Lue keskustelun säännöt.
Kuinka päästä yli ystävyyden päättymisestä?
11.07.2017 |
Meillä oli opiskeluaikoina muodostunut tiivis viiden hengen kaveriporukka. Viihdyimme yhdessä hyvin myös opiskelujen jälkeen, vaikka kiinnostuksen kohteet ja luonteet olivat osin melko erilaisiakin.
Nyt alkuvuodesta aloin huomata, että mua ei kutsuta enää samalla lailla mukaan porukan juttuihin, ja eräs ystävistä tuntui erityisesti lipuvan kauemmaksi minusta. Hänellä oli raskas elämäntilanne, vakava sairaus oli laittanut elämän uusiksi. Koitin olla tukena, apuna ja esim. seurana hoidoissa. Keväällä tämä kaveri järjesti juhlat, johon kutsuttiin muut kaveriporukastamme, muttei minua. Pahoitin mieleni ja kun kerroin sen, kaveri hermostui rajusti. Muutkaan kaveriporukasta eivät tuntuneet ymmärtävän, mikä on ongelmani. Mulle puhkesi ahdistus, johon hain ammattiapua ja sain lääkityksen. Lopulta tämä kaveri ilmoitti, ettei enää pysty olemaan ystäväni, ja kuulemma koko kaveruutemme ajan oli ollut noita ajatuksia. Olin ja olen edelleen tosi hämmentynyt, surullinen ja loukkaantunut. Tämä kuulostaa siltä, kuin jättäisin tässä jonkin suuren itse tekemäni mokan/loukkauksen kertomatta, mutta valitettavasti asia ei ymmärtääkseni ole niinkään. Olin jo aiemmin koittanut kysyä tältä kaverilta, olenko loukannut häntä jotenkin, kun tuntui, kuin hän vähän välttelisi minua. Kuulemma en ole. En siis tiedä yhtään, miksi yhtäkkiä kaveri päätti, etten ole hänen ystävyytensä arvoinen. Kaipa hänellä on syynsä, muttei ole suostunut kertomaan niitä minulle. Tietenkin sairaudesta toipuminen on varmaan uusinut hänen ajatusmaailmaansa rankalla kädellä, ja olen koittanut olla hienotunteinen, etten rasita häntä liikaa. Olemme kolmikymppisiä.
Tilanne on siis ollut päällä jo useita kuukausia, mutten tunnu pääsevän asiasta yli millään. Aina, kun tämä entinen kaverini tulee mieleen, tulee paha olla ja mun täytyy tehdä töitä, että saan asian pois mielestä, ettei se pilaa koko päivää. Tavallaan olisi helpompaa päästää ystävyydestä irti, jos katkaisisi välit kokonaan. Mutta silloin joutuisin jättämään koko kaveriporukkani. Hän ja muut porukasta toivovat, että voisimme jatkaa edelleen neutraalein välein.
Kuinka päästä siis yli ystävyyden päättymisestä?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Jaaha. Oletkohan mahdollisesti lukenut hiljattain Värittömän miehen vaellusvuodet? Kuulosti niin tutulta.
Tarkoititko minulle? En ole koskaan kuullutkaan ko. kirjasta. Nyt googlasin, pitääpä pistää lukulistalle, kiitos vinkistä! AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että välit katkaissut ystävä on sairastanut jonkun sairauden, ei välttämättä tarkoita kuitenkaan sitä että hän on hyvä tyyppi. Kaikki pohtivat tässä ketjussa mikä vika ap:ssa on, mutta kukaan ei ole kommentoinut että tuon ryhmän käytös kuulostaa kiusaamiselta. Yksi katkaisee välit yhden kanssa, ja muut eivät suostu kommentoimaan asiaa. Kuulostaa siltä että se yksi on puhunut muut puolelleen, eli he kiusaavat sinua, ja tämä yksi on päättänyt eliminoida sinut ryhmästä. Anna tuollaisten ystävien mennä, eivät he ole aitoja ystäviä ap! Pääset kyllä siitä yli!
