Lue keskustelun säännöt.
Onneton rakastuminen ja itsemurha ratkaisuna?
15.07.2017 |
Olen onnettomasti rakastunut maailman kauneimpaan, ihanimpaan ja täydellisimpään naiseen (ja joka sattumoisin asuu Suomessa!), joka on ilmeisesti varattukin. Olen itsekin nainen ja ongelmana on vain se, että en voisi tehdä itsaria, sillä mulla on perhettä ja jos lapset jäisivät isälleen, niin se olisi valitettavasti hyvin arveluttava kasvuympäristö heille. Mitä mä oikein tekisin? :'(
Kommentit (28)
Eihän se itsemurha mitään ratkaise. Ei ole ketään kokemassa mitään helpotusta sen jälkeen, ja helpotuksen tunnetta sillä itsemurhalla haetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä jaksa oikeesti.
Valitettavasti tämä on elämääni. En jaksa sitä jatkuvaa ikävöintiä, vaikka yritänkin unohtaa ja tehdä ihan muita asioita. En voi olla koskaan onnellinen, jos joudun olemaan hänestä erossa. Elämäni tuntuu todella lohduttomalta.
Olen tässä yrittänyt keskittyä perheeseeni ja teen kaikkeni lasten vuoksi, mutta haluaisin vielä saada kokea aikuisten välistä rakkauttakin. Nyt se näyttää aivan toivottomalta. Enkä usko enää koskaan kohtaavani mitään niin ainutlaatuisen upeaa ja kaunista kuin se ihastukseni kohde on. Ei kukaan tunnu miltään häneen verrattuna.
Mulla ollut samoja fiiliksiä rakastuttuani perheellisenä kylläkin mieheen. Ikinä en saa mitä oikeasti tarvitsen tai haluan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä jaksa oikeesti.
Valitettavasti tämä on elämääni. En jaksa sitä jatkuvaa ikävöintiä, vaikka yritänkin unohtaa ja tehdä ihan muita asioita. En voi olla koskaan onnellinen, jos joudun olemaan hänestä erossa. Elämäni tuntuu todella lohduttomalta.
Olen tässä yrittänyt keskittyä perheeseeni ja teen kaikkeni lasten vuoksi, mutta haluaisin vielä saada kokea aikuisten välistä rakkauttakin. Nyt se näyttää aivan toivottomalta. Enkä usko enää koskaan kohtaavani mitään niin ainutlaatuisen upeaa ja kaunista kuin se ihastukseni kohde on. Ei kukaan tunnu miltään häneen verrattuna.
Mulla NIIN sama.
t.4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän se itsemurha mitään ratkaise. Ei ole ketään kokemassa mitään helpotusta sen jälkeen, ja helpotuksen tunnetta sillä itsemurhalla haetaan.
Mutta tämä elämäni on niin onnetonta ja tyhjää ilman rakkautta. Elämä tuntuu raastavalta kidutukselta ilman häntä. En jaksaisi enää kitkutella.
Olen tässä yrittänyt kanavoida sitä patoutunutta ylijäämärakkauttani muihin ihmisiin, mutta en mä edes pysty kanavoimaan sitä, kun ei se rakkaus kaveria tai sukulaista kohtaan ole samantyyppistä kuin vaikkapa seurustelukumppania kohtaan.
Olen oikeasti oppinut tästä tilanteesta paljon, mutta ei sekään auta siihen ydinongelmaani. Haluan ilmaista hellyyttä ja rakkautta rakastamani kumppanin kanssa. Ei sellaiseen kaipuuseen auta, vaikka olisi 1000 kaveria. Ja siis se mun rakas on varattu, enkä halua häiritä hänen omia kuvioitaan. Olen siis vain itse tarpeeton, ei-toivottu ylijäämäihminen.
Kannattaa hakeutua psykoterapiaan ihan yksityispuolelle itsemurha-ajatusten vuoksi. Itsemurha ei ole ratkaisu. Jos olet vaarassa tehdä sen, niin hakeudu sairaalaan.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tää alkoi jo 2013, eikä ole varmaan päivää sen jälkeen mennyt häntä ajattelematta. Viimeksi tunti, puolitoista sitten mietin, miten hänen yhteydenottoaan kaipaan. Mutta sitä ei tule, koska miehellä oli jotain syitä, jotka estävät. Eikä hän tainnut pitää minua samana kuin minä minä pidin häntä itselleni.
4
Mikä siinä ihmisessä niin herätti? Ja mitä se herätti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs jos tämä nainen on hetero eikä millään tavalla susta kiinnostunut siinä mielessä?
Tunne menee ohi, kun saat aivosi ymmärtämään että tunteet eivät ole molemminpuolisia tai suhde ei tule toteutumaan. Selvitä asia perinpohjin jos et pääse muuten asiassa eteenpäin. Rakastumiseen kuuluu mm. dopamiinin voimakas tuotanto, joka saa käyttäytymään idioottimaisesti ja koukuttumaan haavekuvaan. Joskus tarvitsee kunnon ravistelun, että sairaudeksi äityvän (limerenssi) tilan saa katkaistua.
