Lue keskustelun säännöt.
Lääkäriin: Ahdistus/paniikki/mikäliehäiriö?
mikä
20.07.2017 |
Olen kärsinyt ahdistuksesta lapsesta saakka. Kärsin jonkinsortin sosiaalisten tilanteen pelosta, mutta pääsin siitä muutama vuosi sitten eroon.
Nyt minulla on rankka kriisivuosi takana, ja olen ollut kovin masentunut. Flashbackeja on taas tullut lapsuudesta ja parin vuoden takaa. Kuitenkin olen nyt ollut parisen kuukautta henkisesti suht hyvässä kunnossa ja onnellisempi kuin pitkään aikaan. Tulevaisuudessa on toivoa.
Samaan aikaan kun olen onnellinen, olen saanut kesällä jälleen kerran ahdistuskohtauksia, viimeksi tänään juhlissa. Olo oli epätodellinen, ja jo tunnin jälkeen olin väsynyt ihmisten seuraan. Ahdistus kasvoi rinnassa ja olin itkuherkkä. Oisin halunnut paeta, mutta kyseinen asunto ei antanut tätä mahdollisuutta. Pakenin muutaman kerran vessaan keräämään tunteitani. Tähän saattoi vaikuttaa se, että äitini joka on aiheuttanut traumoja lapsuudessa ja nöyryyttänyt julkisesti, istui kokoajan vieressäni. Ärsytyskynnykseni myös aleni ja tulin ihmisten melulle herkäksi.
Stressiä en koe tällä hetkellä hirveästi kokevani - paitsi että olen menettämässä pari ystävääni ja pelkään jääväni yksin, menettävöni kaikki ympärilläni. Muuten kuitenkin olo parempi kuin pitkään aikaan - ei kai tämä masennusta voi siis olla? Lisäksi aloitin syömään e-epaa ja karnosiinia.
Ahdistuksen aikana sydämensykettä, epätodellista oloa, palan tunnetta kurkussa, suun kuivumista, melu- ja itkuherkkyyttä. Mahdollisesti myös vatsakipuja
Kommentit (32)
Ärsyttävää, kun psyykkiset sairaudet liitetään usein johonkin asenneongelmaan. Eihän fyysisissäkään sairauksissa ajatella niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko menneisyydessä jotain, joka on käymättä läpi? Lääkäri voi auttaa pääsemään asioista yli ja eteenpäin ilman lääkehoitoakin. Itse olen sitä mieltä, että menneisyyden ahdistavien kokemusten painolasti olisi hyvä purkaa ja katsoa, auttaisiko se ahdistukseen. Jos heti aloitetaan lääkkeillä, hoidetaan siinä seurausta eikä syytä... (Vaikka lääkkehoidollakin varmasti paikkansa on.)
Itselläni ahdistus helpotti, kun sain käsiteltyä menneisyyden asioita ja ymmärsin, miten ne minuun vieläkin vaikuttavat.Joo, luulen että menneisyydessö paljonkin juttuja. Ja esim. vuoden takaakin (isä ryhtynyt dokaamaan ja jouduin muuttamaan pois).
Siinä tapauksessa kannustan hakemaan täydellisen luotettavan juttukumppanin joko ammattilaisesta tai läheisestä. Itselläni lamaantuminen/ahdistuminen alkoi nostaa enenevässä määrin päätään ja kun mieheni alkoi kysellä minulta asioita (kuten: mistä koin ahdistusta, johon muuten oli aluksi älyttömän vaikea vastata) niin pikkuhiljaa alkoi menneisyydestä nousemaan tapahtumia ja asioita, joista kaikki johtui. Opin myös kuuntelemaan omia reaktioitani tilanteissa, jotka ennen johtivat ahdistukseen. Nykyään pystyn vaikuttamaan jo paremmin itseeni ja mieleeni, enkä ahdistu niin helposti. Se on myös auttanut, kun olen tajunnut, kuinka paljon menneisyyden asiat ovat lamauttaneet minua. Jollain tapaa olen löytänyt syyn ahdistukseen ja lamaantumiseen, todellisen syyn todellisiin ongelmiin.
