Lue keskustelun säännöt.
Äidit, jotka puhuvat kovaan ääneen lapsilleen, mutta jutut on tarkoitettu kuultavaksi ympärillä oleville
10.07.2017 |
Tiedättekö tämän tyyppiset äidit, puhuvat kovaan ääneen lapsilleen, mutta pitävät juttujensa yleisönä muita bussissa istujia, tqi kaupassa muita asikkaita. Puhuvat lapselle, mutta katse on muissa ihmisissä ja hakevat kontaktia muista ympärillä olijoista ja kerjäävät muilta kommentteja ja katseita "kylläpäs tuo sinun nicopetteri on niin suloinen". Niin ärsyttää nuo lastensa ihanuutta kerjäävät naiset, että käännän joka kerta katseeni pois, enkä heille kerjäämäänsä huomiota anna.
Oletteko muut huomanneet tuon ihmistyypin?
Kommentit (10)
Olen mutta mitä muutakaan äiti voisi tehdä kuin puhua sille lapselleen. On ehkä epävarma kuinka muut suhtautuu ja siksi hakee kontaktia ja mieluimmin hyväksyviä ilmeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa on se, miten rumalla äänellä monet äidit puhuvat lapsilleen. Ihan sellaisella karjuvalla tai syvän kumealla tai metallisella rumalla äänellä, niitä on kauhea kuunnella. Miten voi ihmisestä lähteäkin niin ruma ääni...
Vierailija kirjoitti:
Olen mutta mitä muutakaan äiti voisi tehdä kuin puhua sille lapselleen. On ehkä epävarma kuinka muut suhtautuu ja siksi hakee kontaktia ja mieluimmin hyväksyviä ilmeitä.
Todellakin, on hyväksi lapsen kehitykselle puhua hänelle ja mikä parempi paikka puhua kuin esim. kauppa jossa on paljon erilaisia vaihtoehtoja ja lapsella paljon virikkeitä.
Eihän äiti sille mitään voi jos on typeryksien piirittämänä.
Lapsille juttelu on eri asia kuin mainitsemani huomionhakuinen muiden ihmisten kontaktointi.
Esimerkki:
Äiti puhuu taaperolleen:" huomenna kun lähdetään matkalle sinne Floridaan, niin pitää ostaa paljon aurinkirasvaa" ja samalla äiti ei edes vilkaise taaperoaan, vaan hymyilee ja kontaktoi vieressä istuvaa mummoa, odottaeb mummolta ihailevaa katsetta tai kommenttia, kuinka ihanan idyllinen perhe siinä onkaan ha onhan se plussaa, että muut kuulevat floridan matkastakin.
Esimerkki 2:
Äiti kaupassa kovaan ääneen kouluikäiselle lapselle:" ostetaanpas nyt nöitä croisantteja, kun sinä sait niin hyvän todistuksen, kun sulla oli se biologiakin täysi kymppi ja kun sait matikan kokeestakin niin hyvän numeron", taaskaan äiti ei katso lastaan, vaan vieressä seisovia ihmisiä, joille samalla nyökyttelee ja hymyilee maireasti, toivoen vastahymyä tai kommenttia "onpas siinä etevä tyttö".
Vierailija kirjoitti:
Outoa on se, miten rumalla äänellä monet äidit puhuvat lapsilleen. Ihan sellaisella karjuvalla tai syvän kumealla tai metallisella rumalla äänellä, niitä on kauhea kuunnella. Miten voi ihmisestä lähteäkin niin ruma ääni...
Käyppä kattomassa josko äiskä on laittanut jo iltapalaa. Sitten hammaspesulle ja pissille ja nukkumaan. Jaksat sitten huomenna taas.
Pese suusi saippualla kun tulee niin rumaa tekstiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole, mutta koiran kanssa lenkillä olevat tekevät tuota. Varsinkin sen suloisen koiranpentunsa kanssa. Mitä vanhempi rouva kyseessä hihnan päässä, sen varmempi tapaus.
Siis tä? En mä ainakaan ole huomannut tuollaisia ihmisiä kaupassa pääkaupunkiseudulla. En myöskään todellakaan kuuntele tai huomioi muita kaupassa olijoita kuin sen verran etten törmää heihin. Enkä myöskään todellakaan mieti mitä tai miten puhun tilanteen mukaan taaperolleni muiden kuullen, lepertelen tai olen tiukka. Ei kiinnosta mitä joku mummo paheksuu jos komennon lastani, tai kehun hyvästä käytöksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten mua ärsyttää nää mammat, jotka passiivisaggressiivisesti kuittailee muille muka puhumalla lapselleen. Tyyliin "Nyt jäädään pois bussista, katsotaan nyt mahdutaanko tästä kun tuo setä on tiellä". Vaikee nyt vaan sanoa suoraan sille miehelle, että anteeksi, siirtyisittekö. Olis niinku se aikuinen ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
En ole, mutta koiran kanssa lenkillä olevat tekevät tuota. Varsinkin sen suloisen koiranpentunsa kanssa. Mitä vanhempi rouva kyseessä hihnan päässä, sen varmempi tapaus.
Ja päästetään koira jonnekin lähelle nuuskimaan ja jaloissa pyörimään. Röyhkeimmät päästävä koskettamaan tuntematonta ihmistä. Kasvoilla on odottava ilme, että alkaahan se nyt rapsuttamaan ja kehumaan mun hauvaa. Pettymys on silminnähtävä, jos odotettua reaktiota ei tule. Osoitapa paheksuvasi koiran päästämistä liian lähelle, niin nämä ääliöt loukkaantuvat. Siinä on huomion kipeää porukkaa.
Ei jumankauta, kaikesta sitä ongelma saadaankin. Olen aina jutellut paljon lapsille, mutta olenkin aikaansaanut huumorintajuisia, sanavalmiita kansalaisia.