Haave omasta koirasta - pelko vapauden menettämisestä

Jos ja kun mietit tuollaisia asioita niin älä hanki koiraa. Ainakaan vielä. 

No tottahan se on. Koiran hankkiminen on kuin lapsen hankkisi. Et voi lähteä puoleksi vuodeksi ulkomaille töihin tai kuukaudeksi Eurooppaa junalla kiertämään tuosta vaan. Toki, jos sinulla esim. vanhemmat on valmiita ottamaan koiran hoitoonsa pidemmäksikin aikaa ja koira tottuu pennusta saakka olemaan tutussa paikassa hoidossa, voi onnistuakin mutta toisaalta sitten se ei tavallaan ole sinun koirasi enää. Jos muut asiat on paljon tärkeämpiä kuin eläimeen tai lapseen sitoutuminen, ei kannata hankkia kumpaakaan.

Tämän vuoksi olen päättänyt siirtää koiran ottamista kaukaiseen tulevaisuuteen. TSe ei vain ole sopiva elämäntilanteeseeni ja vapaudenkaipuuseeni. Mutta onneksi toisin kuin lapsen, koiran voi saada mikä ikäisenä tahansa. Kunnes olen varma, etten jää mistään oleellisesta paitsi, keskityn nauttimaan muiden koirista. :)

Pitääkö koiraa hankkiessa olla siis varmuus, ettei seuraavana 10-15 vuotena halua oleskella ulkomailla sanotaan kuukautta pidempään? Miten tuo nykyään käytännössä onnistui, kun niin moni alakin on sellainen, ettei tuollaista pysty varmuudella ennustamaan?

Kiitos kuitenkin kommentista kakkonen, se antoi miettimisen aihetta paljon!

Ei muuta sanottavaa kun että älä hanki koiraa. Tiedätkö edes kuinka paljon haluamasi koira maksaa?. Siihen vakuutukset, ruoat, lääkkeet ym tarvikkeet niin teet niillä rahoilla paljon muuta. Mikäli haluat reissata niin koira ei ole sinua varten ja toisekseen sinulla pitää olla luotettava hoitaja sille ajaksi kun viiletät maailmalla. Älä siis hanki koska mikään ei ole niin raivostuttavaa kun facebookissa kaupataan koiraa alle vuoden ikäisenä kun koiran kanssa ei ole enää kivaa!!!.

Mieti kuinka tärkeä asia ne pitkät reissut sinulle ovat ja kuinka todennäköisesti haluat niille lähteä.

Itse pitkitin koiran ottoa koska olin aina halunnut lähteä ulkomaille töihin ja ajattelin, että koira hankaloittaisi lähtöä. Asuin pari vuotta ulkomailla ja sitten oltuani taas muutaman vuoden Suomessa ajattelin, että nyt olen asettunut paikoilleni ja voin ottaa koiran. No ei se sitten ihan niin mennytkään, kun elämä heitti vielä kertaalleen ulkomaille töihin, mutta onneksi äitini otti koiran hoitoon siksi aikaa. 15 vuotta on pitkä aika ja elämään voi tulla monta mutkaa ja muutosta.

Kyllähän, jos muutat ulkomaille töihin pidemmäksi aikaa, niin koiran voi ottaa mukaan, etenkin Eurooppaan, kun ei tarvi karanteeneja tms. Koiraa ei vaan voi jättää kuitenkaan 7-8 tuntia pidemmäksi aikaa yksin, joten pitää järjestää hoitaja tai hoitopaikka, kun ulkomailla monesti työpäivät voi olla paljon pidempiä kuin meillä eikä sitten lähdetä illaksi pubiin istumaan kollegoiden kanssa tai kuntosalille koko illaksi. Koira tulee aina ensin ja jos se on jo yksin 8 tuntia, ei se voi iltaakin viettää yksin.

Entä, jos rakastut allergiseen?Mahdollisia esteitä on vaikka kuinka , lapsellesi tulee astma ja lääkäri suosittelee koirasta luopumista.

