Onko olemassa ihmisiä jotka eivät tykkää musiikista?

Sellaisia ihmisiä varmaan on, joille musiikki on täysin yhdentekevä asia. He eivät tiedä siitä mitään, se ei merkitse heille mitään. He kyllä tajuavat, että suurin osa ihmisistä pitää musiikista, kuka enemmän ja kuka vähemmän, mutta heille itselleen se on suunnilleen yhtä mielenkiintoinen asia kuin uppotukkien vaikutus syvänmerenkalojen sukupuolielämään.

Kysymys on lähes yhtä naivi kuin kysymys siitä, onko olemassa ihmisiä, jotka eivät tykkää urheilusta (vaikka minä tykkäisin niin valtavasti urheilusta, niin joku muu ei välttämättä).

Ihmiset ovat, katsos, erilaisia. Kannattaa ymmärtää tämä.

Minä en pidä. Kotimaisesta musiikista silloin tällöin mutta ulkomaalaista huutamista ei jaksa kuunnella

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia ihmisiä varmaan on, joille musiikki on täysin yhdentekevä asia. He eivät tiedä siitä mitään, se ei merkitse heille mitään. He kyllä tajuavat, että suurin osa ihmisistä pitää musiikista, kuka enemmän ja kuka vähemmän, mutta heille itselleen se on suunnilleen yhtä mielenkiintoinen asia kuin uppotukkien vaikutus syvänmerenkalojen sukupuolielämään.

Miksi musiikki sitten on yhdentekevää? Mielisairaus? Ääniyliherkkyys?

Ne, jotka kuuntelevat vain räppiä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en pidä. Kotimaisesta musiikista silloin tällöin mutta ulkomaalaista huutamista ei jaksa kuunnella

Pidät kuitenkin musiikista siis vähän. Nyt kyseltiin onko täysin musiikista pitämättömiä ihmisiä.

Itse voin kuunnella musiikkia vain jos se rytmittää esim lenkkiäni tai treeniä. Tällöinkään en mitä hyvänsä musiikkia, vaan rytmin pitää olla tietynlaista. Muutoin en voi kuunnella. Muistan jo lapsena, kuinka kärsin, kun päiväkodin nukkarissa soitettiin unimusiikkia. On vaikeaa selittää ihmiselle, joka pitää musiikista. Musiikista tulee minulle levoton, tuskaisa ja vaikea olo. Kuulostaa aivan hemmetin typerältä, mutta näin se vain on.

Toinen lapsistani on samanlainen. Jos hänelle soitti vauvana musiikkia, hän alkoi parkua entistä kovempaa. Päiväkodissa hän on saanut luvan käyttää kuulosuojaimia lauluhetkissä, jotta kykenee istumaan ryhmän mukana.

Vierailija kirjoitti:

Minä en pidä. Kotimaisesta musiikista silloin tällöin mutta ulkomaalaista huutamista ei jaksa kuunnella

Ihan mielenkiinnosta, mikä kielenvaihdoksessa tekee siitä "huutamisen"? Vaikka olisi sama biisi? Muuten, instrumentaalinen musiikkikin on musiikkia, siinä ei varmasti huudeta.

Tämä nyt ei liity aiheeseen enkä minä halua sen pidemmälle asiaa viedä, mutta ymmärsin että jossain uskonnossa (olikohan se tämä Islam tai jotain sieltä suuntaa) ei edes saa kuunnella musiikkia ja se on syntiä. Hirveän surullista :( sillä minulle lapsena musiikki oli pakokeino todellisuudesta ja sillä on aina ollut iso rooli minun tunne elämässäni.

Tämä kuulostaa hassulta, mutta vaikka sinänsä pidän monenlaisesta musiikista, en halua sitä juuri koskaan kuunnella. Kotona soiva musiikki on pahinta - se jotenkin epämiellyttävästi täyttää tilan. Asiaa on vaikea selittää ihmiselle, joka rakastaa luukuttaa musiikkia täysillä (kuten oma siippani).

No en tykkää musiikista erityisesti joku musiikki on suorastaan rasittavaa. Ei ole mitään syytä tähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en pidä. Kotimaisesta musiikista silloin tällöin mutta ulkomaalaista huutamista ei jaksa kuunnella

Ihan mielenkiinnosta, mikä kielenvaihdoksessa tekee siitä "huutamisen"? Vaikka olisi sama biisi? Muuten, instrumentaalinen musiikkikin on musiikkia, siinä ei varmasti huudeta.

Luulisin, että jos ei ymmärrä kieltä, niin kuulostaa vaan joltain ölinältä. Näin itselläni.

En pidä musiikista. Autossakin kuuntelen radiosta ainoastaan puhekanavaa, tai pistän kiinni koko radion.

