Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mulla ihana mies mutta itse olen kamala, kateellinen ja sisältä ahdistunut
härskimama
25.07.2017 |
Mulla on käsittämättömän ihana mies, joka rakastaa mua jo 10 vuotta. Mäkin olen ihana kun sille päälle satun. Muutoin olen kateellinen miehen kavereille, olen negatiivista seuraa ja kadehdin tuttujani, jotka perheineen kyläilee kavereidensa luona viettämässä aikaa. Mun kaikki kaverit on kaikonneet. En tiedä kauanko mies haluaa enää kuunnella mun jatkuvaa valitusta joka asiasta, mitkä se tekee mielestäni väärin. En tiedä miksi olen tällainen, en ole aina ollut vaan mulla on ollut paljonkin kavereita. Olenko masentunut? En osaa nauttia mistään, en myöskään tee lasteni kanssa mitään. Onko olemassa jotain kirjallisuutta, mikä auttaisi nostamaan mielialaa, lopettamaan muiden kadehtimisen ja arvostamaan omaa elämää, tutkimaan itseään?
Kommentit (8)
Ap, mäkin olin tommoinen. Sitten mieskin lähti.
Olen tajunnut, että minulla oli paljon ongelmia itseni kanssa, olen ollut sisäisesti hyvin haavoittunut ja rikki. Yksinollessa olen pystynyt eheytymään. Suurimman osan aikaa nautin yksinolosta: vapaus, riippumattomuus, ei tarvitse huomioida ketään muuta. Ymmärrän myös, että tarvitsen paljon omaa rauhaa, omaa tilaa.
En ole "löytänyt" pitkäaikaista kumppania eron jälkeen. Syy on kyllä minussa: kriteerini ovat (liian) kovat.
Vastaukseni ei taida auttaa sinua. Onhan noita itseapukirjoja vaikka miten paljon. Lopulta kyse on kumminkin rehellisyydestä, itselleen ja läheisille. Vain sinä itse voit tietää, mitä päässäsi liikkuu, yritä jäsentää ajatuksiasi ja ahdistustasi. Oletko kertonut miehellesi näistä asioista? (Hän ei välttämättä tajua yhtään, mitä puhut, mutta voithan kokeilla.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nosto. En ole ap, mutta muakin kiinnostaa.
Samoja fiiliksiä täälläkin. Aika pitkää ahdistuneisuus/masennustaustaa, myös kolmen vuoden psykoterapia takana. Siitä tosin on jo aikaa. On tosi hirveää, kun toimii paskasti mutta sen muuttaminen on niin vaikeaa. Joskus ehkä tarvitaan suuria menetyksiä, jotta muutos voi käynnistyä :/
Tosiaan onhan noita itsetutkiskelu-teoksia paljon, yksi josta voi lähteä liikkeelle on Kimmo Takasen: Tunne lukkosi. Vapaudu tunteiden vallasta. http://www.tunnelukkosi.fi/
Olen itse samanlainen. Olen aina ollut. Kavereita kohtaan ja miehiä. Ensimmäiset vuodet menee hyvin, mutta sitten alan muuttumaan. Olen mustasukkainen, manipuloiva ja vihainen (suutun aivan kaikesta ja mökötän). Olen itse eroamassa kokoajan tai uhkailen jollain. En edes tiedä miksi.
Olen kyllä hauska ihminen ja minuun ihastutaan helposti, mutta en oikein osaa välittää pitkään, vaikka rakastankin ihmisiä. Viihdyn yksin ja parisuhteessa tuhoan toisen..
Nyt olen ollut pari vuotta suhteessa ja huomaan aloittavani taas tämän.. Ehkä vuoden mies jaksaa ja sitten tulee ero. En tiedä miten saisin itseni muuttumaan? Miksi olen niin vihainen? Enkö välitä itsestäni? Miehestä? En kyllä haluaisi että tämä päättyisi, mutta en halua että miehellä on paha olla. Jos vain voisin olla näyttämättä tunteitani?
