Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusi asunto 6. kerroksessa ja tuskallinen korkean paikan kammo
10.07.2017 |
Hankin asumisoikeusasunnon, joka muuten on todella sopiva perheelleni ja nätti, mutta se on 6. kerroksessa ja siinä aisään mennään "luhtikäytävän" kautta, jolloin kotiovelle pääsee siis sellaisen pitkän parvekekäytävän kautta, jossa parvekkeen seinät koostuu pleksilasimaisista levyistä. Sieltä siis näkee maahan saakka siitä kävellessään ja varsinkin aluksi mua suunnilleen pyörrytti kävellä kotiin.
Mutta: mua ahdistaa se sijainti hieman. Asunto on upouusi, joten ostopäätöstä tehdessä oli vain rakennuspiirustukset ja oletin, että luhtikäytävään tulee yläosaan lasitukset ja ettei se alapsa olen oin läpinäkyvä (en tiennyt, että se tehdäänkin lasista). Olen pian laiteööut kaikki huoneetkin kuntoon, jotem lapset ovat tulossa mummolasta tänne. Pelkään, että ne lapset alkavat nojailla laseihin ja ne pleksit rikkoutuvat ja tapahtuu joku kauhea onnettomuus. :(Mitä ihmettä mä teen?
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on pahempi kammo kuin sinulla.
Jos kammosi lähtee lähiviikkojen aikana pahenemaan lievenemisen sijaan, muuttaisin pois. Jos se taas kaikkoaa, kun totut, kaikki hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteys terapeuttiisi?
Olet aika hakoteillä, jos kuvittelet ihan tosta vaan löytyvän terapeutin, joka osaa auttaa. Itse olen tavannut neljää tai viittä terapeuttia, tuloksetta.
Olisi kyllä vihoviimeinen paikka meikäläiselle. Kerran asuttiin viidennessä kerroksessa, enkä kertaakaan käynyt partsilla. Ikkunasta oli komeat näkymät (suuren mäen päällä) ja niitäkin ihailin parin metrin päästä ikkunasta.
Vajaa vuoden mä pyristelin ja yritin tottua, mutta en vaan onnistunut. Ei ollut lapsia silloin vielä. Hirvitti joka kerta, kun mies meni partsille (iso, leveä, kunnon kaiteet) tupakalle. Lopetti sen takia tupakanpoltonkin. Sinänsä winwin. :D
Muutettiin rivariin, aso myös.
Sulle vaan tsemppiä. Suomessa onneksi rakennetaan tukevasti jne. etten usko, että lapsille siinä mitään tapahtuu. Ymmärrän sun kauhun.
Jos ottaisit yhteyttä isännöitsijään tai vastaavaan tahoon ja pyytäisit kertomaan pleksilasiratkaisun turvallisuudesta. Jospa tekniset tiedot rauhoittaisivat mieltäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä vihoviimeinen paikka meikäläiselle. Kerran asuttiin viidennessä kerroksessa, enkä kertaakaan käynyt partsilla. Ikkunasta oli komeat näkymät (suuren mäen päällä) ja niitäkin ihailin parin metrin päästä ikkunasta.
Vajaa vuoden mä pyristelin ja yritin tottua, mutta en vaan onnistunut. Ei ollut lapsia silloin vielä. Hirvitti joka kerta, kun mies meni partsille (iso, leveä, kunnon kaiteet) tupakalle. Lopetti sen takia tupakanpoltonkin. Sinänsä winwin. :D
Muutettiin rivariin, aso myös.
Sulle vaan tsemppiä. Suomessa onneksi rakennetaan tukevasti jne. etten usko, että lapsille siinä mitään tapahtuu. Ymmärrän sun kauhun.
Minulla oli ihan omistusasunto, jonka rappukäytävään kuvittelin tottuvani, mutta kävi päin vastoin. Vuosi vuodelta se alkoi tuntua pahemmalta enkä lopulta enää uskaltanut kulkea kuin hissillä ja joka kerta, kun pääsin rappukäytävästä asuntoon, tuli tunne kuin olisin selvinnyt jostain hengissä. Annoin periksi ja vaihdoin kotia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteys terapeuttiisi?
Olet aika hakoteillä, jos kuvittelet ihan tosta vaan löytyvän terapeutin, joka osaa auttaa. Itse olen tavannut neljää tai viittä terapeuttia, tuloksetta.
Eiköhän ne lasit ole kiinnitetty sen verran tiukasti kiinni että kestää vaikka humalaisten nojailut. Suomessa on aika tiukat turvallisuusmääräykset.
Nää fobiat ja muut on loppujen lopuksi päänsisäisiä asioita. Miksi ihmeessä edes muutit yläkerrokseen jos pelottaa niin hirveästi? En ymmärrä. Yhtä pelokkaana pysyisin maan pinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N. 3 viikossa siihen pitäisi tottua (edes vähän), jos on tottuakseen.
Asun kerroksessa 5, mäen päällä. Tämä korkeus tuntui alussa vaikealta, koska kärsin korkeanpaikan kammosta. Siihen tottuu kyllä. Ihmiset asuvat jopa 100 kerroksissa taloissa. Itse en kykenisi asumaan korkeammassa asunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteys terapeuttiisi?