Kun pääset pois limerenssistä näet itsekin oman käytöksesi typeryyden ja ajatus itsarista tuntuu järkyttävältä. Itse olen kokenut samanlaisen tilan ja lopulta selkeät pakit kohteelta saivat minut irti pakkomielteestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat fiilikset erään miehen takia. Onneton rakastuminen ja heikot näkymät yhteiselle elämälle ajavat minut epätoivon partaalle. On raastavaa elää kitkutellen pienten hetkien varassa ja pettyä kerta toisensa jälkeen. En usko löytäväni enää toista samanlaista. Mutta ei itsemurha ole mikään ratkaisu kun kerran lapsiakin on. On vain pakko elää päivä kerrallaan ja heittää omat toiveet ja tuska sivuun, niin pahalta kuin se tuntuukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se itsemurha mitään ratkaise. Ei ole ketään kokemassa mitään helpotusta sen jälkeen, ja helpotuksen tunnetta sillä itsemurhalla haetaan.
Mutta tämä elämäni on niin onnetonta ja tyhjää ilman rakkautta. Elämä tuntuu raastavalta kidutukselta ilman häntä. En jaksaisi enää kitkutella.
Olen tässä yrittänyt kanavoida sitä patoutunutta ylijäämärakkauttani muihin ihmisiin, mutta en mä edes pysty kanavoimaan sitä, kun ei se rakkaus kaveria tai sukulaista kohtaan ole samantyyppistä kuin vaikkapa seurustelukumppania kohtaan.
Olen oikeasti oppinut tästä tilanteesta paljon, mutta ei sekään auta siihen ydinongelmaani. Haluan ilmaista hellyyttä ja rakkautta rakastamani kumppanin kanssa. Ei sellaiseen kaipuuseen auta, vaikka olisi 1000 kaveria. Ja siis se mun rakas on varattu, enkä halua häiritä hänen omia kuvioitaan. Olen siis vain itse tarpeeton, ei-toivottu ylijäämäihminen.
Tääkin sama mulla, että en ole eläessäni koskaan voinut ilmaista rakkautta kellekään. En kotonani, enkä miehille, koska miehet alkavat heti "hyödyntää" sitä seksin osalta, vaikken pidä hyväksikäytetyksitulemisesta. Luulevat, että haluan heti tyydyttää heitä seksillä. Tämä yksi mies ei ollut sellainen, vaan ilmeisesti koki naiset samanlaisina kuin minä miehet, hyväksikäyttäjinä itselleen, ja sitähän mä en ole.
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajuat varmaan olevasi lapsellinen ja typerä. Veisit lapsiltasi äidin vain siksi, että sinä et nyt saanut sitä mitä halusit. Elämässä ei saa kaikkea mitä haluaa. Laitatko lapsesi kärsimään lapsellisuutesi vuoksi? Pakkomielteesi laimenee kyllä ajan myötä.
Miksi nää tämmöset ihmiset ei ymmärrä että kun ollaan varattuja niin ollaan varattuja. Piste. Niihin ei kosketa. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Miksi pitää väkisin yrittää rikkoa toisen perhe?
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä ihmisessä niin herätti? Ja mitä se herätti?
Hän on niin herkkä, ainutlaatuinen, rakastava, epäitsekäs, lempeä. Sekä todella kaunis, hyvin älykäs ja tyylillisesti minuun vetoava. Hänessä oli jotain todella tuttua ja mulle tulee aina todella turvallinen ja rauhallisen onnellinen olo, kun näen hänet, vaikka olenkin myös perhoset vatsassa -meiningillä siinä tilanteessa.
Samalla hän on todella mystisen salaperäinen. Hän on todella kiinnostava ihminen. Haluaisin tuntea hänet, jutella aivan kaikesta mahdollisesta hänen kanssaan. En tiedä, mitä hän ajattelee minusta...ei ole pienintäkään aavistusta siitä ja pelkään pahinta. Miksi joku niin täydellinen edes sietäisi välttävästi minua?
Niin, rakastuin ensimmäistä kertaa naiseen. Ja heräsin huomaamaan kaikenlaista muutakin elämässäni aivan uusin silmin. Tajusin vielä aiempaakin voimallisemmin, että haluan olla hyvä lähimmäisilleni. Haluan olla sellainen kuin hän on.
Vierailija kirjoitti:
Tajuat varmaan olevasi lapsellinen ja typerä. Veisit lapsiltasi äidin vain siksi, että sinä et nyt saanut sitä mitä halusit. Elämässä ei saa kaikkea mitä haluaa. Laitatko lapsesi kärsimään lapsellisuutesi vuoksi? Pakkomielteesi laimenee kyllä ajan myötä.
Sinun on helppo sanoa noin, jos olet saanut elämässäsi ilmaista rakkauttasi ja vielä sanut rakkautta takaisinkin. Osa meistä ei ole IKINÄ kokenut sitä.
4
Et ole yksin. Minäkin olin rakastunut naimisissa olevan mieheen. Mies ei kertonut vaan esitti rakastunutta ja antoi minun rakastua itseensä, kunnes jäi kiinni ja alkoi tämän jälkeen haukkumaan ja nöyryyttämään minua. Sen ainoan kerran kun tosissani ihastun johonkin ihmiseen käy näin. En pääse yli ja muiden miesten tapailu ei auta, koska KUKAAN ei tunnu miltään. En usko että koskaan enää rakastun, tulen siis olemaan yksin koko elämäni. Itken yhä lähes joka ilta vaikka erosta on aikaa jo yli puoli vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nää tämmöset ihmiset ei ymmärrä että kun ollaan varattuja niin ollaan varattuja. Piste. Niihin ei kosketa. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Miksi pitää väkisin yrittää rikkoa toisen perhe?
En mä halua rikkoa hänen mahdollista perhettään. Rakastan häntä ja haluan, että hän on onnellinen. Mutta olen myös niin rakastunut itse, etten jaksa sitä tuskaa. Mun on pakko rikkoa itseni, että pääsen täältä pois.
Älä jaksa oikeesti.