Lue keskustelun säännöt.
Kuinka päästä yli ystävyyden päättymisestä?
11.07.2017 |
Meillä oli opiskeluaikoina muodostunut tiivis viiden hengen kaveriporukka. Viihdyimme yhdessä hyvin myös opiskelujen jälkeen, vaikka kiinnostuksen kohteet ja luonteet olivat osin melko erilaisiakin.
Nyt alkuvuodesta aloin huomata, että mua ei kutsuta enää samalla lailla mukaan porukan juttuihin, ja eräs ystävistä tuntui erityisesti lipuvan kauemmaksi minusta. Hänellä oli raskas elämäntilanne, vakava sairaus oli laittanut elämän uusiksi. Koitin olla tukena, apuna ja esim. seurana hoidoissa. Keväällä tämä kaveri järjesti juhlat, johon kutsuttiin muut kaveriporukastamme, muttei minua. Pahoitin mieleni ja kun kerroin sen, kaveri hermostui rajusti. Muutkaan kaveriporukasta eivät tuntuneet ymmärtävän, mikä on ongelmani. Mulle puhkesi ahdistus, johon hain ammattiapua ja sain lääkityksen. Lopulta tämä kaveri ilmoitti, ettei enää pysty olemaan ystäväni, ja kuulemma koko kaveruutemme ajan oli ollut noita ajatuksia. Olin ja olen edelleen tosi hämmentynyt, surullinen ja loukkaantunut. Tämä kuulostaa siltä, kuin jättäisin tässä jonkin suuren itse tekemäni mokan/loukkauksen kertomatta, mutta valitettavasti asia ei ymmärtääkseni ole niinkään. Olin jo aiemmin koittanut kysyä tältä kaverilta, olenko loukannut häntä jotenkin, kun tuntui, kuin hän vähän välttelisi minua. Kuulemma en ole. En siis tiedä yhtään, miksi yhtäkkiä kaveri päätti, etten ole hänen ystävyytensä arvoinen. Kaipa hänellä on syynsä, muttei ole suostunut kertomaan niitä minulle. Tietenkin sairaudesta toipuminen on varmaan uusinut hänen ajatusmaailmaansa rankalla kädellä, ja olen koittanut olla hienotunteinen, etten rasita häntä liikaa. Olemme kolmikymppisiä.
Tilanne on siis ollut päällä jo useita kuukausia, mutten tunnu pääsevän asiasta yli millään. Aina, kun tämä entinen kaverini tulee mieleen, tulee paha olla ja mun täytyy tehdä töitä, että saan asian pois mielestä, ettei se pilaa koko päivää. Tavallaan olisi helpompaa päästää ystävyydestä irti, jos katkaisisi välit kokonaan. Mutta silloin joutuisin jättämään koko kaveriporukkani. Hän ja muut porukasta toivovat, että voisimme jatkaa edelleen neutraalein välein.
Kuinka päästä siis yli ystävyyden päättymisestä?
Kommentit (72)
Aika hankala tilanne, kun ystäväporukasta kyse. Mutta ei kannata itsekään roikkua löysässä hirressä. Jos kaverisi on tosiaan sitä mieltä ettei halua olla kaverisi niin ei auta muu kuin hyväksyä se. Voithan edelleen muuta porukkaa silti tavata ilman tätä kyseistä ystävää.
Jos kyse on esim. sinun persoonastasi niin välttämättä siinä ei mitään syytä oikein voi ladella. Eikä tarkoita, että sinussa olisi mitään vikaa, ehkä kokee olonsa vain "epämiellyttäväksi" seurassasi. Jos hän ei halua asiaa sen enempää käsitellä tai selitellä niin yritä mennä itsekin eteenpäin.
Onko sulla mitään aavistuksiakaan mistä se voisi johtua? Ovatko nämä muut hyvissä väleissä tämän yhden kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätätkö jotakin kertomatta? Kuulostaa meinaan hieman omituiselta tuo, että teillä on tiivis ystäväporukka ja yhtäkkiä sinua ei kutsuta juhliin mutta kaikki muut kutsutaan, kun otat aiheen esille niin sinulle suututaan. Siis eihän toi nyt ole millään lailla normaalia. Menikö tilanne siis juuri näin?
Eikö tuossa oo vähän jotain outoa. En tarkoita pahalla,mutta kuulostaa vähän oudolta,että ilman mitään syytä jätetään ulkopuolelle. Voihan kyse tietty olla kateudesta sinua kohtaan,jos olet elämässä edennyt mukavasti eteenpäin ,minkä ystävä näin jälkeenpäin on vasta hoksannut.
