Lue keskustelun säännöt.
Ystävyys ja tasapuolisuus
dippi
10.07.2017 |
Tuntuu siltä, että olen aina se osapuoli ystävyydessä, joka ehdottaa tapaamista ja kutsuu kylään tai kahville ja mua harvemmin kutsutaan minnekään. En oikeasti ymmärrä, missä on vika. Olen kuullut, että mua pidetään hauskana ja empaattisena, olen useimmiten hyväntuulinen enkä kaada murheitani toisten niskaan. Olin viime keväänä tosi väsynyt töiden vuoksi enkä jaksanut järjestellä yhtään mitään. Eräskin ystäväni ehdotteli, että olisi kiva mennä leffaan tai teatteriin, johon sanoin että lähtisin mielelläni, mutta nyt en jaksa järjestää mitään enkä varata lippuja. Siihen tämä ystäväni vastasi, että ok, mennään sit kun taas jaksat järjestää. Eikö tuossa tilanteessa toinen olisi voinut ottaa järjestelyvastuun ja sanoa, että mä voin varata liput? Samainen ystävä perui eilen tälle päivälle suunnitellun reissun ja sanoi, että palataan asiaan sit joskus myöhemmin. Muutenkin tuntuu, että tapaamisia on vaikea sopia. Hänellä ei ole koskaan kiire, tekee osa-aikatöitä silloin kun viitsii, mutta haluaa tehdä kaiken "ex tempore" eikä siksi voi sopia koskaan etukäteen mitään tekemisiä. Mietityttää, haluaako hän ylipäänsä enää tavata mua. Toisaalta en kyllä tajua, mikä tässä on mennyt pieleen tai olenko tehnyt jotain väärin.
Kommentit (22)
Samanlainen tarina täällä. Onkohan mulla vaan huonoja ystäviä vai olenko itse jotenkin niin ärsyttävä, ettei kukaan halua oikeasti olla mun kanssani tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sä sanoit, ettet "jaksa järjestää mitään"? Ei tuokaan nyt aivan tavallista ole.. Sähän selvästi vedät tuota teidän dynamiikkaa.
Mulla on samanlaisia kokemuksia, ja olen lähiaikoina päättänyt etten jaksa olla tekemisissä tuollaisten ihmisten kanssa.
Ystäväsi pompottaa sua, ei toi ole oikeaa ystävyyttä!
Joo, ehkä pitäisi vaan lakata pitämästä väkisin yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä sanoit, ettet "jaksa järjestää mitään"? Ei tuokaan nyt aivan tavallista ole.. Sähän selvästi vedät tuota teidän dynamiikkaa.
Mitä tarkoitat tällä? Avaa vähän, en ymmärtänyt.
Mulla taitaa kaikki kaverit olla sellaisia, jotka ei ota koskaan yhteyttä, mutta itse olen aktiivinen ja ehdottelen tapaamisia vähän sinne sun tänne. Kummasti vaan aina jotain seuraa löytyy, kun itse jaksaa kysellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sillä on joku kriisi elämässä tai muuten huono vaihe eikä jaksa pitää yhteyttä?
Itselläni oli sama tilanne parin kaverin kanssa. Tilanne lopulta päättyi niin, että muista syistä katsoin etteivät he olleet tarpeeksi hyvää seuraa minulle. (mm. puhui minun asioista miehelleen, joka taas kertoi niitä eteen päin). Nyt ei ole muiden ystävien kanssa samoja ongelmia, kun ko. ihmiset eivät enää ole elämässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi toimivan ystävyyden merkki on tasapuolisuus. Se koskee kuulumisia, että ollaan kiinnostuneita toisen asioista vaikka ne ei itseä koskisikaan. Liian usein liukuu siihen että puhutaan vain toisen osapuolen asioista ihan kuin toisen tärkeät asiat eivät olisi yhtään kiinnostavia.
Toinen on se että joutuu itse ehdottamaan ja järjestämään tapailut. Siipeilijöitä ei tarvi sietää.