Minullekin tuli mieleen tuon suuntaista. Paitsi että muut ystävät eivät varmaan tietoisesti kiusaa. Voi olla, että tälle sairastuneelle ystävälle on puhjennut pershärö, ja on demonisoinut Ap:n. Ja koska hän on sairas, muut ryhmän jäsenet ovat myötäilleet häntä.
Heh. Vai oliskohan peräti näistä ap:n ystävistä tullut suoraan demoneita. Persoonallisuushäiriö ei niin vain yhtäkkiä puhkea.
No kun nimenomaan kirjoitin, että eivät nämä muut ystävät varmaan tietoisesti kiusaa. Pershärö ei ole diagnoosi, ja voi ilmetä kriisin yhteydessä.
Toisin ilmaistuna: tässä sairastuneessa ystävässä on puhjennut esiin persoonallisuuden piirre, jossa hän dissaa Ap:tä ilman oikeaa syytä. Voi olla harhaluuloinen, tai muuten vaan veemäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette ehkä erilaisia luonteiltanne ja käyttäytymismalleiltanne? Sinä sellainen syvästi tunteva, ihmisiin kiintyvä ja ns. alakuloinen luonne ja tämä entinen ystävä enemmän kevyt ja huoleton luonne?
Vika joka tapauksessa ei ole sinussa vaan ihmiset on vaan erilaisia ja kaipaa ystävyyssuhteiltaankin eri asioita. Sinuna yrittäisin ottaa hieman etäisyyttä kaveriporukkaan. Jos se muidenkin mielestä on ihan ok heittää toinen vain ulos kavereistaan, tarvitset ehkä uusia kavereita. Välit voi pitää kepeinä ja ystävällisinä, mutta lähtisin rohkeasti uusiin harrastuksiin tai mihin vaan josta saa uusia kavereita ja ajatukset siirtyvät muualle.
En tarkoita myöskään, että ap:ssa olisi vikaa. Mutta jotenkin huvittaa tällaiset kommentit, jossa varmana puolustellaan, että sinussa ei ainakaan ole mitään vikaa. Tunnetko sinä ap:n tai oletko tietoinen tästä tilanteesta? Miten siis voit varmaksi sanoa miten hän on ystävyydessä käyttäytynyt. Tänne voi kuka tahansa kirjoittaa mitä tahansa ja esittäyty uhrina, saaden sympatiat itselleen. Jos ap:n ystävä tekisi vastaavanlaisen aloituksen niin voi olla, että tilanne olisi taas eri. Mitä näiden muiden ystävien kenties olisi mielestäsi pitänyt tehdä? Estää tätä ystävää katkaisemasta välit? Eiköhän jokainen tee ihan omat ratkaisunsa. Tässä tilanteessa se vain kosketti muitakin, koska heillä on yhteinen ystäväporukka. Ainut mitä nämä muut ystävät voivat tehdä on olla asettumatta kenenkään puolella ja sekoittumatta asiaan.
Ymmärrän mitä tarkoitat ja olen samaa mieltä. En voi tietää taustoista mitään ja vastaan lähinnä sen mukaan mitä itse toivoisin kuulevani jos olisin samassa asemassa (ja olen ollutkin). Sympatiat saattaa joskus kirjoituksellaan vääräkin ihminen saada, mutta anonyymilla palstalla epäilen tuhovoiman olevan aika pieni. Yritin olla myötätuntoinen sen sijaan että alkaisin vatvomaan mitä ap:ssa mahdollisesti on vikana. Syytähän ap ei välttämättä koskaan saa tietää, sillä mikään ei tätä toista osapuolta velvoita sellaista antamaan. Ap:n ystävät taas sopeutuivat tilanteeseen miten kykenivät. Jos ap:n on kuitenkin vaikea olla ystäväporukassa, on parempi ottaa ainakin toistaiseksi etäisyyttä ja hankkia elämään muuta sisältöä kunnes perspektiivi asiaan muuttuu.
