Onko gradun arvosanalla väliä?

ei oo

Ei kai, ellet ole kiinnostunut aiheestasi tai kunnianhimoinen tai halua jatkaa.

En tiedä miten työnhaussa suhtaudutaan. Luulisi, että oman alan töissä työnantajaa saattaisi kiinnostaa gradun aihe ja myös menestys. Onhan sillä jokin merkitys, onko arvosana a vai e.

Ei oo koskaan kysytty töitä hakiessa gradun arvosanaa. Eli ei oo väliä.

Työnhaussa ei ole kyllä kukaan kysellyt mitään arvosanoja koskaan. 

Jos haluat jatkaa tohtoriopintoihin, niin arvosanan pitää olla vähintään M.

Jos on niitä kaikkein alimpia arvosanoja, niin kyllä se vähän ihmisestä kertoo. Sitten alkaa jo tulkintavaikeudet joissain tapauksissa.

Minulla on kandin tutkielmasta 5, gradun haluaisin nyt vain mahdollisimman nopeasti pois alta. Jatkosta en tiedä, mutta alallani on todella hyvä työtilanne. Lähtökohtaisesti en siis jatko-opintoja ajattele. Mietin teenkö virheen, jos en panosta graduun 100%. Ei vain oikein jaksaisi. ap

Ei ole. Mulla on sentään M, joka oli siihen aikaan toiseksi paras, mutta ei sillä ole ollut mitään merkitystä. Jatko-opintoihin olisin kyllä päässyt.

Tärkeämpi on gradun aihe. Valitse se niin, että liittyy jollakin tavalla toivomaasi työhön.

Mikset panostaisi?

Riippuu siitä, kuka jatkossa arvioi ja mihin ollaan hakemassa. Jotkut arvostavat enemmän kokemusta juuri tietyltä alalta kuin oppilaitokselta saatua arvosanaa. Toisaalta - jos on vierekkäin kaksi muuten taustaltaan tasapäistä hakijaa, joista toisella on gradusta E ja toisella B, niin ottaisin kyllä tuon ensin mainitun.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat jatkaa tohtoriopintoihin, niin arvosanan pitää olla vähintään M.

Ei vaan C. Tohtoriopiskelijoita olisi huomattavasti vähemmän jos vaadittaisiin vähintään M.... :) Jos saa gradun tehtyä jostain höpöhöpöaiheesta ja siitä saa C:n ja on kiinnostusta tehdä samasta aiheesta hieman laajempi työ, niin siitä vaan tohtori-ohjelmaan. Minusta tohtorikoulutukseen pitäisi olla tiukemmat pääsyvaatimukset. Tällä hetkellä kun katsoo vaikka humanistisen tohtoriväitösten aiheita, niin huh huh miten turhia suurin osa niistä on. 

Sen verran kannattaa panostaa, että voi jatkaa jos haluaa. Itselläkin tuli tehtyä muodolliset jatko-opinnot hiukan vahingossa. Nyt oikeastaan kannattaisi tehdä se vihko pois jossain välissä vaikken ole enää edes alalla. Antaisi ainakin kivan lisän käyntikorttiin ja joitain pätevyyksiä. Kirjaa tuskin teen.

Jos rahkeita on, niin panostaisin kyllä sen verran että pysyy ovet auki jatko-opintoihin. Ikinähän ei tiedä jos vaikka tulevaisuudessa jatko-opinnot alkaakin kiinnostaa.

Aika outoa tuo, että arvosanoilla ei ole väliä. Mutta tottahan se kuuluu olevan, jopa meidän amanuenssin mukaan.

Ei ole. Jos olet mies, niin ei ole edes väliä oletko tehnyt sen gradun. Miehille näköjään tarjotaan duunia jo ennen valmistumista.

Meillä vaadittiin aikoinaan gradusta vähintään cum laude, jos halusi jatko-opiskelijaksi. Ja jos hakee rahoitusta väittäriin, säätiössä tai vastaavassa voivat katsoa myös arvosanaa, vaikka tutkimussuunnitelma (ja suosittelijat) toki olennaisia.

Kannattaa tehdä parhaansa eikä mennä siitä, missä aita on matalin:)

Ei ole merkitystä. Tiedän yhdenkin teoreettisen yhteiskuntatieteen professorin, jonka gradun arvosana oli non sine.

