Mä haluaisin olla niin kuin se koppakuoriainen, joka pyörittelee isoa kakkapalloa edessään minne meneekään

Ei jatkoon.

Sun pitää seurata sun unelmia!

Siis ihan oikeasti, senkin höpönassu :D

Miten mää muistan, että se peruuttelee sen pallonsa kanssa...

Vierailija kirjoitti:

Ei jatkoon.

Oletko sä joku oman elämänsä Asko Kallonen, vai?

Tarkoitatko sittisontiaista? No, meillä kaikilla on omat unelmamme.

Siinä sitten se kakkapallo kasvaisi päivä päivältä, kasvaen aina vain majasteetillisempiin mittoihin, kuin auringonkehrä, kunnes sitä jaksaisi enää vain juuri ja juuri pyörittää eteenpäin. Se on merkki että aika on tullut. Tässä vaiheessa pallo on optimaalisessa koossa turvaamaan tulevan pallonpyörittelijäpolven selviytymisen rankan pohjoisen talven yli.

Pallo pyöritetään sopivan suojaiseen, tarkkaan valittuun paikkaan ja asetellaan paikoilleen. Viimeisillä pallon juurille levitettävillä materiaalikerroksilla pallo kiinnitetään tukevasti maahan. Tässä on hyvä jälkikasvun varttua ja vahvistua talven yli, pallon ruokkiessa pienokaisten kasvua ja voimistumista. Pesue putkautetaan maailmaan, tervehditään ja nimetään (ehkä muinaisen Egyptin jumaliston mukaan, jolloin kaikkien eniten potrasta tulee Khepri, josta myöhemmin ystäväpiirissä väännettiin nopesti lempinimi Kepi). Kun jälleennäkemisen toivotukset on saatu päätökseen, juntkautetaan lapset napakalla niska-perseotteella yhdistettyä talvipesän ja ruokavaraston virkaa toimittavaan kotoisan muhevalta tuoksuvaan ja komposti-ilmiön ansiosta suloisen lämpimään palloon.

Ensin kuuluu pientä itkua pallosta, mutta vanhempien turvallinen vakuuttelu huojentaa pienokaiset siitä, että kohta se on taas kevät, jolloin taas nähdään ja talvipesässä asustelun ja herkuttelun täyteisen talven jälkeen sitä jaksaa pitkiä päiviä kun  aloitetaan ikiomien lantapallojen pyörittelyn harjoittelu. Pallosta jo pian kantautuu vanhempien korviin iloinen jokeltelu ja tyytyväinen massutus, kun nämä jatkavat matkaansa omaan talvipesäänsä. Ja mitä siellä mahtaa talven aikana tapahtua, onkin jo sitten toinen tarina. Lapsilta kielletty sellainen, nimittäin.

Musta tuntuu että mä olen se kakkapallo. Ei musta voi koskaan tulla koppakuoriaista. :(

Musta taas tuntuu et mä olen sellanen koppakuoriainen. Paitsi että mä en pyörittele skeidapalloa edessäni vaan se skeida seuraa mua! Kakka tuntuu kulkevan alati mun vanavedessä. Mitä tahansa yritän tehdä tai minne tahansa mennä, niin en saa sitä karistettua. Se kakkapallero on kuin varjo ja mulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin totutella tähän hajuun ja ainaiseen tunteeseen, että paskaksi menee ja tulee aina menemään.

Pillerinpyörittäjällä ei ole vapaa tahto, vaan geenit määräävät sen pyörittämään sitä kakkapalloa. Sinä ap olet ihminen, jolla on vapaa tahto, joten voit valita. Voit alkaa pyörittää kakkapalloa mukanasi tai tehdä jotain muuta jälkeläistesi hyvinvoinnin eteen. Ja voit valita, teetkö jälkeläisiä. Ps Varo, mitä toivot, jos tämä ei olekaan ainut elämäsi täällä maan päällä.

"Syn täytyy varoo mitä sä haluut, koska sä voit saada sen."

On sitä hullumpiakin haaveita kuultu. Esim:

-

-

-

ja

-