Osa ihmisistä on vaan tosi vinksahtaneita ja ikävä kuulla että sellainen on osunut sulle kaveriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne on näitä käydäänpä joskus kahvilla, meinasin kysyä lenkille, mennäänpä shoppailemaan, voisin kutsua teidät syömään -tyyppejä joilla ei ole aikomustakaan toteuttaa lupauksiaan. Heivaa ystäväpiiristä sellaiset joille lupaukset on vain ilmaan heitettyjä sanoja.
Ystäväsi on erilainen kuin sinä. Yksi läheisimmistä ystävistäni on juuri tuollainen, että minun pitää aina olla se, joka sopii ja järjestää. Jo kaveruutemme alkuaikoina huomasin, että hän oli sata kertaa saamattomampi kuin minä. Jos joku järjestely olisi jätetty hänen vastuulleen, rehellisesti sanottuna siitä ei olisi tullut lasta eikä paskaa. Hän pohtii, suunnittelee, vertailee hintoja, vatvoo, soutaa ja huopaa. Joten on ollut parempi, että minä hoidan kaikki tällaiset asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi on erilainen kuin sinä. Yksi läheisimmistä ystävistäni on juuri tuollainen, että minun pitää aina olla se, joka sopii ja järjestää. Jo kaveruutemme alkuaikoina huomasin, että hän oli sata kertaa saamattomampi kuin minä. Jos joku järjestely olisi jätetty hänen vastuulleen, rehellisesti sanottuna siitä ei olisi tullut lasta eikä paskaa. Hän pohtii, suunnittelee, vertailee hintoja, vatvoo, soutaa ja huopaa. Joten on ollut parempi, että minä hoidan kaikki tällaiset asiat.
Kuulostaa tutulta. Mitään ei kyllä ikinä tapahdu, jos en aseta jotain aikoja ja päivämääriä ja varaa lippuja yms valmiiksi. Aina pitää pohdiskella ja sulatella, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että ikinä ei tehdä mitään. Olen itse aikaansaava ja suhteellisen nopeatoiminen. Jos jostain asiasta on puhuttu, alan heti suunnitella sitä ja sopia ajankohdista ja muusta. Toisaalta tämä ystäväni sanoo usein, että aikataulut ahdistaa ja haluaisi tehdä asioita enemmän omantahtisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi on erilainen kuin sinä. Yksi läheisimmistä ystävistäni on juuri tuollainen, että minun pitää aina olla se, joka sopii ja järjestää. Jo kaveruutemme alkuaikoina huomasin, että hän oli sata kertaa saamattomampi kuin minä. Jos joku järjestely olisi jätetty hänen vastuulleen, rehellisesti sanottuna siitä ei olisi tullut lasta eikä paskaa. Hän pohtii, suunnittelee, vertailee hintoja, vatvoo, soutaa ja huopaa. Joten on ollut parempi, että minä hoidan kaikki tällaiset asiat.
Kuulostaa tutulta. Mitään ei kyllä ikinä tapahdu, jos en aseta jotain aikoja ja päivämääriä ja varaa lippuja yms valmiiksi. Aina pitää pohdiskella ja sulatella, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että ikinä ei tehdä mitään. Olen itse aikaansaava ja suhteellisen nopeatoiminen. Jos jostain asiasta on puhuttu, alan heti suunnitella sitä ja sopia ajankohdista ja muusta. Toisaalta tämä ystäväni sanoo usein, että aikataulut ahdistaa ja haluaisi tehdä asioita enemmän omantahtisesti.
8 vuotta sitten suunnittelimme tämän ystäväni kanssa yhteistä ulkomaanreissua. Jos järjestelyt olisi jääneet hänelle, emme olisi reissussa käyneet vieläkään :D Minä kysyin häneltä vain, onko jotain toivetta matkakohteesta (ei ollut) sekä hinnan, paljonko reissu saa maksaa. 5 minuuttia myöhemmin ilmoitin hänelle paikan sekä ajankohdan, milloin lennot lähtee ja milloin palaamme takaisin Suomeen. En sentään joutunut menemään hänelle avuksi matkalaukun pakkaamiseen, vaikka sitä hieman pelkäsinkin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä sanoit, ettet "jaksa järjestää mitään"? Ei tuokaan nyt aivan tavallista ole.. Sähän selvästi vedät tuota teidän dynamiikkaa.
Mitä tarkoitat tällä? Avaa vähän, en ymmärtänyt.
