Onko paikalla impulsiivisia ja äkkipikaisia ihmisiä?

nosto

Tällä foorumilla ei tunnetusti ole impulsiivisia tai äkkipikaisia ihmisiä. Mielensäpahoittajatkin ovat harvassa.

Minä olen herkkä mutta tosi tempperamenttinen. Tulistun herkästi, voimakkaasti ja nopeasti. Mutta lepyn myös aika nopeasti.

Olen lapsesta asti ollut tällainen.

Univelka ja nälkä pahentaa sitä ,ja stressi.

Lisäravinteena käytän l-teaniinia ja kilpirauhaslääkkeen oikea tasapaino rauhoitti minua myös .vajaatoimintaisena olin jopa agressiivinen. Kai sitä vanhemmiten oppii vähän hillitsemään sitä räjähtelyä.

Valitettavasti en keksinyt muuta keinoa kuin vältellä kaikkia ihmissuhteita. Olen alkoholistin lapsi ja kyvyttömyyteni tunteiden hallintaan johtuu siitä. Minulla ei ole stressinsietokykyä lainkaan. Niinpä elän yksin, koska olen sietämätön ihminen. Asiassa surullista on se, etten ole itse valinnut kohtaloani. Mieluusti olisin kokenut perusturvallisen peruslapsuuden.

Oletteko tupakoitsijoita hermoherkät?

Juu. Oon opetellut esim. Sähköposteja kirjotellessa lukemaan pariin otteeseen ennen lähettämistä ja miettimään voisinko ilmaista asiani jotenkin neutraalimmin ja saatan hioa viestiä pari tuntia että siitä tulee vähemmän tunnepohjainen mutta asia on järkevä ja tulen ymmärretyksi ilman että viesti sisältää jokaisessa lauseessa piilovittuilua, viesti on siitä huolimatta yks iso keskarin näyttö, neutraalissa ja asiallisessa muodossa :'D Eli sitä pitää vaan alkaa hillitsee itseensä ja miettiä. Pitää oppia kenen kanssa ja missä tilanteessa pitää hillitä ja millon voi antaa palaa.

hivenaine sinkki auttaa aggressiivisuuteen, luki eräässä kirjassa. Sitä voi kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Juu. Oon opetellut esim. Sähköposteja kirjotellessa lukemaan pariin otteeseen ennen lähettämistä ja miettimään voisinko ilmaista asiani jotenkin neutraalimmin ja saatan hioa viestiä pari tuntia että siitä tulee vähemmän tunnepohjainen mutta asia on järkevä ja tulen ymmärretyksi ilman että viesti sisältää jokaisessa lauseessa piilovittuilua, viesti on siitä huolimatta yks iso keskarin näyttö, neutraalissa ja asiallisessa muodossa :'D Eli sitä pitää vaan alkaa hillitsee itseensä ja miettiä. Pitää oppia kenen kanssa ja missä tilanteessa pitää hillitä ja millon voi antaa palaa.

Ja hoidan lähes kaiken sähköpostitse/viestillä. Puhelimessa yritän olla hiljaa ja palaan asiaan viestin muodossa. Usein valehtelen olevani pahassa paikassa ja pyydän palaamaan asiaan sähköisessä muodossa. Välttelen naamatusten tapaamisia hah

Täällä!

Ikä on opettanut ja ihmissuhteet, olen ystävällinen kaikille, empaattinen ollut aina. Sisällä kuohuu todella vieläkin. En näytä sitä kenellekään, lähipiirissä vakavaa sairautta ja kotona 2 teiniä. Voimme kyllä sanoa toisillemme kun oikein ottaa päähän.

Olen karsinut kaikki muut ihmissuhteet pois, ei ystäviä eikä parisuhdetta, kuormitun niistä liikaa. Näin pystyn hoitamaan elämäni jotenkin. Minulla on keskivaikea masennus, epävakaa persoonallisuus, bipo 2-tyyppi, syömishäiriö sekä paha unettomuus. Työelämään en ole pystynyt kolmeen vuoteen.

Eläimiä rakastan, saan voimaa luonnosta ja koirastani, enkä suutu sille tai lapsilleni koskaan. Olen kiltti kaikille, mutten vaan jaksa muita ihmisiä enempää kuin pakko ( paitsi lapset, vanhempani ja sisar), muuten iso pyörä alkaisi ns.heittää. Yksinäinen en ole, tämä on tälläistä itsesuojelua, ei ole vastapelureita impulsiiviselle käytökselle.

N44

En tiennyt olevani äkkipikainen ennen kuin sain lapsia ja väsyin. Kun pahin helpotti, tajusin että olin aina ollut herkkä ja tunnereaktioiltani nopea ja vahva, mutta oppinut lapsesta asti siihen että minun tunteilleni ei ole tilaa ja ainakaan tyytymättömyyden tunteet on vääriä ja ne pitää salata. Olin siis pärjännyt oikein hyvin kunnes en enää pärjännyt, ja sitten ei mitään rakentavia keinoja käytössä kun ei enää pystynyt vain nielemään. Nyt sitten opettelen, tunteiden sanoittamista (itselleni), omien tarpeiden tunnistamista ja huomioimista. Menestys vaihtelee.