Keski-ikäisen rakkaudettomuus
Olen neljäviitonen lapseton nainen. Jo pari vuotta päällimmäinen fiilikseni on ollut haapea vähintään puolimerkityksetön kitkuttelu päivästä toiseen.
Käyn töissä, teen vapaaehtoistyötä, harrastan ja minulla on ystäviä. Mikään ei poista sitä, että ilman parisuhdetta elo tuntuu aika ankealta. Kaipaan niin paljon merkityksellistä keskustelua ja fyysistä läheisyyttä. Asiaa ei tokikaan auta se, että olen tosi rakastunut varattuun mieheen. (Hän ei tiedä siitä enkä aio kertoakaan, koska hän ei ole saatavilla.)
Kohtalotovereita? Miten olette löytäneet elämäänne lisää mielekkyyttä, kun sitä parisuhdetta ei vaan näy eikä kuulu?
Kommentit (18)
Itse olen tulossa samaan tilanteeseen tosin lasten kanssa ja kieltämättä pelottaa ja surettaa yksinäisyys.
Hei ap! Olen samanikäinen kuin sinä, minulla osa lapsista pois muuttaneita, osa vielä kotona. Minulla sinkkuutta takana vajaa vuosi, ja fiilis samanlainen; yksinäisyys korostuu varsinkin nyt lomalla ollessa. Töissä olisi muutakin ajateltavaa.
Seuraa olen yrittänyt etsiä nettideittisivustoilta, sieltäkään en ole löytänyt kuin lisää pettymyksiä.
Eniten kaipaan läheisyyttä, kosketusta, rakasta, jonka kanssa touhuta arkipäivän asioita.
Olen hankkinut sen parisuhteen.
Ei rakkauden, läheisyyden ja yhteyden tarpeita tyydytetä harrastuksilla tai työllä.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap! Olen samanikäinen kuin sinä, minulla osa lapsista pois muuttaneita, osa vielä kotona. Minulla sinkkuutta takana vajaa vuosi, ja fiilis samanlainen; yksinäisyys korostuu varsinkin nyt lomalla ollessa. Töissä olisi muutakin ajateltavaa.
Seuraa olen yrittänyt etsiä nettideittisivustoilta, sieltäkään en ole löytänyt kuin lisää pettymyksiä.
Eniten kaipaan läheisyyttä, kosketusta, rakasta, jonka kanssa touhuta arkipäivän asioita.
Joo, eipä minullakaan ole kovin ruusuinen kuva nettideiteistä ja siksi en niitä enää harrastakaan.
Jotenkin minun pitäisi pakottaa itseäni enemmän ihmisten ilmoille. Huomaan, että kun on alakuloinen olo - tämän asian tähden - herkästi jämähtää kotiin eikä varmasti tapaa ketään...
Kun pitää itsensä kiireisenä niin ei ehdi kaivata parisuhdetta kun sille ei olisi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen hankkinut sen parisuhteen.
Ei rakkauden, läheisyyden ja yhteyden tarpeita tyydytetä harrastuksilla tai työllä.
Niinpä niin. Sitähän tässä on yritetty ja yritetään. Harmi, että se ei ole toistaiseksi tuottanut tulosta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hankkinut sen parisuhteen.
Ei rakkauden, läheisyyden ja yhteyden tarpeita tyydytetä harrastuksilla tai työllä.
Niinpä niin. Sitähän tässä on yritetty ja yritetään. Harmi, että se ei ole toistaiseksi tuottanut tulosta.
Ap
Kyllä 45-vuotias lapseton nainen korjataan pois sinkkumarkkinoilta, en kantaisi siitä huolta.
Tärkeintä on, ettet yritä täyttää romanttisia tarpeita harrastamalla, työllä tai muulla sellaisella. Yhteyden kokeminen ja palkkioiden tavoittelu ovat aivoissakin aivan eri rakenteissa, ja myönteiset kokemukset yhdessä eivät heijastu tyytyväsyydeksi toisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hankkinut sen parisuhteen.
