Jäisitkö suhteeseen, jos lakkaisit tuntemasta fyysistä vetoa kumppaniisi?
Perustuu parisuhde todella monelle muullekin asialle kuin fyysiselle vetovoimalle, mutta on ihan selvä asia, että jos nyt lakkaisin haluamasta kumppaniani, eikä tilanteeseen olisi luvassa muutosta, eroaisin.
Olen ehkä siinä mielessä erikoinen, etten halua ollenkaan lapsia, eikä minulle ole mikään itseisarvo olla toisen kanssa kuolemaan asti. Minulle parisuhde on romantiikkaa, seksiä ja kumppanuutta varten, ja se on kummankin osalta täysin vapaaehtoinen, luottamukseen ja keskinäiseen kunnioitukseen nojaava järjestely. Enhän itsekään halua kumppania, joka pitää minua vastenmielisenä, joten miksi odottaisin toiselta muuta?
Pisin suhteeni on ollut kymmenen vuotta, ja sinä aikana seksin määrä pysyi ihan vakiona, ja keskinäinen vehätysvoima myös, kun tätä joku kuitenkin kysyy.
Kommentit (64)
Jäisin ja olen jäänytkin. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä selkeemmin ymmärrät, että parisuhde on paljon muutakin kuin seksiä. Monet on yhdessä ja käy bylsimässä toisaalla.
En jäänyt ja uuden suhteen myötä tajusin, että fyysisen vetovoiman katoamisen taustalla oli paljon isompia syitä. Eli lakkasin haluamasta exää, koska suhteessa oli paljon muutakin pielessä. Nyt ihana, toimiva suhde minulle oikean ihmisen kanssa eikä ainakaan viidessä vuodessa ole tapahtunut pienintäkään fyysisen vetovoiman nuupahtamista, päinvastoin suhteen syventyessä myös seksielämä on parantunut entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Jäisin ja olen jäänytkin. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä selkeemmin ymmärrät, että parisuhde on paljon muutakin kuin seksiä. Monet on yhdessä ja käy bylsimässä toisaalla.
Mieluummin koen sen "paljon muun" jonkun sellaisen kanssa, jota haluan romanttisesti ja seksuaalisesti. En tarvitse kämppäkaveria tai toista asuntolainen kuolettajaa. AP
Niin käy jokaisessa suhteessa? Joskus pitkän suhteen kannalta toimii paremmin se, että ei koskaan tunne kiihotusta kumppania kohtaan vaan pitää kumppania söpönä ja haluaa läheisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Niin käy jokaisessa suhteessa? Joskus pitkän suhteen kannalta toimii paremmin se, että ei koskaan tunne kiihotusta kumppania kohtaan vaan pitää kumppania söpönä ja haluaa läheisyyttä.
Jokaisen pitää itse miettiä, mitä varten ylipäätään seurustelee ja mitä tällaiselta ihmissuhteelta haluaa ja tarvitsee. Kun se on selvillä, on paljon helpompi tehdä isojakin päätöksiä. AP
Avioliitossa olen, ja ei luvattu olla yhdessä kunnes himo loppuu. Jotain muuta kyllä todistajien edessä sovittiin.
Eli en tietenkään lähtisi tuollaisen takia. Yrittäisin olla kärsivällinen ja hissuksIin herätellä kiinnostusta uudelleen. Pitkässä suhteessa on erilaisia vaiheita.
Vaikeampaa luultavasti olisi, jos puolisoni kyllästyisi. Saattaisi ottaa itsetunnon päälle, mutta siitäkin olisi selvittävä.
Halut menee ja tulee ja menee. Halut muuttuvat eri ikävaiheessa ja seksitön kausi on normaalia. En seksin takia jättäisi puolisoa. Seksin harrastaminen loppuu kun ikää tulee tarpeeksi. Mieluummin mies jonka kanssa ollaan samalla aaltopituudella vanhana.
Aikaisemmin, kun kaikkiin elämän muutoksiin ei ollut ratkaisuna ero, oli ihan tavallista, että puolisot ja heidän suhteensa muuttuu ja kehittyy. Isovanhemmillani oli omat huoneet vanhemmalla iällä, vanhempieni makuuhuoneen yöpöytä oli siirtynyt heidän vuoteidensa väliin ja meillä lasten ja lastenlastenkin saamisen jälkeen on niin paljon yhteistä, ettei tuollaista edes tulisi mieleen ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemmin, kun kaikkiin elämän muutoksiin ei ollut ratkaisuna ero, oli ihan tavallista, että puolisot ja heidän suhteensa muuttuu ja kehittyy. Isovanhemmillani oli omat huoneet vanhemmalla iällä, vanhempieni makuuhuoneen yöpöytä oli siirtynyt heidän vuoteidensa väliin ja meillä lasten ja lastenlastenkin saamisen jälkeen on niin paljon yhteistä, ettei tuollaista edes tulisi mieleen ajatella.
Mikäs sinä, jos tuollainen kumppanuus on se, mitä parisuhteelta hakee. En itsekään sano, että haluan neljänkymmenen vuoden kuluttua parisuhteelta samoja asioita kuin nyt, mutta tällä hetkellä tuollainen ei ole minua varten.
Minusta on hienoa, ettei eroaminen ole enää tabu tai merkki suhteen epäonnistumisesta. AP
En usko tuohon, että halut vähenevät väistämättä suhteen edetessä.
Olen jäänyt. Puoliso sairas, itse olen omaishoitaja. Rakkautta ei meiltä puutu.
Vierailija kirjoitti:
Olen jäänyt. Puoliso sairas, itse olen omaishoitaja. Rakkautta ei meiltä puutu.
Miksi et enää tunne vetoa puolisoosi? AP
Huomaatko ap miten et hyväksy niiden mielipiteitä jotka vastaavat jääneensä? Avioliitto voi joissain elämänvaiheissa olla kumppanuutta ja se ei ole väärin.
En jäisi, mutta yrittäisin kyllä ennen eroa tutkailla miksi en enää tunne vetoa toista kohtaan.