Kysymys oli: "Kuinka päästä yli ystävyyden päättymisestä?", ei "Analysoidaan puhki mikä minussa mahdollisesti on vikana, jotta voin ruoskia itseäni vielä vähän lisää".
Mulla on vastaava tapaus, ymmärrän täysin AP miltä tuntuu.
Se kun ystävyyssuhde päättyy niin että sinulle ei kerrota oikeaa syytä. Olet kuitenkin kokenut ko. ihmisen olevan sinulle hyvä ystävä.
Omasta vastaavasta tapahtumasta on jo 2 vuotta, ja se särki sydämeni. Siis kirjaimellisesti.
Kirjoitan älypuhelimella joten en jaksa kirjoittaa koko juttua. Ei ole oleellista. Oleellista on, että ystävyyssuhde on joskus se syvin suhde mikä sinulla on, syvempi kuin parisuhde. Ja sen kariutuminen tavalla, jossa et saa koskaan tietää oikeaa syytä, voi kirjaimellisesti olla hirveä kokemus.
En ole itse vieläkään ok asian suhteen. Ne loputtomat kysymykset vaivaavat öisin vieläkin. Välillä itkien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette ehkä erilaisia luonteiltanne ja käyttäytymismalleiltanne? Sinä sellainen syvästi tunteva, ihmisiin kiintyvä ja ns. alakuloinen luonne ja tämä entinen ystävä enemmän kevyt ja huoleton luonne?
Vika joka tapauksessa ei ole sinussa vaan ihmiset on vaan erilaisia ja kaipaa ystävyyssuhteiltaankin eri asioita. Sinuna yrittäisin ottaa hieman etäisyyttä kaveriporukkaan. Jos se muidenkin mielestä on ihan ok heittää toinen vain ulos kavereistaan, tarvitset ehkä uusia kavereita. Välit voi pitää kepeinä ja ystävällisinä, mutta lähtisin rohkeasti uusiin harrastuksiin tai mihin vaan josta saa uusia kavereita ja ajatukset siirtyvät muualle.
En tarkoita myöskään, että ap:ssa olisi vikaa. Mutta jotenkin huvittaa tällaiset kommentit, jossa varmana puolustellaan, että sinussa ei ainakaan ole mitään vikaa. Tunnetko sinä ap:n tai oletko tietoinen tästä tilanteesta? Miten siis voit varmaksi sanoa miten hän on ystävyydessä käyttäytynyt. Tänne voi kuka tahansa kirjoittaa mitä tahansa ja esittäyty uhrina, saaden sympatiat itselleen. Jos ap:n ystävä tekisi vastaavanlaisen aloituksen niin voi olla, että tilanne olisi taas eri. Mitä näiden muiden ystävien kenties olisi mielestäsi pitänyt tehdä? Estää tätä ystävää katkaisemasta välit? Eiköhän jokainen tee ihan omat ratkaisunsa. Tässä tilanteessa se vain kosketti muitakin, koska heillä on yhteinen ystäväporukka. Ainut mitä nämä muut ystävät voivat tehdä on olla asettumatta kenenkään puolella ja sekoittumatta asiaan.
Ymmärrän mitä tarkoitat ja olen samaa mieltä. En voi tietää taustoista mitään ja vastaan lähinnä sen mukaan mitä itse toivoisin kuulevani jos olisin samassa asemassa (ja olen ollutkin). Sympatiat saattaa joskus kirjoituksellaan vääräkin ihminen saada, mutta anonyymilla palstalla epäilen tuhovoiman olevan aika pieni. Yritin olla myötätuntoinen sen sijaan että alkaisin vatvomaan mitä ap:ssa mahdollisesti on vikana. Syytähän ap ei välttämättä koskaan saa tietää, sillä mikään ei tätä toista osapuolta velvoita sellaista antamaan. Ap:n ystävät taas sopeutuivat tilanteeseen miten kykenivät. Jos ap:n on kuitenkin vaikea olla ystäväporukassa, on parempi ottaa ainakin toistaiseksi etäisyyttä ja hankkia elämään muuta sisältöä kunnes perspektiivi asiaan muuttuu.