En suosittelisi koiraa kenellekään joka tuollaisia miettii. Kokisit luultavasti jossain vaiheessa tosiaan koiran taakaksi, ja siitä tilanteesta kärsisivät sitten joko koira (jos joutuu hoitoon - koira kiintyy vahvasti omistajaan ja ikävöi, jotkut yksilöt ei sopeudu edes tuttuun hyvään hoitopaikkaan kovin hyvin vaan syövät huonosti ja päivästä ja viikosta toiseen uikuttelevat oven edessä odottaen emäntää tai isäntää tulevaksi takaisin), sinä (jos päätät koiran takia luopua haaveistasi), tai molemmat. 

Itse aloin kasvattamaan koiria jo opiskelijana, mutta minä olen aina ollut erakko luonne, jolle on ollut selvää että haluan viettää rauhallista kotielämää. Edes matkustelusta en ole ikinä tykännyt, saati joku ulkomailla työskentely - kammottava ajatuskin. Tällaisille kotihiirille sopii erinomaisesti koiranomistaminen jo nuorena, mutta menevämmille todennäköisesti ei. 

Tosiaan jos noin jo mietit älä ota koiraa!!!

Ryhdy kotihoitajaksi ensin! :)  http://kulkurit.fi/miten-voin-auttaa/kotihoitajan-rooli/

Kiitos paljon vastauksista! Taitaa tosiaan olla parasta, että nyt matkustelen ensin ja sitten kataon uudelleen tilannetta. Tällä hetkellä minulla on säännöllinen 8-16 työ ja elämä, johon koiraa toivoisin, mutta aina välillä käy mielessä, että onko tämä (työ)elämä sittenkään sellaista, jota haluan. Vaihtoehtona alallani olisi tosiaan tuo kehitysmaissa työskentely, josta välillä haaveilen. Siihen ei kuitenkaan vielä riitä ikä tai työkokemus...

Mutta katsotaan mihin se elämä tässä asettuu!

Ap

Ja tällä hetkellä olen siis tuon Suomessa työskentelyn ja koiran kannalla enemmän, mutta kun en tiedä, jos vaikka kolmenkympin tienoilla alankin katua noita käyttämättömiä tilaisuuksia... Toisaalta ehtisihän tuon ulkomailla työskentelynkin sitten vanhempana, jos mieli muuttuu sen suhteen...

Vaikeaa tämä, kun ei osaa ennustaa tulevia tuntemuksiaan :D

Ap

Koira on ihana ystävä.

Onhan sinulla varaa kustantaa koiran hoito, ruuat, rokotteet, eläinlääkäri?

Koiran voi jättää hoitoon vaikka hoitoalan, jos ei ole ketään tuttua hoitamaan.

Tiedän ihmisiä kenellä on syystä ja toisesta ollut koira hoidossa pidemmän aikaa, vuodenkin.

Ja koira sopeutuu kyllä, mitään kodinvaihtajaa tai pelastettua koiraa en suosittele, jos koira on mahdollisesti paljon hoidossa, koska voi stressata paljon näitä tilanteita.

Paras on ottaa koira pennusta, jolloin sopeutuu parhaiten elämääsi.

Pienet rodut voisi olla parempia, jos ajattelee matkustaa paljon koiran kanssa, nämä kulkevat hyvin mukana joka paikassa.

Ei varmastikaan kannata vielä, jos on tuollaisia haaveita. Mä olen kotona viihtyvää tyyppiä, ulkomailla käyn max 2 kertaa vuodessa alle viikosta viikkoon, usein yksikin (tai esim. tänä vuonna ei yhtään!) reissua riittää. Pidän kyllä tavallaan matkustamisesta, mutta stressaan sitä kovasti myös, joten siksi ei tuon enempää tai pidempiä reissuja. Koira minulla on ollut nyt 2 vuotta, avomiehen kanssa hankittiin, ja ollaan hyvinkin päästy kumpikin reissaamaan kotimaassa (miksei myös ulkomailla, mutta ei ole tullut vielä tehtyä) kun toisen voi kuitenkin luottaa hoitavan koiraa jos ei ole reissussa mukana. Ja useimmiten kun yhdessä reissaamme, koira tulee mukaan tietysti (anoppilaan, sukulaisille, kavereille käymään tms). On ollut kahdesti yli yön hoidossa, 3 yötä pisimmillään. Hän on ihan paras hankinta emmekä ole katuneet yhtään, vaikka rajoittaa tietysti niin lomaa kuin arkeakin jonkin verran.

