole hänelle itselleen hyötyä. Eli voi selittää käytöstään jälkeenpäin stressillä, huonolla työpäivällä, ties millä, jos näkee että siitä on hyötyä, muuten asia lakaistaan vaan maton alle.
Itse en koskaan löytänyt mitään logiikkaa käytöksessä, vaikka tietyissä tilanteissa herra kyllä herkemmin järjesti kohtauksiaan. Yleensä liittyi siihen että hän ei saanut mielestään riittävästi huomiota mutta myös keksi syyn vaikka mistä, vaikka huomio olisi ollut 200% hänessä.
Oikeastaan ainoa logiikka oli että mikään ei riitä. Narsistille ei riitä että vaikka kumppani levittäisi punaisen maton hänelle kun hän suurena ja mahtavana saapuu kotiin, silloin kun saapuu, palvoisi maata jalkojen alla, julistaisi rakkautta ja pitäisi häntä Maailman Ainoana Ihmisenä. Ei, narsisti ei edes sano moi ja naama rutussa menee mököttämään johonkin ja sitten kehittää riidan tyhjästä.
Kyllähän nälkä, väsymys ja stressi laukaisevat melkein kaikissa ihmisissä ärtymystä ja reagointiherkkyyttä kun niistä, syystä tai toisesta, joutuu kärsimään pidemmän aikaa. Toiselle se voi näyttää juurikin siltä, että toinen suuttuu tyhjästä. Varmaan aika monissa pikkulapsiperheissä tuttua kauraa. Normaali ihminen kuitenkin jälkikäteen tuntee kohtuudella häpeää käytöksestään, ja kun vaikkapa väsymys on pois, niin näkee tilanteen objektiivisemmin.
Narsisti ei puolestaan tunne/myönnä häpeää, ja riidelleessäänkin hän haluaa nolata toisen ja aiheuttaa riitakumppanissa syvää syyllisyyttä ja häpeää. Kai narsistillakin voi väsymys laukaista riidan, mutta taatusti riitelee myös kun kaikki perustarpeet on tyydytetty. Enkä syyllistämisellä tarkoita perus "väsynyt äiti syyllistää isiä siitä, kun se ei muka siivoa/hoida vauvaa/huomioi kumppania" -tilannetta, vaan sellaista että haukutaan toisen persoonaa ja ulkonäköä riidan yhteydessä, ja pyritään saamaan toinen syyllistymään näistä ominaisuuksistaan. Esim. tilanteen äiti haukkuisi isää tyhmäksi ja osaamattomaksi lapsen kanssa, ja sitten itkisi päälle että hänellä on niin rankkaa kun kukaan muu ei osaa juottaa maitoa/vaihtaa vaippaa lapselle. Narsisti-isi puolestaan voisi moittia vaimoaan, kun naapurin Irma hoitaa lapset paremmin, pitää kodin siistimpänä ja on kauniimpikin. On niin kamalaa kun hän joutuu tyytymään tällaiseen vaimoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse olle narsisti, voi olla myös muu persoonallisuushäiriö, esim. epävakaa. Epävakaalle on tyypillistä juuri tuo stressin alla temppuilu. Narsisti on narsisti koko ajan.
Joo, olen epäillyt että saattaisi olla ennemminkin epävakaa tai kaksisuuntainen, mutta toisaalta nämä ei poissulje mahdollista narsismiakaan. Olen ollut huomaavinani, että vaikeiden tai stressaavien elämäntilanteiden tai ristiriitojen ollessa käsillä henkilön käytös muuttuu ihan toisenlaiseksi, vihamieliseksi ja arvaamattomaksi ja kylmäksi ja silloin alkaa myös vainoharhainen syyttely minua kohtaan, muttei myöskään suostu keskustelemaan mistään tai selvittämään asioita. Tällä kertaa tilanne on ajautunut niin pitkälle että en enää tiedä mitä tehdä.
No tässä on jo niin monta diagnoosia, että kannattaisiko painaa vähän jarrua?
Miksi onnettomassa suhteessa olevat märehtivät nykyisin loputtomiin sen kumppanin mahdollisia mielenterveyden häiriöitä?
Riittää kun katsoo peiliin ja kysyy: Olenko MINÄ onnellinen? Onko tämä mitä MINÄ haluan?
Ei ole ollenkaan harvinaista, että jos henkilöllä on yksi mielenterveys-ongelma, hänellä voi olla myös yksi tai muutama muukin lisää.
Onnettomassa suhteessa märehtijän kannattakin miettiä että mitä itse ehkä on tehnyt ns. väärin, mitä voisi tehdä paremmin, JA miksi toinen käyttäytykö miten käyttäytyy. Jos toinen sanoo rakastavansa sinua, niin ehkei ihan ilkeyttään ole hankala, jospa se siis onkin sairas? Jos on sairas, voiko sitä auttaa? Olisiko sitten kaikki paremmin?
Sekin on yksi syy nopeisiin eroihin, kun pikaiseen vaan todetaan, että ei tämä suhde olekaan kiva, taidanpa etsiä uuden. Ei välttämättä ikinä löydetä onnellista parisuhdetta, jos etusijalla on aina oma välitön ja jatkuva onnellisuus.
