Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
30-vuotiaat ja vähän reilut, mikä fiilis?
17.07.2017 |
Keski-ikäketjun innoittamana: miten te kolmikymppiset huomaatte olevanne kolmikymppisiä tai miten suhtaudutte itseenne ja elämään.
Minä, tuore kolmikymppinen nautin siitä, että olo on itsevarma. Yhtäkkiä huomaan, että valokuvissa ja peilissä on kaunis nainen: hyvä kroppa, kauniit kasvot, hyvä ihminen. Ja ei, mikään ei ole muuttunut juurikaan fyysisesti, vaan itsensä hyväksyntä ja itsevarmuus ovat tämän tuoneet.
Pientä kriisinpoikasta tuppasi vuosi ja kaksi sitten, mutta nyt sekin alkaa helpottaa. Kriisi liittyi lähinnä elämänvalintoihin ja siihen, olenko tyytyväinen itseeni ja elämääni, ja jos en, mitä voin tehdä asialle jne. Minulla on hyvä mies, kymmenen vuotta suhdetta takana, joista kahdeksan aviossa, ihanat lapset ja siltä osin elämä paremmin kuin hyvin. Halusin kuitenkin kehittää ammattillista minääni ja päätin keväällä pyrkiä yliopistoon, ja pääsinkin. Sellaista täällä. Entäpä muut? :)
Kommentit (7)
Olen 33 ja tässäpä tämä. Elämä mallillaan, uusi työpaikka, jossa aloitan syksyllä nyt vielä lomailua. Kroppa kunnossa ja lihakset näkyvät, pidän itsestäni hyvää huolta:) olen kaunis ja sitä
Monet ystävätkin aina kehuvat. Näytän nuoremmalta, mutta vaikka minulla olinsi paljonkin ryppyjä olisin niistä ylpeä. Ainut asia mitä voisi korjata on se, että minulta puuttuu hyvä mies. Pitkän seurustelusuhteensa jälkeen sitä on vaikeampi löytää, mutta eiköhän se eteen tule ja sitten mahdollisesti saan perheen, lapsia.
Ihanan aurinkoista viikkoa kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei miestä. Ei lapsia.
En kuvitellut elämäni menevän näin.
N34
Tunnistan tuon itsevarmuuden ja tyytyväisyyden elämääni! En ollut parikymppisenä näin onnellinen kuin nyt, tasan 30-vuotiaana. Olen iloinen, että elin pitkään vapaata nuoruutta. Minulla on takana pitkät yliopisto-opinnot ja maisterin paperit, paljon ulkomailla oleskelua ja reppureissaamista, aktiivista harrastamista, pitkiä sinkkuaikoja ja juhlimista. Nyt olen kolmatta vuotta kokopäiväisesti oman alan töissä ja neljättä vuotta parisuhteessa. Asumme miehen kanssa vuokralla Helsingin keskustassa. Lasten hankkiminen on puheena, mutta ehkä odotamme vielä vuoden-pari. Mies on 34.
34v. Naimisissa, 3v lapsi ja toinen tulossa.omakotitalo pk-seudulla. Olen nyt äitiyslomalla mutta muuten vakituisessa työssä. Ajattelin vauvavuoden jälkeen pyrkiä yliopistoon vielä jatkokouluttautumaan jotta saisi jotain uutta intoa työhön ja pystyisi kehittymään myös omalla alallani. Tavoitteena rakennuttaa myös talo parin vuoden päästä. Kiva elämänvaihe vaikka myös ruuhkavuodet ja raskasta. Tuntee itsensä vielä nuoreksi, näyttääkin nuorelta mutta on itsevarma eikä itsetunto perustu peilikuvaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei miestä. Ei lapsia.
En kuvitellut elämäni menevän näin.N34
sama täällä,ei naista.ei lapsia M39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omakotitalo, lainaa kohtuullisesti. Avomies, parisuhde voi hyvin, ei ole tarkoitus mennä naimisiin koska emme koe sitä tärkeäksi ainakaan vielä. Vakituinen työpaikka, tulot keskitasoa. Lapsia ei vielä, mutta toivottavasti saadaan 1-2 lasta lähivuosina. Ehkäisy jätetty pois tänä kesänä.
Kaiken kaikkiaan menee siis hyvin, olen onnellinen ja tyytyväinen itseeni ja elämääni, ikäkriisiä ei ole tullut. Siinä noin 18-28 vuotiaana ehti rellestämään ihan tarpeeksi, nyt koen tällaisen tavallisen ja vakaan elämän hyvänä.
N30
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu, että pitäisi pikkuhiljaa keksiä mitä tekee "isona", koska ei sitä ole nuori ikuisesti
-86