Koirasta on hirveän paljon iloa, mutta vastuukin on iso. Itselleni on kehittynyt "paine" huolehtia koiran tarpeista niin hyvin kuin suinkin pystyn, ja sekin on vaikuttanut siihen että valikoin mielelläni koiraystävällisiä reissukohteita jne. Paine pupunkorvissa, koska se on tietysti koiran kannalta positiivista ja näin pitäisi jokaisen omistajan mielestäni ajatella. Että kun on halunnut koiran itselleen ottaa, on vastuussa hoitamaan sitä koko ajan niin hyvin kuin vain suinkin pystyy. Se tarkoittaa sitäkin, että olen mielummin kotona/koiran kanssa kuin vaikka kaupungilla kuljeskelemassa "turhaan". Minimoin mahdollisuuksieni mukaan sitä aikaa, jonka koira joutuisi viettämään yksin erillään laumastaan, koska tiedän sen tuovan onnea ja iloa koiralle, kun lauma on koossa. Koiran onni ja ilo taas tuo onnea ja iloa meille omistajille tietenkin.

Lyhyesti: koiranomistaja sitoutuu huolehtimaan koirasta parhaan kykynsä mukaan. Siihen ei mielestäni kuulu puolen vuoden hoitojaksot poissa koiran omasta kodista. Odota vielä, ja mahdollisesti siihen asti että sinulla on elämänkumppani, joka jakaa tämän vastuun kanssasi. Se helpottaa paljon.

Vierailija kirjoitti:

Ja tällä hetkellä olen siis tuon Suomessa työskentelyn ja koiran kannalla enemmän, mutta kun en tiedä, jos vaikka kolmenkympin tienoilla alankin katua noita käyttämättömiä tilaisuuksia... Toisaalta ehtisihän tuon ulkomailla työskentelynkin sitten vanhempana, jos mieli muuttuu sen suhteen...

Vaikeaa tämä, kun ei osaa ennustaa tulevia tuntemuksiaan :D

Ap

Ei kannata jättää vanhemmaksi. Aika usein - itsellenikin kävi näin - siinä nelikymppisenä alkaa keski-ikäistyä eikä enää vaan jotenkin kiinnosta eikä jaksa ne jutut mistä nuorena haaveili. Itselläni ei ollut este koira vaan nuorena saatu "vahinko"lapsi. Aina haaveilin että sitten kun lapsi on iso ja itsenäinen niin matkustelen, menen ulkomaille töihin ja ties mitä. Nyt olen 43, lapsi on aikuinen ja asuu itsekseen, mutta ei minua enää kiinnosta matkustelu eikä työt ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

Koiran voi jättää hoitoon vaikka hoitoalan, jos ei ole ketään tuttua hoitamaan.

Tiedän ihmisiä kenellä on syystä ja toisesta ollut koira hoidossa pidemmän aikaa, vuodenkin.

Ja koira sopeutuu kyllä, mitään kodinvaihtajaa tai pelastettua koiraa en suosittele, jos koira on mahdollisesti paljon hoidossa, koska voi stressata paljon näitä tilanteita.

Kyllä ne ihan pennusta asti otetutkin monet niitä stressaa. Pääosin se riippuu pennun synnynnäisestä luonteenlaadusta, osin rodustakin. Mutta näyttäisi olevan myös niin, että mitä paremmin pidetty koira ja mitä läheisempi suhde omistajaan, sitä vaikeampaa on esim. hoitolaan tai edes tuttuun perheeseen hoitoon jäänti. 

