Lue keskustelun säännöt.
Onko olemassa ihmisiä jotka eivät tykkää musiikista?
18.07.2017 |
Siis yhtään minkäänlaisesta musiikista? Vihaavat musiikkia tai eivät vaan nauti sen kuuntelusta ollenkaan?
Jos on, niin mikä tuollaiseen sitten mahtaa olla syynä?
Kommentit (48)
Musiikki ei anna minulle mitään. Poikkeuksena se, että juostessa se antaa hyvin rytmin. En ymmärrä ihmisiä, jotka kuuntelevat musiikkia koko ajan. Varsinkin taustamelumusiikki on ärsyttävää. Kuuntelen mieluummin äänikirjaa, jos on pakko kuunnella jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei pidä mistään musiikista koskaan, voi kyseessä olla amusia tai dysmusia. Verrattavissa vaikkapa lukihäiriöön tai kasvosokeuteen.
"Synnynnäinen amusia eli dysmusia tai sävelkorvattomuus, on elinikäinen kehityshäiriö, jolle on tunnusomaista vaikeus havaita ja jäsentää kuultua musiikkia. Tämäntyyppisestä amusiasta kärsiville on ominaista se, etteivät he erota eri säveliä tai sävelmiä toisistaan ja musiikki saattaa kuulostaa vain sekaiselta melulta. " (Wikipedia)
Mulla on yksi tuttava, joka itse on kertonut hänellä olevan dysmusia. Kuitenkin hän oli ainakin silloin intohimoinen New Kids On The Block - fani :D (poikabändi, se ensimmäinen varsinainen)
Minä en erityisemmin pidä musiikista mutten kyllä myöskään inhoa sitä. En koskaan kuuntele musiikkia oma-aloitteisesti. En myöskään osaa nimetä lempi bändiä tai kappaletta. ja unohdan kuulemani kappaleet nopeasti, niistä ei oikein jää mitään muistijälkiä. Kun muut puhuvat musiikista koen olevani ulkopuolinen. Jos kuulen kappaleen, osaan kyllä sillä hetkellä sanoa pidänkö siitä vai en.
Miksi siihen pitäisi olla joku selitys että ei välitä musiikista. Minä en koskaan kuuntele musiikkia yksin ollessani, en saa siitä yhtään mitään, se vain häiritsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisia ihmisiä varmaan on, joille musiikki on täysin yhdentekevä asia. He eivät tiedä siitä mitään, se ei merkitse heille mitään. He kyllä tajuavat, että suurin osa ihmisistä pitää musiikista, kuka enemmän ja kuka vähemmän, mutta heille itselleen se on suunnilleen yhtä mielenkiintoinen asia kuin uppotukkien vaikutus syvänmerenkalojen sukupuolielämään.
Miksi musiikki sitten on yhdentekevää? Mielisairaus? Ääniyliherkkyys?
Sama kuin jos joku ei vaikkapa tykkäisi pelaamisesta tai ruotsin opiskelusta. Ei erilaiset mielipiteet tee ihmisestä mielisairasta tai yliherkkää
Minä kuulun sellaiseen ryhmään joka ei ole kiinnostunut musiikista ollenkaan. En koskaan ole kuunnellut musiikkia, en käynyt konserteissa tms, radiossa kun tulee musiikkia niin vaihdan heti kanavaa. Musiikki ei anna minulle yhtään mitään, tuntuu ihan jonninjoutavalta asialta.
Joskus joku ihmetellyt tätä, mutta olen esittänyt vastakysymyksen eli "miksi sen pitäisi minua kiinnostaa?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä löysin musiikin vasta yli kaksikymppisenä. Vanhemmilla oli kokoelma kasetteja, mutta eipä niitä juuri jaksanut kuuntelemalla kuunnella. Jotakin Jaakko Teppoa saattoi kuunnella hassujen sanoitusten takia, mutta muuten en kokenut ollut edes minkäänlaista tarvetta pyytää omaa soitinta. Ikätoverit kuuntelivat joitakin bändejä, joiden nimiä näkyi usein vastenmielisissä ja jopa pelottavissa yhteyksissä, seinätöherryksissä ja kammottavissa kansitaiteissa. Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi tuttava, joka itse on kertonut hänellä olevan dysmusia. Kuitenkin hän oli ainakin silloin intohimoinen New Kids On The Block - fani :D (poikabändi, se ensimmäinen varsinainen)
Eihän tuollaisessa fanittamisessa olekaan musiikista varsinaisesti kyse, enemmän ulkonäöstä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka kuuntelevat vain räppiä.