En siis valitettavasti osaa auttaa, koska itse kärsin samoista ongelmista, mutta olen huomannut sen että pitkä yksinolo auttaa -> eli jos näen miestä joka päivä, olen vihainen. Kaipaan omaa aikaa paljon.
Täytyy olla jokin osa-alue, jota lähtee itsessään kehittämään ja "rakastuu" itseensä. Mikä se voisi olla? Liikunta on yleensä hyvä aloitus, hengitysrytmi löytyy ja ahdistus helpottaa kun ei ole vain pintahengittäjä. Lisäksi kun vartalo kohenee niin itsetuntokin voi vähän nousta. Jo yrittäminen on tärkeää ja sillä osoittaa välittämistä itseään kohtaan. Ei tarvitse mitään ennätyksiä lyödä eikä fitness-kuntoon päästä vaan ainoastaan löytää tapa että hengitys kulkee sisällä vapaasti eikä koko ajan tunnu ahdistunut jännitys kehossa. Ahdistus lukitsee hartiat ja jumittunut olo ruokkii itse itseään!
Mitä kivaa voisi lasten kanssa puuhailla, jotain projektia, josta tulisi kaikille iloa?
- Nukkekotiprojekti
- Lukea satuja ja äänittää ne kuunnelmiksi (lapset taustamelua tehden - ihania muistoja tulevaisuuteen!)
- Opetella uusia ruokareseptejä esim suolaisia piirakoita joista kaikille iloa (ja tarjota kavereille, kuulla vähän kehuja heidänkin suunnastaan ja hoksata että minuakin voidaan kadehtia)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tuo vihaisuus, masennus ja ahdistuminen liittyy ihan täysin hormonaaliseen ehkäisyyn. Muutos on huomattava. Kokeilin taas kierukkaa, ja monta viikkoa on ollut tosi vihainen ja surullinen olo. Mies toki huomannut myös muutoksen. Samat haasteet elämässä kuin muutama viikko sitten, mutta nyt tuntuu, että ne on ylitsepääsemättömiä.
Trollitehdas puksuttaa.
Tässä lukee, että parisuhteet kaatuvat, koska nainen on epävakaa valittaja ja se johtuu e-pillereistä.
Kaikki olisi maailmassa hyvin, jos rajat suljetaan ja naiset muuttuvat kunnollisiksi.
Alue: Aihe vapaa
Oi, tunnistan itseni...
Mulla on varmaan masennusta, mutta myös hormonihäikkää ja varmaan ties mitä puutoksia, kun ahdistuksissani syönkin vain päin honkia (herkkuja) tai oon vallan syömättä. :-( Pms on melkein koko kuukauden nykyään. Muutama hyvä päivä on joukossa. Minkä ikäinen oot? Ite oon 35 ja musta tuntui, että mulla varmaan alkoi "vaihdevuodet" jo alta kolmekymppisenä... No ei nyt varmaan oikeasti, mutta jotkut "esivaihtarit" nää varmaan jo on. :-/
Ootko lukenut esim. Kaisa Jaakkolan hormonitasapainoa käsitteleviä kirjoja?
Paula Heinosella on myös hyviä kirjoituksia: http://www.terveydentukipilarit.fi/terveysinfo/terveyden_avaimet/artikk…
Sit on esim. sellainenkin kirja kuin Female Brain Gone Insane (Mia Lundin).
Sheryl Paulin Conscious Transitions sivustolta olen tilannut hänen uutiskirjeensä sähköpostiin. Hänellä on blogissaan aina jotenkin itselleni tosi telepaattisen ajankohtaisia aiheita ja osaa kirjoittaa jotenkin tosi tsemppaavasti. Niistä on ollut kovasti apua, kun koittaa kestää itseään ja saada itsensä muutettua sellaiseksi, että olisin siedettävämpää seuraa...