Itselläni on 2 terrieriä. Ne ovat kyllä mamman sängyssä nukkuvia kavereita ja tosi läheisiä minulle. Hoitoon jättö edes vanhemmilleni, jotka on kokeneita koiraihmisiä ja jossa saa mennä sohville, sänkyyn tms ei ole sujunut hyvin. Koirat ei syö, sisällä ikävöivät ja odottelevat minua oven edessä, vain lenkeillä unohtavat ikävänsä. Hoitolaan ei tulisi mieleenkään näitä pistää. Mutta koska tosiaan nuo reaktiot jopa kotihoitoon tututssa paikassa on noin rajuja, vältän kyllä viimeiseen asti sitä että joutuisin pistämään koiria hoitoon. Mitä minä siellä matkallakaan nauttisin, jos tietäisin että parhaat ystäväni siellä uikuttaa oven edessä ikävissään?

Jos ei halua myös siivota koiran ripulia kaikilta asunnon matoilta kello neljältä aamuyöstä, ei oikeasti halua koiraa.

Me otettiin ensimmäinen koira heti kun täytin 18v, koska olin koko ikäni koirasta haaveillut. Etukäteen et voi tietää miten elämä muuttuu ja vaikka nyt sun vanhemmat lupautuisi ottamaan hoitoon, heidänkin tilanne voi muuttua ja silloin sun on elettävä sen asian kanssa, että joko laitat koiran vieraalle sun reissujen ajaksi hoitoon tai jätät reissut väliin. Koiran kanssa matkustaminen on toki mahdollista, mutta voi olla myös haastavaa, koska et voi etukäteen tietää satutko saamaan hermoheikon koiran, joka pelkää kaikkea uutta koko ajan ja stressaantuu valtavasti. Jälleen olet sen valinnan edessä, että jätätkö matkustelut väliin.

Reissuja tulee ja menee, mutta ihan perus arkikin koiran kanssa vaatii sitoutumista. Sun pitää ensimmäisenä herätessä, heti töistä tullessa ja viimeisenä illalla käydä sen kanssa ulkona. Iltaisin koira kaipaa seuraa, kun on odottanut sinua koko päivän. 

Rakastan omia koiriani enemmän kuin mitään ja niistä on ollut meille suurta iloa ja lohtua viimeiset 10v, mutta jos rehellinen olen, salaa joskus mietin kuinka helppoa meillä olisi kun ei olisi koiria. Lapsikin on sikäli helpompi, kun se oppii ja kehittyy ja 10v osaa jo jonkin verran tehdä itse vaan ei 10v koira osaa itse käydä lenkillä, ottaa ruokaa jne. Koirat on koko elämänsä hoidettavia pikkuvauvoja. 

En halunnut pelotella, mieti vaan todella tarkkaan. Kuullostat fiksulta, koska jo etukäteen pohdit näitä, itse emme tätä 18v osanneet miettiä. Ei kaduta, mutta joskus toivoisi aisoiden olevan toisin.

Minulla on melkein koko aikuisikäni ollut koira tai yleensä useampikin. Nykyiset kolme pikkukoiraa muuttivat keväällä mieheni kanssa maalle, vapaa-ajan asunnollemme.

Joka ikisenä päivänä nautin siitä että enää ei ole pakko sovittaa elämäänsä koiran virtsarakon mittaisiin aikajanoihin. Tarpeeksi vain  on tarpeeksi. Kun kyse on yhdeksännestä, kymmenennestä ja yhdennestätoista koirasta samalla ihmisellä, on lupa olla väsynyt ja kyllästynyt kun asia vielä ratkesi näin "kunniallisesti". Mies nauttii helposta koiran hoidosta omalla aidatulla tontilla ja minä lenkkeilystä ja muista hoitotoimista kun se ei ole jatkuvaa ja jokapäiväistä.

Pointtini on että jos jo ennen koiran ottamista pikkasenkaan epäilet sitkoasi asiaan, harkitse vielä.

Se on pitkää ja sitovaa arkea viikon jokaisena päivänä, aikaiset heräämiset viikonloppuisinkin juuri silloinkin kun tulee viistoräntää ja on yhtä pimeätä aamulla ja illalla.