Äläpäs nyt viitsi, räppi on loistavaa musiikkia, kunhan etsit sitä listojen ulkopuolelta :)961
Teini-iässä en pitänyt musiikista. En tiedä, mistä se johtui, ja ihmettelin sitä itsekin. Oli todella outoa, kun IRC-galleriasssa kaikki kirjoitti "Ilman musiikkia ei voi elää" ja laulujen sanoja kaikkialle. Itseäni ei kiinnostanut yhtään. Ärsyttävintä oli, kun kaikkialla kysyttiin "Millaisesta musiikista pidät", ja jos vastasin, en mistään, tuli hirveä haloo. Keksin, että vastaan aina vaan "poprockista" ja se oli kaikille ok...
En oikeastaan nykyäänkään erityisemmin välitä musiikista. Tai tykkään kuunnella radiota esim. autoa ajaessa tai siivotessa, mutta esim. en niin paljoa, että kuuntelisin youtubesta tai spotifysta tietokoneella ollessa tai kuulokkeiden kanssa vaikka junassa. Cd-levysoitintakaan meillä ei ole, tosin mahtaakohan enää kukaan edes kuunnella sellaisella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihmisiä, jotka eivät musiikista välitä tai joita se suorastaan ärsyttää. Itse en oikein ymmärrä kuvataiteita, joten ymmärrän kyllä sen, että musiikki voi jollekulle toiselle olla yhtä yhdentekevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana pidin musiikista ihan valtavasti, mutta näin vanhempana lähes kaikki ärsyttää ja musiikki on jäänyt kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei pidä mistään musiikista koskaan, voi kyseessä olla amusia tai dysmusia. Verrattavissa vaikkapa lukihäiriöön tai kasvosokeuteen.
"Synnynnäinen amusia eli dysmusia tai sävelkorvattomuus, on elinikäinen kehityshäiriö, jolle on tunnusomaista vaikeus havaita ja jäsentää kuultua musiikkia. Tämäntyyppisestä amusiasta kärsiville on ominaista se, etteivät he erota eri säveliä tai sävelmiä toisistaan ja musiikki saattaa kuulostaa vain sekaiselta melulta. " (Wikipedia)
Ne on ilmeisestii niitä räpin kuuntelijoita.
Vierailija kirjoitti:
Minä en pidä. Kotimaisesta musiikista silloin tällöin mutta ulkomaalaista huutamista ei jaksa kuunnella
Suosittelen kotimaista: Terveet Kädet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka kuuntelevat vain räppiä.
Äläpäs nyt viitsi, räppi on loistavaa musiikkia, kunhan etsit sitä listojen ulkopuolelta :)961
Linkitä yksi räppipiisi, joka on loistavaa musiikkia, niin kuunnellaan.
Täysin nuottikorvatonkin voi nauttia musiikista.
Ja jopa sen esittämisestä....
Monet ovat ne kerrat, kun olen kiemurrellut jossain koulun juhlissa kuuntelemassa laulunälinää ja viulun narinaa nuotin vierestä.
Ja siis teinejä, ei mitään pikkuisia, joilla se olisi vielä ymmärrettävää.
Mielikuvitus herää henkiin hyvästä elektronisesta musiikkista, ulkona napit korvissa niin koko todellisuus ihmiset ja luonto muuttuvat musiikin myötäiseksi, se rentouttaa mukavasti.
Mulla ainakin työkaveri aina muistaa mainita ettei pidä musiikista, jos on on asiasta muiden kanssa puhetta. Samoin hän aina muistaa mainita, ettei pidä elokuvista, tv:n katselusta ylipäätään, urheilusta, kirjoista tai taiteesta.