165/95, onko jo riski vauvaa yrittäessä?

Ala laihduttamaan  eli kotiruoka kunniaan ja liikuntaa päivittäin ainakin tunti. 

Ylipaino lisää keskenmenojen riskiä ymmärtääkseni.

165/95 on jo tosi lihava...

Jos laihdutat puoli kiloa viikossa runsaalla liikunnalla ja oikealla ruokavaliolla, saavutat normaalipainon pituudellesi alle vuodessa! :) Tsemppiä! ♥

T. Samanpituinen, ennen reilusti ylipainoinen. Nykyään onnellisesti normaalipainoinen.

Jenkeissä muistaakseni sellainen ohjeistus, ettei paino saa nousta yhtään raskauden aikana, jos sitä on 130 tai enemmän.

Eräs nainen oli 154/140 ja lapsen pullautti ulos... Sitä en tiedä miten tuo siittäminen on tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

165/95 on jo tosi lihava...

Bmi lähes 35 eli sairaalloisen lihava.

Ap: hoida ensin itsesi ja hanki sen jälkeen lapsia.

Et voi olla tuollainen äiti. Sinun täytyy olla kunnossa, kun lähdet hankkimaan lasta. Olet vastuussa lapsellesi. Ajattele nyt, jos olisit sen synnyttyä ylipainoinen.

80 kiloisena olen tullut raskaaksi, se kuitenkin päättyi erittäin ikävästi ja sen takia tässä uudestaan yritetäänkin ja haluaisi mahdollisimman nopeasti uudestaan raskaaksi. 10kg ehti tulla raskauskiloja, 5kg sen jälkeen (syönyt suruun)

Ei johtunut ylipainosta, mutta pelottaa tietysti että seuraavaksikin voisi käydä ikävästi ylipainon takia. Ajatukset siinä raskautumisessa ja olen vain yrittänyt ettei tulisi lisää kiloja ainakaan. En tosiaan haluaisi mitään vuotta odotella, ajatuksena pudottaa kaikki sitten kun se vauva on saatu.

Ap

Raskaushan on todella rankka kokemus keholle ja ylipaino jo itsessään kuormittavaa.

Mutta enemmän olen huolissani sinun jaksamisesta ja lapsen hyvinvoinnista tulevaisuudessa: pystytkö ja jaksatko puuhata lapsen kanssa? Jo normaali arki voi tuntua todella rankalta, puhumattakaan ylimääräisistä leikeistä ja ulkoiluista yms.

Lisäksi mikäli omat ruokailutottumuksesi omat retuperällä, pystytkö tarjoamaan lapselle ravitsevaa ja terveellistä ruokaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

165/95 on jo tosi lihava...

Bmi lähes 35 eli sairaalloisen lihava.

Ap: hoida ensin itsesi ja hanki sen jälkeen lapsia.

BMI on 34,9 eli merkittävä lihavuus. Sitten on vielä välissä vaikea lihavuus. Sitten vasta (BMI 40 tai yli) sairaalloinen lihavuus.

Joo, ylipaino on riskitekijä, mutta ei sitä nyt tartte pyöristellä paria bmi-luokkaa ylöspäin tehdäkseen pointtinsa selväksi :)

Hih mikä fatty! Onne, oletko viimeisilläsi? 😅 Verenpaineesi huutaa hoosiannaa eikä epiduraalipuudutusta saa kun läskit peittää rangan.

Ja läskit lihoo iha vitusti raskausaikana, ku muutenki tottuneet syömään.

Ap, ylipaino lisää riskejä, mutta nopea laihdutus lisää uudelleenlihomisen ja syömishäiriön riskiä ja pitkä odottelu taas tuo lisää ikää joka tuo riskejä, riskejä riskejä riskejä... Ei tuo sinun painosi ole syy lykätä lapsihaaveita, siinä uutta raskautta odotellessa vain tarttuu jo toimeen ja muokkaa elintapoja parempaan suuntaan. Onnea matkaan!

