Olen väsynyt näihin aamumasennuksiin

Kuulostaa vähän yleisen ahdistuneisuushäiriön oireistolta. Voit mennä rohkeasti psykologille juttelemaan, sitähän varten he siellä ovat.

Ehdottomasti kannattaa mennä! Olen saanut apua tuon kaltaisiin oireisiin.

Huh, oletko minä? Itsekin 21-vuotias nainen, ja kärsin aamumasennuksesta. Iltaan mennessä kaikki yleensä helpottaa. PItäisi varmaan hakeutua hoitoon.

Jos joku koskaan lukee tätä, niin täällä on myös muutaman vuoden vanhempi neito, jolla on dg mielenterveysongelmista ja kaikista pahin olo on minullakin aamulla. Jotenkin aamulla on henkisesti niin riisuttu olo että kaikki tunteet pääsevät niskan päälle. Illalla on jo saanut rakennettua sitä tietoisuuden haarniskaa että niitä tunteita pystyy paremmin hallitsemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jos joku koskaan lukee tätä, niin täällä on myös muutaman vuoden vanhempi neito, jolla on dg mielenterveysongelmista ja kaikista pahin olo on minullakin aamulla. Jotenkin aamulla on henkisesti niin riisuttu olo että kaikki tunteet pääsevät niskan päälle. Illalla on jo saanut rakennettua sitä tietoisuuden haarniskaa että niitä tunteita pystyy paremmin hallitsemaan. 

Osasit pukea tuon lopun hyvin sanoiksi. Kuvaa täysin oloani, jota olen kokenut jo ihan liian kauan. Aamulla on vaan niin hauras ihminen, mutta sitten kun saa vähän asioita järkevämmin järjesteltyä päässä niin illalla on jo helpottava olo. Pelottavaa vain, että jos menen jonnekin ja saan diagnoosin. Se on vaan niin korkea kynnys soittaa.

-ap

Minä olen itsetuhon partaalla silloin, kun pitää herätä herätyskellon soittoon tai olen muuten nukkunut katkonaisesti. Iltaa kohden olo sitten helpottaa, mutta kai se on se unen katkeaminen kesken. Jos saan herätä omia aikojani, olen juuri aamupäivästä onnellinen kuin mikä ja mahdollinen ahdistus iskee vasta illan tullen. Onneksi tässä on vuosien saatossa oppinut tiedostamaan sen, että kaikki on hyvin, olen ollut huonolla unella ja tunteet ovat nyt epäkunnossa, ei kannata hukuttautua ammeeseen.

Nyt kannattaa mennä puhumaan ennen kuin on liian myöhäistä. 

Ei varmaan ole kyse samasta, etenkin jos tunnet käytöksen omaksesi, mutta minulla hiivasyndrooma pilasi aamut. Olen aina ennen ollut aamuisin pirteä ja iloinen ja herännyt nopeasti, mutta hiivan myötä aamut olivat hirveitä. Ei mitään motivaatiota päivään, energiaa nolla ja mieli täysin välinpitämätön.

Toivottavasti saisit keskustelusta apua!

Minäkin tarvitsisin samoihin oireisiin apua. Tuntuu että jokainen päivä on vaikeampi ja vaikeampi...

Joopajoo

Mulla oli sama juttu ja se meni niin pahaksi, että suunnittelin päättäväni päiväni. Aloin sitten rukoilla viimeisenä oljenkortenani. Nyt ei ole ollut enää niitä aamuja.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli sama juttu ja se meni niin pahaksi, että suunnittelin päättäväni päiväni. Aloin sitten rukoilla viimeisenä oljenkortenani. Nyt ei ole ollut enää niitä aamuja.

Mä vähän epäilen et uskoon tuleminen ei ole tällaisessa niin tehokas lääke, että voisi muuttaa heti kaikki paremmaksi. 

Heti apuun

Nostan ylös tätä. Olisi kiva kuulla muita kokemuksia tällaisista.

Toisille sopii tietenkin keskusteluapu, ehkä sinullekin, mutta lääkkeitä en suosittele. Tuo asioiden murehtiminen on minullekin tuttua. Minulla kuitenkin on jo muitakin mt-ongelmia että asian käsittely on sitten vaikeampaa. Mutta ehkäpä jonkinlainen asian pohtiminen voisi auttaa. Onko se niin vakavaa jos joku ei ymmärtänyt sinua? Mikä on pahinta mitä voi käydä? Eikä sinun aina tarvitse olla vastuussa siitä miten muut ymmärtävät :D ja toisaalta sinullekin voi samalla tapaa käydä virheitä. Inhimillisiä me kaikki olemme. Nämä siis ainoastaan aloituksessa mainittuihin asioihin. Ymmärrän että sinulla saattaa olla perfektionistisia taipumuksia jotka ehkä heijastuu muuallekin. 

Minun aamumasennuksen ja aamuahdistuksen paransi karppaaminen, hullua kyllä. Aamuisin ei enää ole hypoglykemiaa, joka minulla siis tuntui väsymyksen lisäksi pahana ahdistuksena.

Minulla lakkasi kokonaan kun aloin syömään enemmän makeaa..

Ylös