Naiset osaavat olla välillä ilkeitä toisiaan kohtaan,eikä vika nyt välttämättä sussa ole. Jotkut tosi pienetkin ystävän ilonaiheet saattavat aiheuttaa mustasukkaisuutta,varsinkin,kun itsellä on ollut vaikeaa.
Mitä jos menisit elämässäsi eteenpäin. Ystävä joka ilman selityksiä hylkää ei ole arvoisesi. Etsi itsellesi uusia kavereita. Ehkä jonain päivänä saat vielä hyvän,luotettavan ja ihanan uuden ystävän.
Vierailija kirjoitti:
Onpa kurjaa :(
Minulla meni yhden tärkeän ystävyyden päättymisestä n. vuosi aikaa ennen kuin pystyin ajattelemaan asiaa neutraalimmin itkemättä/suuttumatta tai siten etten jäisi koko päiväksi vellomaan tapahtunutta. Minulla taisi auttaa se ammattiapu. Onko sinulla tällä hetkellä mahdollisuutta keskusteluapuun?
Erityisesti minua oli jäänyt harmittamaan asiat, joita en päässyt tekemään selväksi entiselle ystävälleni. Kirjoitin kirjeen, johon purin asiat, mutta en lähettänyt sitä ja jotenkin sain asian "pakettiin".
Minun tapauksessani ystäväni "puhdisti" ihmisiä elämästään, joten en ole häntä enää nähnyt, mahdollisesti tulevaisuudessa joskus. Tuo kuulostaa kyllä vaikealta tilanteelta, että olette samassa porukassa eli näette siis säännöllisesti? Tsemppiä sinulle! Toivottavasti saat pia mielenrauhan!
Oon nyt jonossa psykologille, onneksi. Ja joo, samassa porukassa ollaan, mutta nyt ei ole tämän episodin jälkeen hänen kanssaan kasvokkain tavattu. Kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan!
Sinussa on jotain joka selittää myös sitä että pelkä stävän menettäminen saa hakeutumaan ihan psykologille. Eiole todellakaan normihomma. Hyvä kun menet. Tsemppiä. Isompia pettymyksiä pitäisi pystyä sietämään aikuisen, huomattavastikin. Kontrastina jo kaverisi joka joutui luopumaan terveydestään, varmaan ammtti- ja kenties muusta tulevaisuudestaan ...
En oikeasti ihmettele yhtään jos hän ei viihdy kanssasi. Anteeksi suora puhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika hankala tilanne, kun ystäväporukasta kyse. Mutta ei kannata itsekään roikkua löysässä hirressä. Jos kaverisi on tosiaan sitä mieltä ettei halua olla kaverisi niin ei auta muu kuin hyväksyä se. Voithan edelleen muuta porukkaa silti tavata ilman tätä kyseistä ystävää.
Jos kyse on esim. sinun persoonastasi niin välttämättä siinä ei mitään syytä oikein voi ladella. Eikä tarkoita, että sinussa olisi mitään vikaa, ehkä kokee olonsa vain "epämiellyttäväksi" seurassasi. Jos hän ei halua asiaa sen enempää käsitellä tai selitellä niin yritä mennä itsekin eteenpäin.
Onko sulla mitään aavistuksiakaan mistä se voisi johtua? Ovatko nämä muut hyvissä väleissä tämän yhden kanssa?
Niin, eihän tämä auta kuin hyväksyä, mutta millä keinoin sen saisi tehtyä ja asiasta pääsisi yli. Ehkä vain aika lopulta auttaa. Muut ovat edelleen hyvissä väleissä hänen kanssaan, enemmän ovat nähneet häntä kuin minua (somen perusteella). En oikeasti keksi, miten olisin kohdellut ystävääni niin väärin, että olisin antanut syyn kääntää selkä. Ehkä tämä kaveri oli kyllästynyt siihen, että meillä on erilaiset kiinnostuksen kohteet (esim. muut porukasta festaroivat päiväkausia mielellään ja mä perheellisenä ja muutenkin introverttinä en ole kiinnostunut sellaisesta). Käsitin, että kaverilla meni hermo, kun kehtasin kysyä häneltä sillä yhdellä ainoalla viestillä, onko jokin vialla meidän välillä; kehitän hänen mielestään turhaa draamaa. Mutta jos ei kutsuta enää oikein juttuihin mukaan (esim. porukan tapaamisen vuosipäivää vietettiin kutsumatta mua mukaan, somesta vasta näin että tällaiset bileet menossa), ei vastailla porukan viesitiketjussa viesteihin jne. niin mielestäni on ihan oikeutettua miettiä, mitä tässä nyt tapahtuu vai olenko käsittänyt jotain väärin.