Ja jaksamispohtijoille, mulla on ollut lasten synnyttyä painoa 80-120 kg, eikä se jaksaminen ole ensisijaisesti painosta ollut kiinni. Lapseni ovat hoikkia / normaalipainoisia ja oppineet 4-5v ikään mennessä hiihdot, luistelut, uimisen ja pyöräilyn, niin en usko että olen läskiydelläni heidän elämäänsä pilannut. Puuhunkin kiipeävät kuin apinat mutta siihen en kyllä ole antanut mallia :)

Vierailija kirjoitti:

Ap, ylipaino lisää riskejä, mutta nopea laihdutus lisää uudelleenlihomisen ja syömishäiriön riskiä ja pitkä odottelu taas tuo lisää ikää joka tuo riskejä, riskejä riskejä riskejä... Ei tuo sinun painosi ole syy lykätä lapsihaaveita, siinä uutta raskautta odotellessa vain tarttuu jo toimeen ja muokkaa elintapoja parempaan suuntaan. Onnea matkaan!

Ja jaksamispohtijoille, mulla on ollut lasten synnyttyä painoa 80-120 kg, eikä se jaksaminen ole ensisijaisesti painosta ollut kiinni. Lapseni ovat hoikkia / normaalipainoisia ja oppineet 4-5v ikään mennessä hiihdot, luistelut, uimisen ja pyöräilyn, niin en usko että olen läskiydelläni heidän elämäänsä pilannut. Puuhunkin kiipeävät kuin apinat mutta siihen en kyllä ole antanut mallia :)

Jos saisit olla päivän esim 60-70kg niin varmasti huomaisit eron. Miten ihmeessä jaksatjaksa vai seuraatko vierestä kun lapset touhuu? Voisit itekkin "opetella" uimaan, hiihtämään yms yms

No ei XL kokoinen nyt sentään vielä mikään sairaalloisen lihava ole. Parikymmentä kiloa haluan pois, mutta sitä vain ajattelee että saahan ne pois sitten kun vauva tulee ensin, joutuu jokatapauksessa pudottamaan. Itse painonpudotus ei ole ongelma, onnistun varmasti, onko siitä laihtumisesta ongelmaa itse raskautumiselle tai alkuraskaudelle?

Todella vaikea ajatella molempia asioita kun ajatukset on vain kokoajan siinä raskauden yrittämisessä, menkat kun alkaa niin on aivan eri ajatukset kuin sitten taas ovulaation aikana, sitten alkaakin ne piinapäivät eikä laihduttaminen ole ekana mielessä.

Kunnon motivaation saaminen on vain todella hankalaa kun tuntuu että elämä pyörii nyt vain siinä, että tulee uudelleen raskaaksi. Ehkä vaikea ymmärtää ellei ole kokenut itse samaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hih mikä fatty! Onne, oletko viimeisilläsi? 😅 Verenpaineesi huutaa hoosiannaa eikä epiduraalipuudutusta saa kun läskit peittää rangan.

Ja läskit lihoo iha vitusti raskausaikana, ku muutenki tottuneet syömään.

Ilkutko ja puhutko tähän sävyyn ihmisille tosielämässäkin? Uskomattoman törkeää somekäyttäytymistä joka tapauksessa.

Ap, oletko kysynyt lääkärin mielipidettä? Tunnen pari sinun kokoistasi synnyttänyttä. Toinen sai pidettyä raskausaikana painon kurissa niin, ettei sitä tullut lisää juuri ollenkaan.

Joana kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hih mikä fatty! Onne, oletko viimeisilläsi? 😅 Verenpaineesi huutaa hoosiannaa eikä epiduraalipuudutusta saa kun läskit peittää rangan.

Ja läskit lihoo iha vitusti raskausaikana, ku muutenki tottuneet syömään.

Ilkutko ja puhutko tähän sävyyn ihmisille tosielämässäkin? Uskomattoman törkeää somekäyttäytymistä joka tapauksessa.

Ap, oletko kysynyt lääkärin mielipidettä? Tunnen pari sinun kokoistasi synnyttänyttä. Toinen sai pidettyä raskausaikana painon kurissa niin, ettei sitä tullut lisää juuri ollenkaan.

