Mitä mieltä siitä kun ette tee lapsia ja teidän sukunne loppuu siihen?

Miksi yksittäisen ihmisen pitäisi tuntea pahaa olo jos suku ei jatku? Jos siitä joku muu on huolissaan niin jatkakoon.

Ei ole merkitystä. Molemmat veljeni ovat lapsettomia sellaisiksi luultavasti jäävät, minä olen ainoa jonka myötä suku jatkuu, tosin vähän erinäköisenä kuin ennen koska lapseni ovat ihonväriltään ruskeita :)

Vaikka tämä ei liity mitenkään minuun niin kysyn silti. Miten se suku jatkuu? Onko kyse nimistä vai geeneistä? Voihan sitä käydä luovuttamassa omia geenejä ja ne ehkä menee käyttöön. Ja jokainen voi vaihtaa nimeään. Onko niillä joku suuri merkitys mitä minä en ymmärrä?

Vierailija kirjoitti:

Onhan se jollain tavalla hassua kun kukaan ei enää teitä muista, ei käy haudoilla tai muistot jotka jäävät jakamatta muille suvun jatkajille. Katoaa tavallaan historiankirjoista pois koko suku.

Jos kaikki suvun lapset päättävät samaan aikaan olla tekemättä lisää lapsia niin sitten. Kenen vastuulle se sitten pitää heittää jos kukaan ei lapsia halua?

Sinä siis käyt kaikkien sukulaisten ja niiden esi-vanhempien haudoilla ja muistelee heitä? Minä en edes tiedä ukkini nimeä ja lapseni ei tule tapaamaan kuin yhden isovanhemman koska kaikki muut ovat kuolleet.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei muutenkaan tule muistamaan meitä normaaleja tallaajia :D Mutta siskoni saa jatkaa sukuani.

Teen sen mielelläni, sisko rakas, vaikka viimeinen motiivi miksi yhtään lasta tekisin on suvun jatkaminen.

Joten ihmettelen kovasti jos se jollekin on motiivi?

Hyvä juttu, sinunkin kannattaisi olla kiitollinen siitä että geenini katoavat. Suvussa sekä isän että äidin puolella vaikeita mt-ongelmia, alkoholismia, autismia. 

Minä olen jollain ihmeen kaupalla säästynyt, varmaan joku mutantti, mutta on todennäköistä että seuraavassa sukupolvessa tulisi taas jotain ongelmaa. Niin vakavia ongelmia on molemmat suvut täynnä että periytyvyyden täytyy olla varsin voimakas.