Vierailija kirjoitti:
Sinussa on jotain joka selittää myös sitä että pelkä stävän menettäminen saa hakeutumaan ihan psykologille. Eiole todellakaan normihomma. Hyvä kun menet. Tsemppiä. Isompia pettymyksiä pitäisi pystyä sietämään aikuisen, huomattavastikin. Kontrastina jo kaverisi joka joutui luopumaan terveydestään, varmaan ammtti- ja kenties muusta tulevaisuudestaan ...
En oikeasti ihmettele yhtään jos hän ei viihdy kanssasi. Anteeksi suora puhe.
Eipä mitään, suora puhe on ihan ok. Mainittakoon nyt kuitenkin, että psykologille menon taustalla on myös mm. samaan aikaan ajoittunut iso parisuhdekriisi sekä muutama muu ongelma, jotka kriisit on nostaneet tullessaan pintaan. Kiitos tsempistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse luin taannoin Ilta-Sanomista artikelin, jossa joku nainen ihmettelee kun ystävä hylkäsi hänet ja, kuinka hän on joutunut tyytymään ammattiapuun sen jälkeen. Siellä oli mm. kommentteja kuinka varmasti tämä ystävä on kaatanut ystävyydessä kaiken pahan olon tämän "hylkääjän" niskaan ja, kun toinen on saanut tarpeekseen niin onkin pitänyt turvautua ammattiapuun. Ei sen takia, että ystävän menetys välttämättä olisi ammattilaisen vaativaa, vaan se, kun enää ei olekaan sitää omaa psykologia ystävän muodossa niille omille huolille.
Ehkä ystäväsi on sairauden myötä ymmärtänyt, että ei kaipaa negatiivisia ihmisä elämäänsä ja haluaa olla vain niiden kanssa, joiden kanssa on hyvä olla?
Tämä oli vain arvailua, kun ei aloituksesta oikein selvinnyt mistä on kyse. Ihmettelen vain tuota, että kaikki muutkin kaverit pitävät normaalina ettei sua kutsuta? Siis mitä sulle vastattiin, kun ihmettelit asiaa?
Vierailija kirjoitti:
Jätätkö jotakin kertomatta? Kuulostaa meinaan hieman omituiselta tuo, että teillä on tiivis ystäväporukka ja yhtäkkiä sinua ei kutsuta juhliin mutta kaikki muut kutsutaan, kun otat aiheen esille niin sinulle suututaan. Siis eihän toi nyt ole millään lailla normaalia. Menikö tilanne siis juuri näin?
No kas, siinäpä se. Kun ainakin mun näkökulmasta se meni juuri näin. Kiva tietää, että en oo ainoa, josta tää on omituista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinussa on jotain joka selittää myös sitä että pelkä stävän menettäminen saa hakeutumaan ihan psykologille. Eiole todellakaan normihomma. Hyvä kun menet. Tsemppiä. Isompia pettymyksiä pitäisi pystyä sietämään aikuisen, huomattavastikin. Kontrastina jo kaverisi joka joutui luopumaan terveydestään, varmaan ammtti- ja kenties muusta tulevaisuudestaan ...
En oikeasti ihmettele yhtään jos hän ei viihdy kanssasi. Anteeksi suora puhe.
Eipä mitään, suora puhe on ihan ok. Mainittakoon nyt kuitenkin, että psykologille menon taustalla on myös mm. samaan aikaan ajoittunut iso parisuhdekriisi sekä muutama muu ongelma, jotka kriisit on nostaneet tullessaan pintaan. Kiitos tsempistä.
No niin tämä auttoi jo ymmärtämään sinua paremmin kun toit esille nämä asiasi. Käsitin että menit pskologille menettäessäsi tämän ystävän. Ehkä kommunikaatiotyylisi on ongelma kuitenkin kuten tässäkin vedit vain yhtä reunaa ... ja kuuntelija meni ihan väärille raiteille heti. Jos tämä on jatkuvaa voi vaikeaa ja raskasta olla tekemisissä? Ehdotan vaan josko tässä villoja?
Vierailija kirjoitti:
Itse luin taannoin Ilta-Sanomista artikelin, jossa joku nainen ihmettelee kun ystävä hylkäsi hänet ja, kuinka hän on joutunut tyytymään ammattiapuun sen jälkeen. Siellä oli mm. kommentteja kuinka varmasti tämä ystävä on kaatanut ystävyydessä kaiken pahan olon tämän "hylkääjän" niskaan ja, kun toinen on saanut tarpeekseen niin onkin pitänyt turvautua ammattiapuun. Ei sen takia, että ystävän menetys välttämättä olisi ammattilaisen vaativaa, vaan se, kun enää ei olekaan sitää omaa psykologia ystävän muodossa niille omille huolille.