Ei rakkauden, läheisyyden ja yhteyden tarpeita tyydytetä harrastuksilla tai työllä.
Niinpä niin. Sitähän tässä on yritetty ja yritetään. Harmi, että se ei ole toistaiseksi tuottanut tulosta.
Ap
Kyllä 45-vuotias lapseton nainen korjataan pois sinkkumarkkinoilta, en kantaisi siitä huolta.
Tärkeintä on, ettet yritä täyttää romanttisia tarpeita harrastamalla, työllä tai muulla sellaisella. Yhteyden kokeminen ja palkkioiden tavoittelu ovat aivoissakin aivan eri rakenteissa, ja myönteiset kokemukset yhdessä eivät heijastu tyytyväsyydeksi toisessa.
Kiitos kannustuksesta, mutta olen ollut yksin jo aika pitkään. Taidan olla ajatusmaailmaltani hiukan oman tieni kulkija; en kiinnostu helposti eikä minusta kiinnostuta helposti. Toista se oli nuorena, kun kriteerit olivat pinnallisia.
Niin. Läheisyydentarvetta ei korvaa jokin muu tekeminen. Jollakin minun kuitenkin pitää aikani täyttää, vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Olen neljäviitonen lapseton nainen. Jo pari vuotta päällimmäinen fiilikseni on ollut haapea vähintään puolimerkityksetön kitkuttelu päivästä toiseen.
Käyn töissä, teen vapaaehtoistyötä, harrastan ja minulla on ystäviä. Mikään ei poista sitä, että ilman parisuhdetta elo tuntuu aika ankealta. Kaipaan niin paljon merkityksellistä keskustelua ja fyysistä läheisyyttä. Asiaa ei tokikaan auta se, että olen tosi rakastunut varattuun mieheen. (Hän ei tiedä siitä enkä aio kertoakaan, koska hän ei ole saatavilla.)
Kohtalotovereita? Miten olette löytäneet elämäänne lisää mielekkyyttä, kun sitä parisuhdetta ei vaan näy eikä kuulu?
Sinulla on sentään mahdollisuuksia löytää suhde, koska ei ole lapsia. Olen samanikäinen nainen ja olen usein saanut kuulla, että ei kiinnosta, kun minulla on alaikäiset lapset. Naiset näköjään ottavat mielellään miehen, jolla on lapsia, ikäiseni miehet kai kuvittelevat saavansa nuoren naisen ilman lapsia.
Jos kaipaat vain jotain ajan täytettä niin onhan maailmassa miljoona harrastusta ja asiaa jota voi opiskella. Matkustele, ota lemmikki. Ei kai sitä muutakaan voi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Jos kaipaat vain jotain ajan täytettä niin onhan maailmassa miljoona harrastusta ja asiaa jota voi opiskella. Matkustele, ota lemmikki. Ei kai sitä muutakaan voi tehdä.
Et tainnut lukea aloitustani? En kaipaa ajantäytettä vaan merkityksellisen ihmissuhteen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen neljäviitonen lapseton nainen. Jo pari vuotta päällimmäinen fiilikseni on ollut haapea vähintään puolimerkityksetön kitkuttelu päivästä toiseen.
Käyn töissä, teen vapaaehtoistyötä, harrastan ja minulla on ystäviä. Mikään ei poista sitä, että ilman parisuhdetta elo tuntuu aika ankealta. Kaipaan niin paljon merkityksellistä keskustelua ja fyysistä läheisyyttä. Asiaa ei tokikaan auta se, että olen tosi rakastunut varattuun mieheen. (Hän ei tiedä siitä enkä aio kertoakaan, koska hän ei ole saatavilla.)
Kohtalotovereita? Miten olette löytäneet elämäänne lisää mielekkyyttä, kun sitä parisuhdetta ei vaan näy eikä kuulu?