Kysymys oli: "Kuinka päästä yli ystävyyden päättymisestä?", ei "Analysoidaan puhki mikä minussa mahdollisesti on vikana, jotta voin ruoskia itseäni vielä vähän lisää".
Tämä on anonyymi keskustelupalsta. On ihan normaalia, että ihmiset yleensä kommentoivat oman kokemuspohjansa mukaan, kun eivät ylipäätään tiedä tarkemmin tilannetta. Ap kuitenkin avautui aiheesta, joten luonnollisesti aiheeseen voi ottaa myös kantaa. Ap sanoi, että hänellä pyörii tämä ystävä paljon mielessä, joten selkeästi hän on vielä "suruvaiheessa." Ei silloin oikein ole mitään vippaskonsteja, joilla mystisesti saisi ystävän unohdettua. On ihan normaalia, että analysoi ja suree tapahtunutta. Vaikka ap tunnistaisi itsensä enrgiasyöpöksi. (vain esimerkkinä) Niin ei kai täällä syyttelymielellä oltu, vaan itseäni ainakin helpottaisi, jos miettisin syytä tapahtumille ja ymmärtäisin, että olenkin ollut henkisesti viime aikoina aika raskasta seuraa. Silloin pystyisin paremmin käsittelemään asiaa, kun tietäisin, että minussa ei ole vikaa ihmisenä tai ystävänä, oma elämäntilanne teki minusta vain hetkittäin raskasta seuraa.
Tottakai ystävän menettäminen sattuu. Olen itse kokenut saman. Itselläni se kuitenkin ainakin vaati sen, että kyseenalaistin myös omaa käyttäytymistäni, ns. kasvoin henkisesti ystävyyden päättymisen jälkeen. Sen jälkeen pystyin jatkamaan eteenpäin. Mielestäni ystävyyden niin kuin minkä tahansa muunkin suhteen päättyminen on prosessi ja se vie aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole tekemisissä vain muiden kanssa ystäväporukasta. Ja jos näet kyseisen henkilön niin ignoraa.
Nyt tulee alapeukkua, mutta sanon silti. Olen ihminen, johon ihastutaan herkästi, ja aletaan tyrkyttää puhelinnumeroita ja facekaveruuksia. Olen monta hyvää ystävää saanutkin mm. junasta, laivalta tms. Joidenkin kanssa ystävyys jatkuu, joidenkin kanssa hiipuu. Tietysti mulla on ystäviä myös koulusta, harrastuksista, jne. Joidenkin kanssa ystävyys on jatkunut, joidenkin hiipunut.
Ja mua ahdisti ihan kamalasti lukea näitä juttuja, joissa pohditaan, miten on yritetty olla hyvä ystävä. Kun oma käsitys on, että ei ystävyys ole suoritus! Voit yrittää olla hyvä työntekijä, siihen on selkeät speksit, siellä sulle kerrotaan, että nämä kun teet näin, olet hyvä. Ystävyys ei ole samanlaista, se on puhdasta, pelkkää fiilistä. Siis tarkemmin: sitä fiilistä, joka tulee, kun ollaan yhdessä tai kun ollaan yhteyksissä. Ei sitä voi suorittaa ja yrittää olla siinä hyvä.
Itselläni on myös ystäväpiiri, jonka ulkolaidalla tunnen tällä hetkellä olevani. En kuitenkaan stressaa siitä tippaakaan, koska tosiaan heillä on ihan eri elämäntilanne kuin mulla tällä hetkellä. Ei ole mitään järkeä pyydellä mua niihin tapaamisiin, sillä varmaan joskus menisin, se olisi ihan kivaa, kaikista olisi tosi jees nähdä, mutta en mä niistä nauttisi sillä tavalla kuin he. Joten miksi emme yrittäisi tavata vaikka kerran kahdessa vuodessa siten, että tapaaminen on "meidän" eli mennään yhdessä mökille, laivalle, jne? Kyllä se ystävyys siellä on, vaikka en olekaan keskiössä tapaamisissa, kuten tapasin olla (järjestin ja olin suuna päänä:-)).