No, minä en rehellisesti sanottuna tiedä, mitä olisin voinut tehdä toisin. Olen osoittanut hänelle rakkautta sanoin ja teoin, yrittänyt olla tukena ja auttanut kaikenlaisissa asioissa, selvittänyt erimielisyyksiä ja riitoja, pyytänyt ja antanut anteeksi, myöntänyt omat puutteeni ja juossut tarvittaessa perään kun hän on lähtenyt ovet paukkuen, huolehtinut ulkonäöstäni ja yrittänyt olla edustava, sanalla sanoen olen palvonut maata hänen jalkojensa alla. Vastineeksi olen saanut kuulla olevani mm fyysisesti epähaluttava, omistushaluinen, kylmä, luotaantyöntävä, konrtollifriikki, epävakaa, hullu, huumorintajuton jne. Joskus kauan sitten oli myös aika, jolloin minä olin hänen mielestään kaunis, ihana ja tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän nälkä, väsymys ja stressi laukaisevat melkein kaikissa ihmisissä ärtymystä ja reagointiherkkyyttä kun niistä, syystä tai toisesta, joutuu kärsimään pidemmän aikaa. Toiselle se voi näyttää juurikin siltä, että toinen suuttuu tyhjästä. Varmaan aika monissa pikkulapsiperheissä tuttua kauraa. Normaali ihminen kuitenkin jälkikäteen tuntee kohtuudella häpeää käytöksestään, ja kun vaikkapa väsymys on pois, niin näkee tilanteen objektiivisemmin.
Narsisti ei puolestaan tunne/myönnä häpeää, ja riidelleessäänkin hän haluaa nolata toisen ja aiheuttaa riitakumppanissa syvää syyllisyyttä ja häpeää. Kai narsistillakin voi väsymys laukaista riidan, mutta taatusti riitelee myös kun kaikki perustarpeet on tyydytetty. Enkä syyllistämisellä tarkoita perus "väsynyt äiti syyllistää isiä siitä, kun se ei muka siivoa/hoida vauvaa/huomioi kumppania" -tilannetta, vaan sellaista että haukutaan toisen persoonaa ja ulkonäköä riidan yhteydessä, ja pyritään saamaan toinen syyllistymään näistä ominaisuuksistaan. Esim. tilanteen äiti haukkuisi isää tyhmäksi ja osaamattomaksi lapsen kanssa, ja sitten itkisi päälle että hänellä on niin rankkaa kun kukaan muu ei osaa juottaa maitoa/vaihtaa vaippaa lapselle. Narsisti-isi puolestaan voisi moittia vaimoaan, kun naapurin Irma hoitaa lapset paremmin, pitää kodin siistimpänä ja on kauniimpikin. On niin kamalaa kun hän joutuu tyytymään tällaiseen vaimoon.
Jep. Äitini hyvin tavallisia kommentteja:
- Oletpa lihonut älyttömästi, ei ihme ettet löydä mitään miestä. *Isä* Et voi noin puhua omalle tyttärellesi. *Äiti* Minähän vain sanoin totuuden!
- Olet niin nörtin näköinen ettei kukaan mies kiinnostu sinusta
- *nimi tähän*:llä on niin paljon kivempi mies/työpaikka jne.
- Olet samanlainen kuin se paska jätkä (=isä)
- Marttyyrihommat: - Ihan sama vaikka kuolisin kun ei kukaan välitä
-> Käytös on todella sekavaa ja arvaamatonta, ET voi oppia ymmärtämään narsistin mielenliikkeitä. Suosittelen lähtemään heti.
Vierailija kirjoitti:
Musta on aina ihmeellistä, kun moni narsistin uhri sanoo, että narsistin kanssa on myös niitä huikeita onnen hetkiä. Varmaan parisuhteessa voi ollakin, mutta itselläni oli narsistinen ja myös jollain tavalla epävakaa kaveri. Mä olin aina vaan hämmentyneempi kun noiden kiukkujaksojen jälkeen alkoi mun lepyttely ja pahimmillaan jopa tavaroilla lahjominen. Ei tullut sellaista oloa, että onpa hän ihana ja mukava, vaan mietin että onko se ihan sekaisin kun noin äkkiseltään kurssi muuttuu aina eri suuntaan ja täysin arvaamattomasti. Ja olihan se. Olin kai siksi huono uhri ja välimme onneksi lopulta katkesivat.
Parisuhteessa on se koukku, että toinen väittää rakastavansa, parisuhdekumpoania haluaa auttaa ja on suuri paine ottaa vastaan sitä lepyttelyä. Kun otat nämä elementit pois, tilanne näyttää juuri siltä kuin kuvailet. Siinä voi myös luulla itse aiheuttavansa niitä tunnehyökyjä, kun asuu samassa taloudessa. Ainoa vaan, että päivän kun viettää erillään, p-häiriöisen vuoristorata jatkuu, mutta itsellä on keventynyt ja tasainen olo.
On siinä mun kokemuksen mukaan jotakin logiikkaa. Narsistihan tulkitsee ihmisten sanomisia ja tekemisiä omalla oudolla tavallaan, löytää kaikesta outoja piilomerkityksiä - ja se tekee käytöksestä ennalta-arvaamatonta. Ja jos joku naapuri on ohimennen sattunut kuohuttamaan narsistia, siitähän taas tyyliin kotona oleva puoliso, joka ryöpyn ottaa vastaan, ei voi tietää mitään.
Lisäksi narsisti herkästi järjestää kohtauksen, aina jos kokee ettei olekaan kumppaninsa maailman keskipiste. Ei siihen muuta tarvita kuin että kumppani haluaa käydä tapaamassa sukulaisiaan, ystäviään, haluaa harrastaa, tykkää jostakin asiasta mistä narsisti ei tykkää/ei voi osallistua yms.