Ehkä ystäväsi on sairauden myötä ymmärtänyt, että ei kaipaa negatiivisia ihmisä elämäänsä ja haluaa olla vain niiden kanssa, joiden kanssa on hyvä olla?
Tämä oli vain arvailua, kun ei aloituksesta oikein selvinnyt mistä on kyse. Ihmettelen vain tuota, että kaikki muutkin kaverit pitävät normaalina ettei sua kutsuta? Siis mitä sulle vastattiin, kun ihmettelit asiaa?
Kyllähän se on selvää että jos ystävä hylkää ja ainoa aihtiehto on senjälkeen ammattiapu että se ystävä toimitti ilmaista terapeuttia henkilölle!
Ap kuitenkin tähdensi käyvänsä terapiaa muistakin syistä...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole mieleistä seuraa, ei sitä kannata ottaa niin vakavasti. Jonkun muun porukan kanssa kneites synkkaa paremmin.
Oletko negativiinen ihminen?
Vietkö vakavan sairauden kokeneelta henkilöltä virtaa liikaa?
Jäitkö kiinni parisuhteesi päättymiseen ja jauhat siitä koko ajan ja liikaa?
Näitä asioita pohtisin ja puntaroisin, oletko energiasyöppö?
Onko tyylisi puhua asioista agressiivinen?
Itsepohdiskelun aika. Ei syyttä tuollainen tapahdu. Sorry, olen sitä mieltä.
Olen poistanut elämästäni energiasyöpöt. He, jotka ottava, mutta eivät anna. Minä kutsuin kylään ja kyselin mitä kuuluu jne. Ja jälkeenpäin ennergiasyöpöt ihmettelevät mihin "katosin"....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse luin taannoin Ilta-Sanomista artikelin, jossa joku nainen ihmettelee kun ystävä hylkäsi hänet ja, kuinka hän on joutunut tyytymään ammattiapuun sen jälkeen. Siellä oli mm. kommentteja kuinka varmasti tämä ystävä on kaatanut ystävyydessä kaiken pahan olon tämän "hylkääjän" niskaan ja, kun toinen on saanut tarpeekseen niin onkin pitänyt turvautua ammattiapuun. Ei sen takia, että ystävän menetys välttämättä olisi ammattilaisen vaativaa, vaan se, kun enää ei olekaan sitää omaa psykologia ystävän muodossa niille omille huolille.
Ehkä ystäväsi on sairauden myötä ymmärtänyt, että ei kaipaa negatiivisia ihmisä elämäänsä ja haluaa olla vain niiden kanssa, joiden kanssa on hyvä olla?
Tämä oli vain arvailua, kun ei aloituksesta oikein selvinnyt mistä on kyse. Ihmettelen vain tuota, että kaikki muutkin kaverit pitävät normaalina ettei sua kutsuta? Siis mitä sulle vastattiin, kun ihmettelit asiaa?
En ole oikeastaan vuodattanut tälle kaverilleni huoliani isommin missään vaiheessa. Etenkin siitä lähtien, kun hän sairastui. Olen hyvin varovainen aina sen kanssa, etten kuormita asioillani muita ihmisiä liikaa, joten en usko sen johtuvan tästä. Enemmänkin ehkä niin päin, etten ole yhtä avoin kuin muutama muu porukastamme. Ehkäpä sitten se, sekä meidän erilaisuutemme, ovat saaneet hänet tuntemaan olonsa epämukavaksi seurassani. Huomasinhan tietenkin itsekin, että porukasta jotkut ovat väistämättä enemmän samalla aaltopituudella kuin toiset, mutta silti ollaan viihdytty yhdessä aina hyvin. Sikäli aika radikaali veto yhtäkkiä, jos syy on tuo. Mutta ehkä sitten kova elämäntilanne nosti esiin tarpeen lopettaa ystävyyden, joka ei hänen mielestään ollut tarpeeksi syvä (?).
Muut porukan kaverit eivät halua puuttua asiaan mitenkään. Kun noista juhlista juttelin ennen lopullista välirikkoa yhden kaverin kanssa, hän sanoi, että "ehditäänhän me myöhemmin viettää aikaa porukalla", eli missasi pointin täysin... Pahassa välikädessä ovat kyllä hekin.
Voitko tavat kaveriporukan muita tyyppejä ja selvittää asiaa sitä kautta?
