Lääkäriin: Ahdistus/paniikki/mikäliehäiriö?
Olen kärsinyt ahdistuksesta lapsesta saakka. Kärsin jonkinsortin sosiaalisten tilanteen pelosta, mutta pääsin siitä muutama vuosi sitten eroon.
Nyt minulla on rankka kriisivuosi takana, ja olen ollut kovin masentunut. Flashbackeja on taas tullut lapsuudesta ja parin vuoden takaa. Kuitenkin olen nyt ollut parisen kuukautta henkisesti suht hyvässä kunnossa ja onnellisempi kuin pitkään aikaan. Tulevaisuudessa on toivoa.
Samaan aikaan kun olen onnellinen, olen saanut kesällä jälleen kerran ahdistuskohtauksia, viimeksi tänään juhlissa. Olo oli epätodellinen, ja jo tunnin jälkeen olin väsynyt ihmisten seuraan. Ahdistus kasvoi rinnassa ja olin itkuherkkä. Oisin halunnut paeta, mutta kyseinen asunto ei antanut tätä mahdollisuutta. Pakenin muutaman kerran vessaan keräämään tunteitani. Tähän saattoi vaikuttaa se, että äitini joka on aiheuttanut traumoja lapsuudessa ja nöyryyttänyt julkisesti, istui kokoajan vieressäni. Ärsytyskynnykseni myös aleni ja tulin ihmisten melulle herkäksi.
Stressiä en koe tällä hetkellä hirveästi kokevani - paitsi että olen menettämässä pari ystävääni ja pelkään jääväni yksin, menettävöni kaikki ympärilläni. Muuten kuitenkin olo parempi kuin pitkään aikaan - ei kai tämä masennusta voi siis olla? Lisäksi aloitin syömään e-epaa ja karnosiinia.
Ahdistuksen aikana sydämensykettä, epätodellista oloa, palan tunnetta kurkussa, suun kuivumista, melu- ja itkuherkkyyttä. Mahdollisesti myös vatsakipuja
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Lääkäriin vaan rohkeasti. Et ole tuossa tilanteessa paras arvoimaan tilannettasi. Nimim kokemusta on. Tsemppiä. :)
Kai sitä pitäisi... En vaan haluaisi mitään pillereitä alkaa vetämään.
Kuvaamasi oireet kuulostavat ahdistuneisuushäiriöltä. Varaa aikaa lääkäriin, jotta saat keskusteluapua ja mahdollisen lääkehoidon.
miköökkl kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkäriin vaan rohkeasti. Et ole tuossa tilanteessa paras arvoimaan tilannettasi. Nimim kokemusta on. Tsemppiä. :)
Kai sitä pitäisi... En vaan haluaisi mitään pillereitä alkaa vetämään.
Ei kukaan sua pillereitä pakota syömään. Keskustelukin voi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuvaamasi oireet kuulostavat ahdistuneisuushäiriöltä. Varaa aikaa lääkäriin, jotta saat keskusteluapua ja mahdollisen lääkehoidon.
Okei... :| Ahdistuneisuushäiriön mahdollisuutta harkitsin itsekin ensimmäistä kertaa neljä tai viisi vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
miköökkl kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkäriin vaan rohkeasti. Et ole tuossa tilanteessa paras arvoimaan tilannettasi. Nimim kokemusta on. Tsemppiä. :)
Kai sitä pitäisi... En vaan haluaisi mitään pillereitä alkaa vetämään.
Ei kukaan sua pillereitä pakota syömään. Keskustelukin voi auttaa.
Totta.
En tiedä, voisiko olla myös jotain posttraumaattista stressireaktiota tms. Lapsuudessa oli heitteillejätönkin kokemuksia jotka osittain edelleen vaikuttaneet omakuvaan.
Mulla ainakin ahdistusta ja paniikkia lisää oireiden vatvominen. Sen sijaan liikkuminen ja muu tekeminen vähentää tuskaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin ahdistusta ja paniikkia lisää oireiden vatvominen. Sen sijaan liikkuminen ja muu tekeminen vähentää tuskaisuutta.