Paljon kaikkea hyvää sinulle. Toivottavasti pääset helpommille vesille jossain vaiheessa!
Kiitos. Läheiset alkavat olla tiukikla, vanhemmat ovat poissuljettu vaihtoehto ja samaten pari ystävääni tällä hetkellä. Ahdistustani olen oppinut ohjsilemaan ja työntämään pois vuosien saatossa, mutta vieläkin se jaksaa näköjään nostaa päätään.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttävää, kun psyykkiset sairaudet liitetään usein johonkin asenneongelmaan. Eihän fyysisissäkään sairauksissa ajatella niin.
Niinpä!
Lisää?
Hankalinta tässä se, että kun ahdistusta ei ole, vähättelen sitä ja mietin, etten välttämättä tarvitse apua. Mutta ahdistus(kohtauksen) iskiessä muuttuu ääni kellossa kun huomaan kuinka hirveältä se tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään saavani henkilötietoihini merkinnän jostain psyykkisestä sairaudesta.... Monilla vaikuttanut esim. työnsaantiin.
(-ap)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia sulle. Muista ettet ole yksin ja kaikki on vaan korvien välissä.
Tuo "Älä vatvo" -kommentointi on todella ahdistavaa ja vähättelevää. Kun masennus ja ahdistus vaivaa, oirekuvaan kuuluu se, että kielteiset ajatukset ovat jatkuvia ja hallitsemattomia. "Lähdepäs lenkille" ei tällöin yksinkertaisesti auta. Psyykkiset sairaudet ovat sairauksia. Itse urheilin neljästi viikossa, mutta en silti päässyt noidankehästä ulos. Tein kaikkeni. Vasta terapia auttoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua jäivät askarruttamaan nuo sinun flasbackisi. Minulla on diagnosoitu yleistynyt ahdistuneisuushäiriö paniikkihäiriöoireilla ja tuota oiretta ei minulla ole. Huoli ja murhe suuntautuu aina tulevaisuuteen, pelkään olemattomia ja epätodennäköisiä uhkia. Toki ahdistuneisuushäiriön juuret ovat menneisyydessä, mutta se on suuntautunut tulevaan. Menneisyydessähän ei ole ns. mitään pelättävää, minä tiedän mitä tapahtui.
Mietin, että tiedätkö sinä mitä kaikkea sinulle on tapahtunut? Onko taustalla jotain niin traumaattista, että se on ollut pakko painaa tiedostamattomaan? Jos tällaista on syytä epäillä, osa oireistasi kuulostavat post-traumaattiselta stressireaktiolta. Tuntuuko näiden flasbackien aikana, että on ns. "tilanne päällä", koet uudelleen (ja yhtä intensiivisesti) tapahtuneen? Koskapa siitä on kyse: esim. sodassa olleet painavat kauheudet tiedostamattomaan ja tilanne on semmoinen, että eipä siinä paljoa jäädä kentällä terapeuttia etsimään. Ja osittain oireesi taas kuulostavat todella tutuilta: paniikit, pelot yms.
Menisin juttelemaan lääkärille. Siitä ei saa mitään merkintää. Kävin taannoin yksityisellä lääkäriasemalla ja kävi ilmi, että samassa talossa töissä oleva yleislääkäri ei tiennyt (eikä saannut tietää), että käyn samassa talossa psykiatrilla. Mielenterveystiedot ovat ehdottoman salassapidettävää tietoa. Lisäksi: asenneilmasto tuntuu olevan muuttumassa. Ensinnäkin, kuvailet lähinnä mielialahäiriötä, et ole varsinaisesti mielisairas. Sellainen on esim. skitsofrenia tai hoitamaton/hallinnassa olematon bibolaarinen oireyhtymä. Ikäänkuin aivoissasi ei ole mitään elimellistä vikaa, olet psykologisesti haavoittunut.
Käy siis lääkärillä. Betasalpaajat ovat harmittomia pulssia tasoittavia lääkkeitä, joilla on lyhyt vaikutus. Rauhoittavat kolmiolääkkeet ovat myös vain tilanteen mukaan otettavia, mutta niiden kirjoittamisen suhteen on tultu (ymmärrettävästi, riippuvuusriskin takia) tosi varovaisiksi. Varsinaiset mielialalääkkeet ovat säännöllisesti otettavia ja niitä ei ole pakko kenenkään aloittaa.
