Sinä, joka et harrasta liikuntaa/käy salilla, miten aiot välttää keski-ikäisenä niska-hartiavaivat ja tuki- ja liikuntaelinongelmat?
Eli niska-hartiakivut, selkäongelmat ym. mitkä ei välttämättä vielä ennen neljääkymppiä oireile.
Kommentit (59)
En ole käynyt salilla, harrastanut liikuntaa jne. Ikää on jo 55v, ei tuki- ja liikuntaelinongelmia tai ylipainoa. Kaksi juuri ja juuri 50v työkaveria on harrastanut liikuntaa ns. aina, toisella lonkkaproteesi, toisella uusittu polvet.
Käyn, ja silti on ongelmia. Ei se sali vanhenemista ja vahingossa otettuja kuormittavia työasentoja poista...
En "harrasta" liikuntaa. Osaan liikkua ilmankin.
Lenkkeilen kyllä päivittäin mutta en käy salilla. Asiaa auttaa ainakin varmasti se, etten omista älypuhelinta niin sitä ei tule tuijoteltua pitkin päivää niska kyyryssä. Kävin hiljattain kaverilla ja hänen 5-vuotias valitti niskasärkyä, naama kiinni puhelimessa.
Panostamalla sängyn ja töpaikan (toimistotyö) ergonomiaan. Vielä ei vaivaa vaikka olen jo keski-ikäinen, itseasiassa vaivasi enemmän 25-30-vuotiaana kun toimistotyötä aloittelin.
Salilla käyminen ja sellainen perinteinen reipas hikiliikunta eivät auttaneet niska- ja hartiavaivoihin yhtään, pahensivat vain. Lempeä liikkuminen ja oman kehontuntemuksen parantaminen veivät vaivat mennessään, tosin ottihan se oman aikansa, koska opettelemista oli paljon. Kohta kymmenen vuotta ilman kipuja.
Vierailija kirjoitti:
No ajattelin, että tuo fyysinen työ, hyötyliikunta, venyttely ja hieronta riittäisivät.
Venyttelyn ja hieronnan ymmärrän kyllä, mutta en ole koskaan ymmärtänyt, miksi fyysinen työ olisi jotenkin hyväksi tai kuntoa automaattisesti ylläpitävä. Yleensä fyysisessä työssä voi olla yksitoikkoisia työasentoja, ja sellaista työtä auttaisi lihaskunnon ylläpito ja vetreyttävä liikunta, joka olisi vastaliikkeitä fyysisen työn asennoille.
Mulla on kaikkia noita ja käyn salilla enkä edes ole vielä keski-ikäinen. Sen sijaan näillä liikkumattomilla ei ole ikinä mitään ongelmia
Vierailija kirjoitti:
Eli niska-hartiakivut, selkäongelmat ym. mitkä ei välttämättä vielä ennen neljääkymppiä oireile.
Ei niitä mitenkään automaattisesti tule. Olen 54-vuotias istumatyöläinen, eikä minulla vielä ole niitä. En "harrasta" liikuntaa, mutta sitä tulee arkisin ihan jo sillä, ettei minulla ole autoa, eli kauppareissut ja ainakin osa työmatkaa (jollei kokonaan) taittuu kävellen tai pyörällä. Lisäksi luontoretkeilen, sienestän, hoidan puutarhaa, nikkaroin ym., missä tulee koko ajan oltua vähän liikkeessä. Eli vaikka en harrasta liikuntaa, minulla on harrastuksia joissa tulee liikuttua.
Lisäksi kiinnitän huomiota työasentoihin, istun kyllä ihan toisin kuin mitä kukaan fysioterapeutti suosittelisi, mutta asennossa joka itsestäni tuntuu oikealta. Etenkin hartioissa tunnistan jännityksen helposti, jolloin voin heti korjata asentoani. Valitettavasti kaikki toimistokalusteet eivät ole ollenkaan ergonomisia ja luultavasti ennen pitkää hajotan ranteeni ja kyynärvarteni näppäimistöllä, mutta siihen ei liikunnanharrastamiset auta :( Niissä siis tunnen että asento on koko ajan väärä, mutta mitään ei ole tehtävissä.
Fyysinen työ. Venyttely. Ergonomia. Kinesioteippi. Jäsenkorjaus. Hyvä sänky. Karppaus. Hyötyliikunta.
Vierailija kirjoitti:
En ole käynyt salilla, harrastanut liikuntaa jne. Ikää on jo 55v, ei tuki- ja liikuntaelinongelmia tai ylipainoa. Kaksi juuri ja juuri 50v työkaveria on harrastanut liikuntaa ns. aina, toisella lonkkaproteesi, toisella uusittu polvet.
Minä olen 53v ja minulla on kyllä toisenlainen kokemus. Olen siis se porukasta, joka on harrastanut liikuntaa. Ensimäinen, mikä pistää silmään, että lonkka-ja polvipolviproteeseja ei yleensä vielä viiskymppisille laiteta. Eli heillä on joku perinnöllinen tai rakenteellinen syy, miksi on noin nuorena polvi-ja lonkkakuluma noin paha. Fysioterapeutin käskystä ovat harrastaneet liikuntaa, että saataisiin mahdollisimman pitkään venytettyä proteesin laittoa.
