Kuinka reagoisit jos pikkulapsesi huutaisi sinulle keskellä kauppaa "toivon että kuolisit" tai muuta vastaavaa, kun ei saa jotakin haluamaansa?

Alkaisin varmasti itkemään, mutta en lapsia aio hankkiakaan. 

Vastaisin, että: "Järjestyy aikanaan, mutta sitä lelua/namua/tmv. ei nyt osteta. Piste."

"toivo muru ihan rauhassa vaan, mutta ens kerralla jäät kauppareissulta pois".

Aivan normaalia, ei mitään syytä suuttua tai ottaa henkilökohtaisesti. Sanoittaisin lapsen tunteet: "Sinä olet nyt vihainen, kun äiti ei osta karkkia vaikka haluaisit."

Vierailija kirjoitti:

Vastaisin, että: "Järjestyy aikanaan, mutta sitä lelua/namua/tmv. ei nyt osteta. Piste."

😂😂

Sanoisin tyynen rauhallisesti jotain tyyliin no voi että, sua niin paljon harmittaa kun et saa xxx.

Sua nyt harmittaa kun et saa jotain mitä haluat. Vihaisenakaan ei saa huutaa tuollaisia.

Ja kotona sitten keskusteltaisiin ikätasoisesti asiasta. Kovin pieni lapsi ei noin edes sanoisi.

Vierailija kirjoitti:

Aivan normaalia, ei mitään syytä suuttua tai ottaa henkilökohtaisesti. Sanoittaisin lapsen tunteet: "Sinä olet nyt vihainen, kun äiti ei osta karkkia vaikka haluaisit."

Ei tsiisus! Curling-mamma havaittu

Ihmettelisin ainakin mistä pikkulapsi on tuollaisen ilmauksen oppinut, kun ei meillä kotona sellaisia puhuta.

No niin toivon minäkin just tällä hetkellä, mutta kukas sulle sitten ne karkit ostaisi?

varmaan jotenkin tyynen neutraalisti: ihanko totta? no voi harmi. et nyt kuitenkaa saa (sitä sun tätä). Ja jatkaisin ihan rauhassa ostoksien tekoa, kiinnittämättä liikaa huomiota lapseen. jotenkin luontevasti jossain välissä yrittäisin kiinnittää lapsen huomion johonkin muualle.

Jos tarpeen voisin kyllä jutella lapsen halusta myös sillä hetkellä tyyliin: ymmärrän, että haluaisit tuon, mutta nyt ei ple sopiva hetki/ olet jo saanut/ jne. tai ihan kysyisin lapselta, että miksi haluaisi niin mielellään. Mutta välttäisin antamasta lapselle minkäänlaista toivoa saada tuota asiaa ainakaan tuolla hetkellä jos se tosiaan ei tulisi kyseeseen. ja ainakin vastisin keskustelun käymisen rauhoittuneena. ja ehkä lapsen olisi mahdollisuus saada haluamansa asia jos ei nyt niin ehkä myöhemmin.

kolmen lapsen kokemuksella (17,14 ja 4 veet)

"Voi, minä kuolen joskus vaikka et toivoisikaan."

Olisikohan lastenpsykiatrille nyt asiaa ?

(Ainakin miettisin sitä vakavasti  tuossa tapauksessa )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan normaalia, ei mitään syytä suuttua tai ottaa henkilökohtaisesti. Sanoittaisin lapsen tunteet: "Sinä olet nyt vihainen, kun äiti ei osta karkkia vaikka haluaisit."

Ei tsiisus! Curling-mamma havaittu

No eihän. Curlingmamma estäis pettymyksen eikä vaan tyytyisi auttamaan lasta pahan mielen sanoittamisessa.

Hämmentyisin aika tavalla, koska lapsilleni kauppareissu on sitä, että heillä on tehtävälista, jonka mukaan etsitään tavaroita. Ei heillä ole aikaa miettiä sitä, miten äidin saisi tapettua.

Varmaankaan lapsi ei osaa noin huutaa.

Kolmesta lapsestani yksi sai yhden kerran jonkin känkkärännkä kohtauksen ruokakaupassa. Meni polvilleen lattialle känkkäränkkäämään. 

Kerroin hänelle, että jätän nyt sinut tähän, kerään ostokset ja tulen sitten hakemaan, kun olen maksanut.

Siinä samalla paikalla samassa asennossa, mutta hiljaisena ja rauhallisena hän odotti, kun menin hakemaan.