En vihaa musiikkia, mutta kuuntelen sitä harvoin, esim. joskus automatkoilla tai siivotessa ja silloinkin suosin radiokanavaa, jossa on puhettakin mukana sopivissa määrin. Joskus tanssijalkaa vipattaa, jolloin musiikki on olennaista, mutta en tosiaan kuuntelun ilosta musiikkia fiilistelemällä kuuntele. En osaa arvailla mistä johtuu, ei vaan kiinnosta tai tunnu tarpeelliselle. Joskus nuorempana on tullut käytyä keikoillakin sekä pareilla festareilla (koska kaveritkin menivät ja olivat vieläpä aina todella innoissaan), mutta en kokenut saavani niistä yhtään mitään irti ja jälkeenpäin ketutti että pitikin maksaa lipuista. Itse taas en voi ymmärtää mikä vaivaa ihmisiä, joilla on aina musiikkia taustalla tai kuulokkeet päässä ;D

Vierailija kirjoitti:

Tämä kuulostaa hassulta, mutta vaikka sinänsä pidän monenlaisesta musiikista, en halua sitä juuri koskaan kuunnella. Kotona soiva musiikki on pahinta - se jotenkin epämiellyttävästi täyttää tilan. Asiaa on vaikea selittää ihmiselle, joka rakastaa luukuttaa musiikkia täysillä (kuten oma siippani).

Itsekin kuuntelen koko työpäivän radiota. Jotenkin ahdistavaa tehdastyössä jos ei ole se radion taustamelu vaan kaikki työskentelevät hiljaisuudessa. Kotona taas en koskaan kuuntele mitään koska kotona asia on juuri toisinpäin, täällä ahdistaa se taustamelu

Olen ääniyliherkkä ja musiikin kuuntelu alkaa helposti ärsyttämään. Siksi kuuntelen musiikkia harvoin. Mutta en voi sanoa etten pidä ollenkaan musiikista, kyllä minä pidän. En vain tykkää kuunnella sitä usein.

Mä en hirveästi välitä musiikista, mutta en kyllä voi sanoa etten sietäisi sitä. On hyviäkin biisejä olemassa, sellaisia joita tykkään laulaa mukana. Musiikkia kuuntelen kun tanssin baarissa tai joskus autossa. Autossakin kyllä tulee puheohjelmia kuunneltua enemmän. Huonoa musiikkia on mielestäni enemmän kuin hyvää.

Mua on silti aina ihmetelty, ja tuntuu että oon jotenki erilainen kun muut. Jos kysytään mistä musiikista tykkään, ja vastaan että en oikeastaan kuuntele musiikkia, mua katotaan ku jotaki hullua. Kun nuorena kävin festareilla, en välttämättä käynyt katsomassa yhtäkään esiintyjää, hengailin vain teltta-alueella.

Kuuntelen musiikkia hyvin harvoin. En pysty kuuntelemaan melkein mitään kappaleita kun sanoista tulee jotain kipeitä muistoja mieleen. Konemusiikkia ja rankkaa rockia/metallia inhoan kun on niin levotonta.

Joskus tykkään kuunnella rauhallista meditaatiomusiikkia mutta sitäkin harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on lähes yhtä naivi kuin kysymys siitä, onko olemassa ihmisiä, jotka eivät tykkää urheilusta (vaikka minä tykkäisin niin valtavasti urheilusta, niin joku muu ei välttämättä).

Ihmiset ovat, katsos, erilaisia. Kannattaa ymmärtää tämä.

Ymmärrän vertauksen, vaikka itse pidän urheilusta, silloin kun suoritan tai "suoritan" sitä itse, katsojan roolissa viihdyn vain omien lajieni parissa, eli korkeintaan kahdessa. Ja oikeastaan sama musiikin suhteen, jollei musiikki puhuttele siten, että haluaisin soittaa sitä, se useimminten ei puhuttele, ei tervehdi, ei kättele, ja jää ryhmään ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Mä en hirveästi välitä musiikista, mutta en kyllä voi sanoa etten sietäisi sitä. On hyviäkin biisejä olemassa, sellaisia joita tykkään laulaa mukana. Musiikkia kuuntelen kun tanssin baarissa tai joskus autossa. Autossakin kyllä tulee puheohjelmia kuunneltua enemmän. Huonoa musiikkia on mielestäni enemmän kuin hyvää.

Mua on silti aina ihmetelty, ja tuntuu että oon jotenki erilainen kun muut. Jos kysytään mistä musiikista tykkään, ja vastaan että en oikeastaan kuuntele musiikkia, mua katotaan ku jotaki hullua. Kun nuorena kävin festareilla, en välttämättä käynyt katsomassa yhtäkään esiintyjää, hengailin vain teltta-alueella.

Vanhana music fanaticinä, puheohjelmat maistuu mullekin paremmin kuin jatkuva soittolistaradio. Toki toisinaan on kiva kuulla vanhoja suosikkeja ja toisinaan uutta musiikkia, mutta tunnista toiseen toistuva nostalgia lähinnä vituttaa, eikä jatkuva uuden musiikin kuuntelu ole sen mieluisampaa.