Itselläni tuottaa vaikeuksia ottaa tämän tyyppisiä aloituksia tosissaan. Olen itse lähipiirissä todistanut kuinka nämä ystävyyden ulkopuolelle jätetyt kiertävät höpöttelemässä kaikille, kuinka heidän kanssaan on täysin "syyttä" katkaistu välit. Vaikka syy olisikin kerrottu tai sitä ei ole ollut tarpeen kertoa, kun ystävän käytös on jo siinä pisteessä että se ei mitään auttaisi, parempi vain viilentää välit. Luultavasti ystävälläsi on ollut syy mutta ehkä sairautensakin takia ei ole halua aiheuttaa turmaa draamaa, vaan ottaa sinuun vain etäisyyttä. Ehkä sairautensa kautta on huomannut kuka oikeasti on läheinen ja tärkeä ystävä hänelle. Kenties hän on kokenut ettet ole ollut tarpeeksi tukena hänelle, vaan olet jauhanut vain omista päättyneistä parisuhteista tms.?
Eipä siinä silloin mitkään syiden kertomiset edes auta, kun sinusa ei hänelle enää läheistä ystävää tule. Voi olla esim. että sinua ei ole kutsuttu yhteiseen illanviettoon, kun tämä sairastava ystävä on kokenut sinun läsänäolosi raskaana ja nämä paikalla olleet ovat osanneet enemmän olla hänen tukenaan.
Vierailija kirjoitti:
Oletko negativiinen ihminen?
Vietkö vakavan sairauden kokeneelta henkilöltä virtaa liikaa?Jäitkö kiinni parisuhteesi päättymiseen ja jauhat siitä koko ajan ja liikaa?
Näitä asioita pohtisin ja puntaroisin, oletko energiasyöppö?Onko tyylisi puhua asioista agressiivinen?
Itsepohdiskelun aika. Ei syyttä tuollainen tapahdu. Sorry, olen sitä mieltä.
Olen poistanut elämästäni energiasyöpöt. He, jotka ottava, mutta eivät anna. Minä kutsuin kylään ja kyselin mitä kuuluu jne. Ja jälkeenpäin ennergiasyöpöt ihmettelevät mihin "katosin"....
Parisuhteeni ei ole päättynt. Kerroin parisuhteen ongelmista ensimmäistä kertaa itse asiassa kavereille vasta tuon juhlakriisin jälkeen. Olen enemmänkin sitä sorttia, että kuuntelen paljon muiden ongelmia ja asioita ja pidän itse paljon sisälläni tiettyyn pisteeseen asti. Olen kaukana aggressiivisesta. Ehkä paska itsetuntoni on tuntunut kavereille rasitteelta, kun olen joskus epävarma asioista. Onhan se mahdollista, että olen tuntunut ex-kaverille energiasyöpöltä, mutta itse en kyllä tiedä, miksi, kun olen mielestäni parhaani mukaan yrittänyt olla ystävä tarpeessa ja mukavaa seuraa.
Mutta kaiken tämän jälkeen; Kuinka päästä yli päättyneestä ystävyyssuhteesta?
Vierailija kirjoitti:
Voitko tavat kaveriporukan muita tyyppejä ja selvittää asiaa sitä kautta?
Yritin, tulos oli "en puutu, selvittäkää keskenänne".
Voihan se olla tuokin kun kerroit ettet ole ollenkaan avoin. Sekin voi tuntua epämiellyttävältä jos yksi ystäväporukassa ei koskaan kerro mitään henkilökohtaista itsestän, se nakertaa luottamusta.
Onpa kurjaa :(
Minulla meni yhden tärkeän ystävyyden päättymisestä n. vuosi aikaa ennen kuin pystyin ajattelemaan asiaa neutraalimmin itkemättä/suuttumatta tai siten etten jäisi koko päiväksi vellomaan tapahtunutta. Minulla taisi auttaa se ammattiapu. Onko sinulla tällä hetkellä mahdollisuutta keskusteluapuun?
Erityisesti minua oli jäänyt harmittamaan asiat, joita en päässyt tekemään selväksi entiselle ystävälleni. Kirjoitin kirjeen, johon purin asiat, mutta en lähettänyt sitä ja jotenkin sain asian "pakettiin".
Minun tapauksessani ystäväni "puhdisti" ihmisiä elämästään, joten en ole häntä enää nähnyt, mahdollisesti tulevaisuudessa joskus. Tuo kuulostaa kyllä vaikealta tilanteelta, että olette samassa porukassa eli näette siis säännöllisesti? Tsemppiä sinulle! Toivottavasti saat pia mielenrauhan!