Vierailija kirjoitti:
Minua jäivät askarruttamaan nuo sinun flasbackisi. Minulla on diagnosoitu yleistynyt ahdistuneisuushäiriö paniikkihäiriöoireilla ja tuota oiretta ei minulla ole. Huoli ja murhe suuntautuu aina tulevaisuuteen, pelkään olemattomia ja epätodennäköisiä uhkia. Toki ahdistuneisuushäiriön juuret ovat menneisyydessä, mutta se on suuntautunut tulevaan. Menneisyydessähän ei ole ns. mitään pelättävää, minä tiedän mitä tapahtui.
Mietin, että tiedätkö sinä mitä kaikkea sinulle on tapahtunut? Onko taustalla jotain niin traumaattista, että se on ollut pakko painaa tiedostamattomaan? Jos tällaista on syytä epäillä, osa oireistasi kuulostavat post-traumaattiselta stressireaktiolta. Tuntuuko näiden flasbackien aikana, että on ns. "tilanne päällä", koet uudelleen (ja yhtä intensiivisesti) tapahtuneen? Koskapa siitä on kyse: esim. sodassa olleet painavat kauheudet tiedostamattomaan ja tilanne on semmoinen, että eipä siinä paljoa jäädä kentällä terapeuttia etsimään. Ja osittain oireesi taas kuulostavat todella tutuilta: paniikit, pelot yms.
Menisin juttelemaan lääkärille. Siitä ei saa mitään merkintää. Kävin taannoin yksityisellä lääkäriasemalla ja kävi ilmi, että samassa talossa töissä oleva yleislääkäri ei tiennyt (eikä saannut tietää), että käyn samassa talossa psykiatrilla. Mielenterveystiedot ovat ehdottoman salassapidettävää tietoa. Lisäksi: asenneilmasto tuntuu olevan muuttumassa. Ensinnäkin, kuvailet lähinnä mielialahäiriötä, et ole varsinaisesti mielisairas. Sellainen on esim. skitsofrenia tai hoitamaton/hallinnassa olematon bibolaarinen oireyhtymä. Ikäänkuin aivoissasi ei ole mitään elimellistä vikaa, olet psykologisesti haavoittunut.
Käy siis lääkärillä. Betasalpaajat ovat harmittomia pulssia tasoittavia lääkkeitä, joilla on lyhyt vaikutus. Rauhoittavat kolmiolääkkeet ovat myös vain tilanteen mukaan otettavia, mutta niiden kirjoittamisen suhteen on tultu (ymmärrettävästi, riippuvuusriskin takia) tosi varovaisiksi. Varsinaiset mielialalääkkeet ovat säännöllisesti otettavia ja niitä ei ole pakko kenenkään aloittaa.
En ole kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä tai fyysistä väkivaltaa, mutta henkistä kylläkin.
Kiitos vastauksestasi.
Siinä tapauksessa kannustan hakemaan täydellisen luotettavan juttukumppanin joko ammattilaisesta tai läheisestä. Itselläni lamaantuminen/ahdistuminen alkoi nostaa enenevässä määrin päätään ja kun mieheni alkoi kysellä minulta asioita (kuten: mistä koin ahdistusta, johon muuten oli aluksi älyttömän vaikea vastata) niin pikkuhiljaa alkoi menneisyydestä nousemaan tapahtumia ja asioita, joista kaikki johtui. Opin myös kuuntelemaan omia reaktioitani tilanteissa, jotka ennen johtivat ahdistukseen. Nykyään pystyn vaikuttamaan jo paremmin itseeni ja mieleeni, enkä ahdistu niin helposti. Se on myös auttanut, kun olen tajunnut, kuinka paljon menneisyyden asiat ovat lamauttaneet minua. Jollain tapaa olen löytänyt syyn ahdistukseen ja lamaantumiseen, todellisen syyn todellisiin ongelmiin.
Paljon kaikkea hyvää sinulle. Toivottavasti pääset helpommille vesille jossain vaiheessa!