Ei ole lääkäri sanonut painosta mitään. Jälkitarkastuksessa sanoi vain, ettei näe syytä miksei voisi alkaa jo yrittämään uudestaan.

Tässä sitä kärvistellään raskauskilojen kanssa jotka normaalisti lähtis vähän niinkuin itsestään.

Ei ainakaan lisää ole tullut, toivottavasti nyt vähän tippuisi ennen uutta raskautta, uskon kyllä että saan pidettyä raskauskilot kurissa. Ei ole kauaa aikaa kun olin vielä normaalipainoinen, nopeasti tullut kilot :/

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, ylipaino lisää riskejä, mutta nopea laihdutus lisää uudelleenlihomisen ja syömishäiriön riskiä ja pitkä odottelu taas tuo lisää ikää joka tuo riskejä, riskejä riskejä riskejä... Ei tuo sinun painosi ole syy lykätä lapsihaaveita, siinä uutta raskautta odotellessa vain tarttuu jo toimeen ja muokkaa elintapoja parempaan suuntaan. Onnea matkaan!

Ja jaksamispohtijoille, mulla on ollut lasten synnyttyä painoa 80-120 kg, eikä se jaksaminen ole ensisijaisesti painosta ollut kiinni. Lapseni ovat hoikkia / normaalipainoisia ja oppineet 4-5v ikään mennessä hiihdot, luistelut, uimisen ja pyöräilyn, niin en usko että olen läskiydelläni heidän elämäänsä pilannut. Puuhunkin kiipeävät kuin apinat mutta siihen en kyllä ole antanut mallia :)

Jos saisit olla päivän esim 60-70kg niin varmasti huomaisit eron. Miten ihmeessä jaksatjaksa vai seuraatko vierestä kun lapset touhuu? Voisit itekkin "opetella" uimaan, hiihtämään yms yms

Kyllä siinä 80 ja 120 kilon välissäkin on eroa, mutta oikeasti, siihen jaksamiseen vaikuttaa paljon enemmän esimerkiksi uni ja se paljonko on viime aikoina harrastanut liikuntaa tai mikä on sen hetkinen ruokavalion laatu kuin paino. Kyllä minä uin, hiihdän, luistelen ja pyöräilen, esim. 5v hiihtää ja pyöräilee 10 km matkan, niin ei sitä oikein voi vieressä seisoen seurata, vaikka tokihan se hänen tahdillaan on aikuiselle ei-kovin-raskasta-liikuntaa. Uimahallireissut tehdään usein niin että minä menen edeltä ja mies tuo lapset kunhan olen uinut oman kilometrini, koska ei ne lapset malta antaa minun matkaa uida.

Ei 100-kiloisen ole pakko olla flegmaattinen mato. Minä olen usein äideistä se joka kiipeää mukaan pulkkamäkeen tai vaivautuu kiipeilytelineen huipulle mielikuvituslettukesteille. Yksi niistä harvoista jotka hyppii mukana perhekerhon lauluhetkellä (ja puuskuttaa sitten punaisena, myönnän!) tai tekee malliksi kuperkeikan. Hölkkään potkupyöräilijän rinnalla, polkupyöräilijälle jos haluan tarjota liikuntaa niin pitää kyllä itsekin ottaa pyörä koska muuten hän joutuu odottamaan. Käydään soutelemassa, pompin trampalla, tungen Hoplopin tunneleihin ja rakastan metsäretkillä nimenomaan haastavampaa maastoa koska se on mielenkiintoisempaa. En minä esikoista enää kiinni juokse vaikka yrittäisin, mutta ei se estä minua liikkumasta lasten kanssa. Siis ihan varmasti moni fyysisesti paremmassa kunnossa oleva _jaksaisi_ enemmän, mutta varsinkin pienten lasten kanssa se on enemmän viitsimis- kuin oikea jaksamiskysymys. Sen minkä kuntojaksamisessa häviän, viitsimisessä kompensoin :)