Ja omat työkaverit, joiden kanssa olemme menneet samaan työpaikkaan saman ikäisinä suurin piirtein. Liikkumattomilla on ylipainoa, verenpainelääkitys, olkapäävammoja ja paljon sairauslomia jo tässä iässä. Eivät todellakaan tule jaksamaan töissä 65 vuotiaaksi. Selkeästi näkee, ketkä harrastaa liikuntaa tässä iässä. Mennään kuuteenkymppiin, niin se näkyy vielä paremmin työkavereista. Lisäksi tupakointi ja alkoholinkäyttö lisää tätä eroavaisuutta huimasti.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaikkia noita ja käyn salilla enkä edes ole vielä keski-ikäinen. Sen sijaan näillä liikkumattomilla ei ole ikinä mitään ongelmia
Mahdatko reuhtoa siellä salilla jotenkin virheellisissä asennoissa ja siten rikkoa itsesi? Ihmisten pitäisi oppia kuuntelemaan kroppaansa paremmin, niin kivuilta välttyisi.
En käytä olkalaukkua, se auttaa jo paljon.
Kyllä minulla on paljon työkavereita, jotka valittavat särkyjä, mutta eivät silti harrasta mitään liikuntaa. Ja tällaisia on jo kolmekymppisissä. Mietin monesti miten he jaksavat työuransa loppuun. Ollaan laiskanpulskeita ja liikutaan joka paikkaan autolla. Aistin hieman vetutusta niitä kohtaan, jotka liikkuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaikkia noita ja käyn salilla enkä edes ole vielä keski-ikäinen. Sen sijaan näillä liikkumattomilla ei ole ikinä mitään ongelmia
Mahdatko reuhtoa siellä salilla jotenkin virheellisissä asennoissa ja siten rikkoa itsesi? Ihmisten pitäisi oppia kuuntelemaan kroppaansa paremmin, niin kivuilta välttyisi.
Suoritustekniikat ja liikeradat on katsottu ammattilaisten kanssa. Ei vain ole kovin terveellinen harrastus pidemmän päälle
En tiedä. Olen nyt nelikymppinen. Harrastin ennen liikuntaa kerran viikossa (jumppa) ja minulla oli silloin aina jotain särkyjä selässä ja jaloissa. Ravasin lääkäreillä ja hieronnoissa nuoresta asti. Lopetin jumpissa käymisen noin 35-vuoden iässä ja oloni on nykyisin paljon parempi. Liikunta ei ilmeisesti sovi minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaikkia noita ja käyn salilla enkä edes ole vielä keski-ikäinen. Sen sijaan näillä liikkumattomilla ei ole ikinä mitään ongelmia
Mahdatko reuhtoa siellä salilla jotenkin virheellisissä asennoissa ja siten rikkoa itsesi? Ihmisten pitäisi oppia kuuntelemaan kroppaansa paremmin, niin kivuilta välttyisi.
Suoritustekniikat ja liikeradat on katsottu ammattilaisten kanssa. Ei vain ole kovin terveellinen harrastus pidemmän päälle
Katsottu mutta ei omassa kropassa tunnettu. Se pitää itse tuntea, meneekö turvallisesti vai ei. Rauta on kyllä siitä vaarallinen laji, että sitä helposti innostuu riuhtomaan väkipakolla ja ärräpäitä päästellen, jolloin unohtuu suorituksen hallinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ajattelin, että tuo fyysinen työ, hyötyliikunta, venyttely ja hieronta riittäisivät.
Venyttelyn ja hieronnan ymmärrän kyllä, mutta en ole koskaan ymmärtänyt, miksi fyysinen työ olisi jotenkin hyväksi tai kuntoa automaattisesti ylläpitävä. Yleensä fyysisessä työssä voi olla yksitoikkoisia työasentoja, ja sellaista työtä auttaisi lihaskunnon ylläpito ja vetreyttävä liikunta, joka olisi vastaliikkeitä fyysisen työn asennoille.
No minä taas en ymmärrä, miten joku kävelylenkki tai muu kevyt ja yksipuolinen liikuntamuoto pitäisi kuntoa yllä yhtään sen paremmin. Tai jos pyöräilen töihin, se ei ylläpidä kuntoa mitenkään, mutta jos kerran viikossa käyn pyörälenkillä vapaa-ajalla, se on sitten hirvittävän terveellinen elämäntapa.
Mulla on niitä ongelmia jo nyt, oon 28v. Tällä hetkellä ei vaan oo varaa kuntosalijäsenyyteen, eikä edes kunnon patjaan. Kyllähän se v*tuttaa.
No ajattelin, että tuo fyysinen työ, hyötyliikunta, venyttely ja hieronta riittäisivät.