Ystävyys ja tasapuolisuus

Tuntuu siltä, että olen aina se osapuoli ystävyydessä, joka ehdottaa tapaamista ja kutsuu kylään tai kahville ja mua harvemmin kutsutaan minnekään. En oikeasti ymmärrä, missä on vika. Olen kuullut, että mua pidetään hauskana ja empaattisena, olen useimmiten hyväntuulinen enkä kaada murheitani toisten niskaan. Olin viime keväänä tosi väsynyt töiden vuoksi enkä jaksanut järjestellä yhtään mitään. Eräskin ystäväni ehdotteli, että olisi kiva mennä leffaan tai teatteriin, johon sanoin että lähtisin mielelläni, mutta nyt en jaksa järjestää mitään enkä varata lippuja. Siihen tämä ystäväni vastasi, että ok, mennään sit kun taas jaksat järjestää. Eikö tuossa tilanteessa toinen olisi voinut ottaa järjestelyvastuun ja sanoa, että mä voin varata liput? Samainen ystävä perui eilen tälle päivälle suunnitellun reissun ja sanoi, että palataan asiaan sit joskus myöhemmin. Muutenkin tuntuu, että tapaamisia on vaikea sopia. Hänellä ei ole koskaan kiire, tekee osa-aikatöitä silloin kun viitsii, mutta haluaa tehdä kaiken "ex tempore" eikä siksi voi sopia koskaan etukäteen mitään tekemisiä. Mietityttää, haluaako hän ylipäänsä enää tavata mua. Toisaalta en kyllä tajua, mikä tässä on mennyt pieleen tai olenko tehnyt jotain väärin.