Mitä mieltä siitä kun ette tee lapsia ja teidän sukunne loppuu siihen?

Ihan sama, en anna arvoa suvun jatkumiselle.

Ihan sama; en ole koskaan nähnyt sitä minään itseisarvona :)

Onhan se jollain tavalla hassua kun kukaan ei enää teitä muista, ei käy haudoilla tai muistot jotka jäävät jakamatta muille suvun jatkajille. Katoaa tavallaan historiankirjoista pois koko suku.

Parhaat lähtee ensin =)

Ei tarvii miettiä tollasia kun suku on jatkunut jo sisarusten ja serkkujen lasten kautta.

Näin tapahtuu äärettömän harvoin, vaikka sukuhaara ei jatkuisikaan eteenpäin.

Ap. näyttää sukututkimus olevan hakusessa.

Kukaan ei muutenkaan tule muistamaan meitä normaaleja tallaajia :D Mutta siskoni saa jatkaa sukuani.

En ymmärrä, miten kukaan muka voi olla asiasta mitään mieltä. ihan sama, kun joku kysyisi, että mitä mieltä siittä että 500 vuoden päästä tippuu iso kivi mereen. Toisin sanoen; ei paljoa kuolleelle ole väliä.

Ei siihen nyt suku lopu. Onhan sisaruksilla lapsia.

No meidän suku jatkuu kyllä, kun mun sisarukset on tehneet lapsia. Mutta ei mua haittaisi, vaikkei jatkuisikaan. 

En minä siitä haudalla käymisestä mitään iloa kuolleena saa. Tuskin nämäkään sisarusten lapset tulee mun haudalla koskaan käymään, välimatkaa satoja kilometrejä.

Helpotus. En kestäisi ajatusta, että lapseni joutuisi kärsimään joko minusta johtuvista geeneistä, taikka maailman tilanteesta. 

Veljelläni on lapsia, joten jääköön suvunjatkaminen heille. Minulle taas osui geenilotossa perinnöllinen sydänsairaus, joten olisi julmaa siirtää se jälkeläiselle.

Ihmettelen ap. ajatusmaailmaa. Suku muodostuu useita sukuhaaroista ja jos se on yhden ihmisen tai hänen jälkeläisensä varassa, niin ei voida edes puhua suvusta, vaan perheestä.

Aivan sama. Sisaruksiakaan minulla ei ole. Toisaalta suvut, molempien vanhempien puolelta, saavat jatkoa serkkujeni lasten kautta.

Mutta ihan vakavasti: mitä väliä?

Vierailija kirjoitti:

Onhan se jollain tavalla hassua kun kukaan ei enää teitä muista, ei käy haudoilla tai muistot jotka jäävät jakamatta muille suvun jatkajille. Katoaa tavallaan historiankirjoista pois koko suku.

Jälkeläiset eivät todella vielä takaa sukuhaaran (ei voi edes puhua suvusta) jatkumista, sillä myös jälkeläiset voivat yhtä hyvin kuolla, ennen heidän vanhempia.

Ja miksi ihmisen pitäisi saada vielä kuolemansa jälkeen palvontaa tai muistamista, eikö sen aika ole tässä ajassa.

Ei ole minun varassani meidän suvun jatkuminen. Ja koska mulla ei ole lapsia, olen ehtinyt käydä kaikessa rauhassa monta mielenkiintoista keskustelua suvun vanhusten kanssa. Ihan just siinä tarkoituksessa, että kirjoitan jutut muistiin ja säilytän nuoremmille. Aika monelle meidän suvun lapselle on esim. luettu iltasaduksi tällä tavoin kerättyjä tarinoita vanhempien sukupolvien lapsuudesta.

En usko että maailma jää kaipaamaan.

Ihan sama mulle. En ole täällä sen takia että musta tulis mummo.

Ihanaa. En haluaisi, että minulla olisi lapsia ja lapsenlapsia, jotka selvittäisivät tekemisiäni tai kaivelisivat salaisuuksia (ei sillä, että salaisuuksia edes olisi). Näin on hyvä.

Minun sukuni on monella tavalla kirottu arvelluttavine uskontoineen. Jos se loppuu, luulen että se olisi monelle iso helpotus.