On ihan luonnollista, että elämäntilanteet muovaa ystävyyksiä. Ei se, että välillä ei olla tekemisissä, kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että ystävyys on nyt loppu. Paitsi itselläni siinä tapauksessa, että toinen just alkaa painostamaan tyyliin, mitä olen tehnyt väärin, miksi emme tapaa, antaa ymmärtää, että ystävyyden pitäisi olla enemmän jotain hänelle nyt multa tässä hetkessä nyt mulle mikä vikana.
Ja joo ikävä kyllä: elämään jää ne ihmiset, joiden kanssa synkkaa, joiden seura antaa jotain elämään, joiden vuoksi haluaa tehdä asioita, haluaa auttaa, haluaa olla läsnä ja tukea. Siis haluaa, ei niin, että on velvollisuus, koska yrittää olla hyvä ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle puhkesi ahdistus? Mikä? Ahdistus on ihan normaalia. Kuuluu elämään ihan jokaisella
Ystävyyden päättäminen on vaikeaa. Selvästi kaverisi yritti ensin välttelytaktiikkaa mutta hermostui kun se ei toiminut ja päätti sanoa suoraan ettei halua olla tekemisissä kanssasi. Itselleni tuli mieleen että se johtuu erilaisista elämäntilanteista. Sanoit että olet perheellinen ja sain käsityksen etteivät muut porukassa ole perheellisiä.
Ajan kanssa pääset yli. Niinkuin erossakin. Ehkä voisit yrittää saada uusia kavereita. Jos sinulla on pieniä lapsia niin vaikka leikkipuistossa voit tutustua muihin vanhempiin. Tai lasten harrastuksien kautta. Silloin olisi samanlainen elämäntilanne.
Olen joskus etäänynyt ystävästä joka sai lapsia. Meillä ei vaan ollut enää yhteistä kun itselläni ei ollut mitään mielenkiintoa perhe-elämään ja ystävä sai muita perheellisiä kavereita joiden kanssa hänellä oli enemmän yhteistä. Nyt siitä on kymmenisen vuotta ja olemme vaihdelleet kuulumisia välillä. Kenties tulemme läheisemmäksi taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette ehkä erilaisia luonteiltanne ja käyttäytymismalleiltanne? Sinä sellainen syvästi tunteva, ihmisiin kiintyvä ja ns. alakuloinen luonne ja tämä entinen ystävä enemmän kevyt ja huoleton luonne?
Vika joka tapauksessa ei ole sinussa vaan ihmiset on vaan erilaisia ja kaipaa ystävyyssuhteiltaankin eri asioita. Sinuna yrittäisin ottaa hieman etäisyyttä kaveriporukkaan. Jos se muidenkin mielestä on ihan ok heittää toinen vain ulos kavereistaan, tarvitset ehkä uusia kavereita. Välit voi pitää kepeinä ja ystävällisinä, mutta lähtisin rohkeasti uusiin harrastuksiin tai mihin vaan josta saa uusia kavereita ja ajatukset siirtyvät muualle.
En tarkoita myöskään, että ap:ssa olisi vikaa. Mutta jotenkin huvittaa tällaiset kommentit, jossa varmana puolustellaan, että sinussa ei ainakaan ole mitään vikaa. Tunnetko sinä ap:n tai oletko tietoinen tästä tilanteesta? Miten siis voit varmaksi sanoa miten hän on ystävyydessä käyttäytynyt. Tänne voi kuka tahansa kirjoittaa mitä tahansa ja esittäyty uhrina, saaden sympatiat itselleen. Jos ap:n ystävä tekisi vastaavanlaisen aloituksen niin voi olla, että tilanne olisi taas eri. Mitä näiden muiden ystävien kenties olisi mielestäsi pitänyt tehdä? Estää tätä ystävää katkaisemasta välit? Eiköhän jokainen tee ihan omat ratkaisunsa. Tässä tilanteessa se vain kosketti muitakin, koska heillä on yhteinen ystäväporukka. Ainut mitä nämä muut ystävät voivat tehdä on olla asettumatta kenenkään puolella ja sekoittumatta asiaan.