Työnhaussa juuri kukaan ei kysy arvosanaa ihan siitä silkasta syystä, että se kertoo lähinnä sitkeydestä ja siitä, kuinka paljon tekijällä oli aikaa uhrata gradun tekoon. Usein parhailla alan ammattilaisilla on ollut kysyntää töihin ja gradu on puserrettu kiireellä alta pois. Joten hyvä arvosana voi olla jopa merkki huonosta urakysynnästä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat jatkaa tohtoriopintoihin, niin arvosanan pitää olla vähintään M.

Ei vaan C. Tohtoriopiskelijoita olisi huomattavasti vähemmän jos vaadittaisiin vähintään M.... :) Jos saa gradun tehtyä jostain höpöhöpöaiheesta ja siitä saa C:n ja on kiinnostusta tehdä samasta aiheesta hieman laajempi työ, niin siitä vaan tohtori-ohjelmaan. Minusta tohtorikoulutukseen pitäisi olla tiukemmat pääsyvaatimukset. Tällä hetkellä kun katsoo vaikka humanistisen tohtoriväitösten aiheita, niin huh huh miten turhia suurin osa niistä on. 

Arvosanavaati ukset vaihtelevat tohtoriohjelmien välillä. Biomed-aloilla väitöskirjantekijöitä tarvitaan lääketehtaiden halpistyövoimaksi, joten arvosanaksi ehkä tosiaan riittää C. Monin paikoin, esim Helsingissä ei useinkaan ole ollenkaan vaatimuksia. Toisaalta esim Tampereella historian tohtoriohhjelmassa vaaditaan E (tai numeroskaalalla vähintään 4/5)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat jatkaa tohtoriopintoihin, niin arvosanan pitää olla vähintään M.

Ei vaan C. Tohtoriopiskelijoita olisi huomattavasti vähemmän jos vaadittaisiin vähintään M.... :) Jos saa gradun tehtyä jostain höpöhöpöaiheesta ja siitä saa C:n ja on kiinnostusta tehdä samasta aiheesta hieman laajempi työ, niin siitä vaan tohtori-ohjelmaan. Minusta tohtorikoulutukseen pitäisi olla tiukemmat pääsyvaatimukset. Tällä hetkellä kun katsoo vaikka humanistisen tohtoriväitösten aiheita, niin huh huh miten turhia suurin osa niistä on. 

Näkee ettet ymmärrä asiasta mitään. Jokainen tohtorinväitöskirja on a) opinnäytetyö ja b) tutkimus, josta tutkija saa kokemusta tutkimuksen tekemisestä. ja c) miten edes määritellä turha tutkimus aiheen puolesta.

Kohta a) tarkoittaa että ilman sitä ei valmistu, joten se ei ole turha vaan ensiarvoinen valmistumisessa. Ja kohta b) tarkoittaa sitä, että jokainen tutkimustyö on oppimisprosessi tutkijan uralla. Kohdassa c) tullaan kysymykseen tieteen vapaudesta, joka tarkoittaa että loppujen lopuksi kukaan ei tiedä mitä tutkimustulosta tarvitaan tulevaisuudessa, joten siitä lähtökohdasta on vaikea määritellä yhtäkään tutkimusta turhaksi.

Lisäksi tiedekunnan proffat ja asiantuntijat ovat opiskelijan jatko-opintolupaa hakiessa arvioineet aiheen tarpeellisuuden tai turhuuden. Jos luvan on saanut, sitä on pitänyt puoltaa tarpeeksi moni asioista tieätävä tyyppi. Ensiksi oman aineen proffa.

Jokaista tohtorinväitöstä ohjaavat tohtoriopiskelijan aineen professori(t) ja ohjaajat. Lisäksi työn tekemistä tukee laitoksen muut väitöskirjantekijät seminaarissa. Tärkeä osa tätä prosessia onkin perustella yhä uudestaan tälle porukalle miksi se väikkäri on tärkeä, mihin tieteellisiin diskursseihin se liittyy ja mitä uutta se tuo alalle.

Itse väitöstilaisuudessa vastaväittäjä vielä käy samat kysymykset ja antaa suosituksensa sen perusteella.

Aika monen siivilän läpi se työ siis menee jo alkumetreiltään, joten sun lonkalta heittämäsi "arviot" ovat puppua.

Ei mulle ainakaan. No, oma oli C, mutta melkein M, se hieman kaihertaa että jos olisin jaksanut vielä päivän käyttää niin olisi se M. Että sinänsä vähän merkitystä.