Totta, mutta kaikissa tilanteissa muu tekeminen ei valitettavasti ole mahdollista. :|
Lopeta nössöily ja mene ihmisten ilmoille äläkä linnoittautaudu kotiin. Kyllä se siitä lähtee soljumaan.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta nössöily ja mene ihmisten ilmoille äläkä linnoittautaudu kotiin. Kyllä se siitä lähtee soljumaan.
En kyllä ole kotiin linnoittautunutkaan. :D
Onko menneisyydessä jotain, joka on käymättä läpi? Lääkäri voi auttaa pääsemään asioista yli ja eteenpäin ilman lääkehoitoakin. Itse olen sitä mieltä, että menneisyyden ahdistavien kokemusten painolasti olisi hyvä purkaa ja katsoa, auttaisiko se ahdistukseen. Jos heti aloitetaan lääkkeillä, hoidetaan siinä seurausta eikä syytä... (Vaikka lääkkehoidollakin varmasti paikkansa on.)
Itselläni ahdistus helpotti, kun sain käsiteltyä menneisyyden asioita ja ymmärsin, miten ne minuun vieläkin vaikuttavat.
Vierailija kirjoitti:
Onko menneisyydessä jotain, joka on käymättä läpi? Lääkäri voi auttaa pääsemään asioista yli ja eteenpäin ilman lääkehoitoakin. Itse olen sitä mieltä, että menneisyyden ahdistavien kokemusten painolasti olisi hyvä purkaa ja katsoa, auttaisiko se ahdistukseen. Jos heti aloitetaan lääkkeillä, hoidetaan siinä seurausta eikä syytä... (Vaikka lääkkehoidollakin varmasti paikkansa on.)
Itselläni ahdistus helpotti, kun sain käsiteltyä menneisyyden asioita ja ymmärsin, miten ne minuun vieläkin vaikuttavat.
Joo, luulen että menneisyydessö paljonkin juttuja. Ja esim. vuoden takaakin (isä ryhtynyt dokaamaan ja jouduin muuttamaan pois).
Vierailija kirjoitti:
Lopeta nössöily ja mene ihmisten ilmoille äläkä linnoittautaudu kotiin. Kyllä se siitä lähtee soljumaan.
Sanoo ihminen, joka ei tiedä mistä puhuu. Tuollaisia helposti ahdistuvia ihmisiä kävelee sinuakin varmasti vartaan päivittäin useampia. Ovat kuule ihan uskaltautuneet ulos! Se ovesta lähteminen ei kuitenkaan maagisesti poista sitä olotilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta nössöily ja mene ihmisten ilmoille äläkä linnoittautaudu kotiin. Kyllä se siitä lähtee soljumaan.
Sanoo ihminen, joka ei tiedä mistä puhuu. Tuollaisia helposti ahdistuvia ihmisiä kävelee sinuakin varmasti vartaan päivittäin useampia. Ovat kuule ihan uskaltautuneet ulos! Se ovesta lähteminen ei kuitenkaan maagisesti poista sitä olotilaa.
Kiitos. :) Juurikin näin.
"Lopeta nössöily ja mene ihmisten ilmoille äläkä linnoittautaudu kotiin. Kyllä se siitä lähtee soljumaan."
Ahdistuneisuushäiriö on sairaus siinä missä esimerkiksi jalan katkeaminenkin ja voi aiheuttaa vaikeatakin henkistä ja fyysistä pahoinvointia. Kuntoutus ja kannustus ovat avainasemassa henkisen tasapainon saavuttamisessa (ei vähättely).
Ei niitä pillereitä kannata pelätä. Koeta vaikka beetasalpaajaa, se ei vaikuta keskushermostoon. Mun elämänlaatu koheni kun aloin käyttää rauhoittavia niin oudolta kun se saattaa kuulostaa. Ne poistavat ahdistuksen ja voin tehdä kaikkea. Sitä paitsi niistä tulee hyvä olo :)
Lääkäriin vaan rohkeasti. Et ole tuossa tilanteessa paras arvoimaan tilannettasi. Nimim kokemusta on. Tsemppiä. :)