Sinulla on sentään mahdollisuuksia löytää suhde, koska ei ole lapsia. Olen samanikäinen nainen ja olen usein saanut kuulla, että ei kiinnosta, kun minulla on alaikäiset lapset. Naiset näköjään ottavat mielellään miehen, jolla on lapsia, ikäiseni miehet kai kuvittelevat saavansa nuoren naisen ilman lapsia.
Miksi omasta halustaan lapseton mies, joka ei lapsista edes pidä, alkaisi seurustella alaikäisten lasten huoltajan kanssa? Ei tuosta kuviosta seuraisi mitään hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaipaat vain jotain ajan täytettä niin onhan maailmassa miljoona harrastusta ja asiaa jota voi opiskella. Matkustele, ota lemmikki. Ei kai sitä muutakaan voi tehdä.
Et tainnut lukea aloitustani? En kaipaa ajantäytettä vaan merkityksellisen ihmissuhteen.
Ap
Aiemmalle vastaajalle sanoit että kun parisuhdetta ei ole eikä tule niin jollainhan sinun pitää aikasi täyttää, aloituksessa myös kysyt miten löytää mielekkyys elämään ilman parisuhdetta. Et kysynyt, miten voisit löytää parisuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaipaat vain jotain ajan täytettä niin onhan maailmassa miljoona harrastusta ja asiaa jota voi opiskella. Matkustele, ota lemmikki. Ei kai sitä muutakaan voi tehdä.
Et tainnut lukea aloitustani? En kaipaa ajantäytettä vaan merkityksellisen ihmissuhteen.
Ap
Aiemmalle vastaajalle sanoit että kun parisuhdetta ei ole eikä tule niin jollainhan sinun pitää aikasi täyttää, aloituksessa myös kysyt miten löytää mielekkyys elämään ilman parisuhdetta. Et kysynyt, miten voisit löytää parisuhteen.
Sinulle olisi siis pitänyt vääntää rautalangasta, että nimenomaan kohtalotovereiden hyviä vinkkejä sekä tilanteen sietämiseen & parisuhteen löytämiseen kaipaan. Tosin eipä se taida vinkeistä olla kiinni vaan tuurista / onnesta / kohtalosta: löytyy jos on löytyäkseen.
Ap
Minäkin olen ollut yksin jo vuosia. Ei ikinä nuorena olisi uskonut päätyvänsä yksinäiseksi. No, ehkä päivä joskus vielä paistaa risukasaankin.
Minulla myös vuosia yksinäisenä. Joskus se ihmisen ikävä tuntuu ihan fyysisenä kipuna. Edellisen kerran kun kävi niin sietämättömäksi, että itku pääsi, löytyikin kumppani "naps" tosta vaan.
Nyt olen tosin ollut pari vuotta yksin omasta aloitteestani, koska sattui alistava narsistimies siihen kipeään tarpeeseen. Jaksoin kuitenkin yrittää ja toivoa tilanteen muuttumista monta vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös vuosia yksinäisenä. Joskus se ihmisen ikävä tuntuu ihan fyysisenä kipuna. Edellisen kerran kun kävi niin sietämättömäksi, että itku pääsi, löytyikin kumppani "naps" tosta vaan.
Nyt olen tosin ollut pari vuotta yksin omasta aloitteestani, koska sattui alistava narsistimies siihen kipeään tarpeeseen. Jaksoin kuitenkin yrittää ja toivoa tilanteen muuttumista monta vuotta.
Näinhän se menee. "Kumppani" läytyi yllättäin, kun olit henkisesti todella heikoilla. Narsistille tuhannen taalan paikka, helppo uhri, poimivat kuin kypsän hedelmän.
Mutta eihän kukaan tuommoista halua. Parempi yksin kuin alistettuna, halveksittuna mukasuhteessa.
Asuu töissä niin ei ehdi miettiä parisuhteen puutetta, kun käy asunnolla vain nukkumassa.
Sinkkum