En ole tuo jolta kysyit mutta tuo vastauksesi kuulostaa siltä että ei vain tuo ystäväsi vaan myös sinä jaatte saman oletuksen että sinä olet se joka järjestelee asiat ja varaa liput. Sä olet varmaan ottanut itsellesi tuon "vetovastaavan" roolin.
Olisit myös voinut sanoa esim että mennään vaan, voitko varata liput tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä sanoit, ettet "jaksa järjestää mitään"? Ei tuokaan nyt aivan tavallista ole.. Sähän selvästi vedät tuota teidän dynamiikkaa.
Mitä tarkoitat tällä? Avaa vähän, en ymmärtänyt.
En ole tuo jolta kysyit mutta tuo vastauksesi kuulostaa siltä että ei vain tuo ystäväsi vaan myös sinä jaatte saman oletuksen että sinä olet se joka järjestelee asiat ja varaa liput. Sä olet varmaan ottanut itsellesi tuon "vetovastaavan" roolin.
Olisit myös voinut sanoa esim että mennään vaan, voitko varata liput tms.
Ymmärrän tämän pointin, mutta eikö fiksumpi ihminen olisi hoksannut, että olisi aika tehdä jotain vastavuoroista ystävyyden ja tapaamisten eteen ilman, että siitä pitää erikseen sanoa? Ja mä jotenkin ajattelen, että sen kerran kun mä olen oikeasti tosi väsynyt, olisi kiva saada vähän apua muilta, kun olen itse sitä aina tarjonnut muille vastaavissa tilanteissa. Tää kuulostaa nyt tosi marttyyrimaiselta, mutta tuntuu oikeasti kurjalta, kun on itse aina auttamassa ja tukemassa, mutta sitten kun itse tarvitsisi vähän apua, kukaan ei pidä yhteyttä. Ihan kuin ei olisi ystäviä lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä sanoit, ettet "jaksa järjestää mitään"? Ei tuokaan nyt aivan tavallista ole.. Sähän selvästi vedät tuota teidän dynamiikkaa.
Mitä tarkoitat tällä? Avaa vähän, en ymmärtänyt.
En ole tuo jolta kysyit mutta tuo vastauksesi kuulostaa siltä että ei vain tuo ystäväsi vaan myös sinä jaatte saman oletuksen että sinä olet se joka järjestelee asiat ja varaa liput. Sä olet varmaan ottanut itsellesi tuon "vetovastaavan" roolin.
Olisit myös voinut sanoa esim että mennään vaan, voitko varata liput tms.
Ymmärrän tämän pointin, mutta eikö fiksumpi ihminen olisi hoksannut, että olisi aika tehdä jotain vastavuoroista ystävyyden ja tapaamisten eteen ilman, että siitä pitää erikseen sanoa? Ja mä jotenkin ajattelen, että sen kerran kun mä olen oikeasti tosi väsynyt, olisi kiva saada vähän apua muilta, kun olen itse sitä aina tarjonnut muille vastaavissa tilanteissa. Tää kuulostaa nyt tosi marttyyrimaiselta, mutta tuntuu oikeasti kurjalta, kun on itse aina auttamassa ja tukemassa, mutta sitten kun itse tarvitsisi vähän apua, kukaan ei pidä yhteyttä. Ihan kuin ei olisi ystäviä lainkaan.
Hän saattoi ymmärtää tuon myös niin ettet jaksa nyt ollenkaan tehdä mitään kun olet niin väsynyt. Monesti ihmissuhteissa muodostuu jonkinlaisrt roolit, ja jos joku ei viihdykään roolissaan ei voi oikein olettaa että toiset avaavat sen.
Jos toivot että ystäväsi toimii toisin kuin olette tottuneet, se pitää sanoa ääneen.
Niinhän se varmaankin menee, että nämä aikaansaavat ja järjestelijäihmiset vetävät puoleensa (tai mukaansa) niitä perässävedettäviä. Mitenköhän saisi solmittua uusia ystävyyksiä niin, että vetovastuu olisi tasapuolinen? Haluaisin joskus päästä myös "valmiiseen pöytään".
Jotenkin kuulostaa siltä, että tuo on enemmän ystäväsi kuin sinun ongelma.