Olet aika hakoteillä, jos kuvittelet ihan tosta vaan löytyvän terapeutin, joka osaa auttaa. Itse olen tavannut neljää tai viittä terapeuttia, tuloksetta.
Eiköhän ne lasit ole kiinnitetty sen verran tiukasti kiinni että kestää vaikka humalaisten nojailut. Suomessa on aika tiukat turvallisuusmääräykset.
Nää fobiat ja muut on loppujen lopuksi päänsisäisiä asioita. Miksi ihmeessä edes muutit yläkerrokseen jos pelottaa niin hirveästi? En ymmärrä. Yhtä pelokkaana pysyisin maan pinnalla.
En ole ap. Mutta eivät läheskään kaikki teraputit tee mitään taikoja. Kummalliset kammot -ohjelma antoi vähän toivoa, jos terapeutti olisi löydettävissä jostain.
Ap, kokeile auttaako sinua yhtään ohjelmoimaan aivosi uudelleen, kun kävelet luhtikäytävää, liikuta päätäsi ja katsettasi koko ajan vasemmalta oikealle ja takaisin, jatkuvalla liikkeellä. Näin et jää tuijoittamaan jännittyneenä eteesi ja aivosi joutuvat käsittelemään niin paljon dataa, että pelkääminen saattaa unohtua. (karvalakkiversio emdr-terapiasta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteys terapeuttiisi?
Just. :D Ei mulla ole mitään terapeuttia. Ottaisin yhteyttä ehkäpä, jos olisi. Mutta ei ole. :)
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä vihoviimeinen paikka meikäläiselle. Kerran asuttiin viidennessä kerroksessa, enkä kertaakaan käynyt partsilla. Ikkunasta oli komeat näkymät (suuren mäen päällä) ja niitäkin ihailin parin metrin päästä ikkunasta.
Vajaa vuoden mä pyristelin ja yritin tottua, mutta en vaan onnistunut. Ei ollut lapsia silloin vielä. Hirvitti joka kerta, kun mies meni partsille (iso, leveä, kunnon kaiteet) tupakalle. Lopetti sen takia tupakanpoltonkin. Sinänsä winwin. :D
Muutettiin rivariin, aso myös.
Sulle vaan tsemppiä. Suomessa onneksi rakennetaan tukevasti jne. etten usko, että lapsille siinä mitään tapahtuu. Ymmärrän sun kauhun.
Edellisessäkään asunnossa en käynyt kuin pari kertaa piipahtamassa parvekkeella ja alkoi huipata, kun katsoin alas (4. kerroksesta). Mua huippaa jopa silloin, kun katson korkeaa rakennusta alhaalta ylös. Olen aivan aavistuksen verran tottunut tuohon luhtikäytävään, mutta ahdistun lievästi joka kerta, kun kuljen siitä. Yritän olla katselematta alas. Mutta joo...se on kyllä korkeanpaikankammoisen painajainen. Pitää alkaa tässä säästellä lisää, niin muutan just esim. rivariin tai ok-taloon mieluummin. Joskus parikymppisenä asuin opiskelija-asunnossa, joka oli yhdeksännessä kerroksessa ja ikkunoiden pesu jätti traumat...välttelin sitä viimeiseen asti. Inhotti sielläkin aina katsoa ikkunasta ulos, kun huoneisto oli epämiellyttävän korkealla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen parvekkeen levyhän on pudonnut jokin aika sitten sieltä alhaalta ja aikuinen ihminen kuoli Suomessa. Oletan, että vastaavat levyt on jo ehditty tutkia? Levy todettiin hapertuneeksi. Sun talosi on uusi.
Vierailija kirjoitti:
15, oot aika paskiainen.
Kieltämättä juuri sellaisen lasin irtoaminen on painajaiseni. :( Ne ovat sellaisten ympyrän muotoisten kiinnikkeiden varassa (2 kpl yhteensä sivuilla pitävät isoa pleksilasia paikallaan). Niitä laseja vieläpä oli kuulemma hajonnut ennen asennuksia. :(
Apua en osaa tarjota, mutta kaikki sympatiani sinulle. Kammoan myös korkeita paikkoja, ja tuo kuulostaisi ihan hirveältä. En kyllä olisi muuttanut noin korkealle kuin pakon edessä.
Minkä ihmeen takia korkeanpaikankammoinen ostaa asunnon noin korkealta?
Ymmärrän että pakkotilanteessa otetaan jokin väliaikainen kämppä, mutta vakituisen asunnon ostaminen tai vuokraaminen sellaisesta paikasta missä pelottaa, mitä järkeä siinä on?
Alue: Aihe vapaa
Parvekekin on lasikoppi, jossa ei betonia ole kuin lattiassa. Sen olisi vielä kestänyt, mutta pelkään jotenkin tuota sisääntulokäytävää kamalasti. Tuulisella säällä tuntui, kun se tuuli vetäisi mukanaan sieltä. Hui. Jos myyn osuuteni pois, mulla on taas asunnon etsiminen edessä jne.