Ymmärrän mitä tarkoitat ja olen samaa mieltä. En voi tietää taustoista mitään ja vastaan lähinnä sen mukaan mitä itse toivoisin kuulevani jos olisin samassa asemassa (ja olen ollutkin). Sympatiat saattaa joskus kirjoituksellaan vääräkin ihminen saada, mutta anonyymilla palstalla epäilen tuhovoiman olevan aika pieni. Yritin olla myötätuntoinen sen sijaan että alkaisin vatvomaan mitä ap:ssa mahdollisesti on vikana. Syytähän ap ei välttämättä koskaan saa tietää, sillä mikään ei tätä toista osapuolta velvoita sellaista antamaan. Ap:n ystävät taas sopeutuivat tilanteeseen miten kykenivät. Jos ap:n on kuitenkin vaikea olla ystäväporukassa, on parempi ottaa ainakin toistaiseksi etäisyyttä ja hankkia elämään muuta sisältöä kunnes perspektiivi asiaan muuttuu.
Kysymys oli: "Kuinka päästä yli ystävyyden päättymisestä?", ei "Analysoidaan puhki mikä minussa mahdollisesti on vikana, jotta voin ruoskia itseäni vielä vähän lisää".
Ystävyyden päättymisestä pääsee kaikista parhaiten yli juuri siten, että ensin tunnistaa, sitten ymmärtää ja lopuksi hyväksyy syyt, miksi ystävyys päättyi. Siksi tuo jälkimmäinen on tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyden päättäminen on vaikeaa. Selvästi kaverisi yritti ensin välttelytaktiikkaa mutta hermostui kun se ei toiminut ja päätti sanoa suoraan ettei halua olla tekemisissä kanssasi. Itselleni tuli mieleen että se johtuu erilaisista elämäntilanteista. Sanoit että olet perheellinen ja sain käsityksen etteivät muut porukassa ole perheellisiä.
Ajan kanssa pääset yli. Niinkuin erossakin. Ehkä voisit yrittää saada uusia kavereita. Jos sinulla on pieniä lapsia niin vaikka leikkipuistossa voit tutustua muihin vanhempiin. Tai lasten harrastuksien kautta. Silloin olisi samanlainen elämäntilanne.
Olen joskus etäänynyt ystävästä joka sai lapsia. Meillä ei vaan ollut enää yhteistä kun itselläni ei ollut mitään mielenkiintoa perhe-elämään ja ystävä sai muita perheellisiä kavereita joiden kanssa hänellä oli enemmän yhteistä. Nyt siitä on kymmenisen vuotta ja olemme vaihdelleet kuulumisia välillä. Kenties tulemme läheisemmäksi taas.
Juuri näin. Pääasia mielestäni on se, mitä siitä toisesta tyypistä ajattelee: onko se omasta mielestä ihan ok tyyppi, vaikka meillä vähän etäisemmät välit tällä hetkellä onkin? Jos, niin aika aikaa kutakin. Monen kaverin kanssa on nähty vuosien jälkeen ja ystävyys on jatkunut. Mutta sitä ei voi pakottaa tai yrittää, on kuin rakastuminen, yksi tapaaminen johtaa toiseen, joka johtaa toiseen...ja aikuisella iällä ei vaan oikein enää ihan sellaisia ystävyyksiä, joissa roikutaan koko ajan yhdessä, oikein voi ylläpitää. On hyväksyttävä, että väkisinkin ystävyys muuttuu erilaiseksi, mutta ei vähemmän syväksi tai huonommaksi.
Heh. Vai oliskohan peräti näistä ap:n ystävistä tullut suoraan demoneita. Persoonallisuushäiriö ei niin vain yhtäkkiä puhkea.