Halveksin enemmän sellaista naista joka ei vaivaudu tulemaan toimeen anopin kanssa tai
kieltää miehen kaverit kuin sellaista joka hairahtuu salarakkaaseen. Tai vaikka omii lapsen kokonaan itselleen, puhumattakaan sellaisesta joka " reilusti" ottaa eron heti kun kipinä loppuu ja vie lapset mennessään.
Piti nyt laittaa kun en tajua miks se pettäminen on aina se suurin kuolemansynti. Itse en ajattele niin, mut ehkä se johtuu siitä että mulla on itsetunto kohdallaan ja vaikka mies kävisi kuksasemassa ties millasta namua en siltikään tuntis itseäni yhtään vähemmän viehättäväksi, eikä todellakaan hävettäs.
Kommentit (2)
Käyn aina ehkä joka toinen kerta heidän mukanaan; asuu kaukana ja aina ollaan n. 2 yötä. Anoppini on älyllisesti vähän tyhmä (siinä ei ole mitään pahaa) ja sitten vielä vähän ilkeä (siinä on). Hän haluaa mielellään antaa opetuksia; eli olla vaikka auttamatta hädässä joitain ihmisiä jotta he ymmärtävät että kaikki on ollut heidän omaa syytään. Luonnollisesti hän on syvästi uskovainen. Lapset eivät saa olla noina 2 päivänä millään lailla hankalia tai hän sanoo esim että tuo ei ole normaalia ja että pitäisi viedä hoitoon tai suoraan lapselle että älä tule seuraavalla kerralla.
En tarkoita sitä, että lapsilta mummo pitäisi kieltää, ei missään tapauksessa, mutta että pitäis itte sit väkisin yrittää olla niin hyvää pataa jos ei edellytyksiä ole?