En kestä yksinäisyyttä

Minkä ikäinen olet ja mistä päin? Mitä tykkäät harrastaa?

Yksinäisyys on paskaa mutta ihmiset vielä paskempia kuin yksinäisyys. Siksi olen yksin.

Negatiivisuus paistoi viestistäsi.

Jos olet sellainen for real..not good

Ole oma itsesi, sellaisen seurassa on helppo olla.

Ei kait tässä muuta voi sanoa kuin harrastuksia, harrastuksia ja harrastuksia.

Vierailija kirjoitti:

Negatiivisuus paistoi viestistäsi.

Jos olet sellainen for real..not good

Ole oma itsesi, sellaisen seurassa on helppo olla.

Olen oma itseni ihmisten seurassa eli ujo. Lämpenen vähitellen jolloin ujoudesta ei ole tietoakaan. Ja kaitpa sitä pikkuhiljaa alkaa suhtautua asioihin negatiivisesti kun ihmiset vaan katoaa ympäriltä. Kohta kuutisen vuotta ollut ilman kavereita.

Harrastuksia on mutta tähän mennessä ei ole löytynyt niistäkään ketään. Harrastan lähinnä pelaamista. Jonkin verran oleskelen kirjastossa opiskellen. Olen nainen ja 28.

ap

Parissa viikossa tai edes kuukaudessa ei ihan oikeasti aikuinen ihminen ehdi tutustua toiseen niin hyvin, että syntyisi edes vielä mitään kaverisuhdetta. Eihän siinä ajassa ehdi edes tavata kuin pari. 

Aikuisena ystävystymisessä pitäisi muistaa, että ihmisillä on jo oma elämä. Työt tai opiskelut, vanhemmat ja sisarukset, ystäviä ja kavereita, harrastukset, mahdollisesti jo puoliso ja lapsiakin. Yksikään uusi tuttavuus ei syrjäytä aiempia ihmissuhteita muutamassa viikossa. Ei edes muutamassa kuukaudessa. Useimmilla ei edes parissa vuodessa. Joten pitää olla kärsivällinen asian kanssa eikä olettaa, että pian tapaamisen jälkeen ollaan bestiksiä ja aina yhdessä. Itseasiassa tuollaista bestis&aina yhdessä -ystävyyttä ei enää aikuisiässä voi toiselta odottaakaan, koska ihmisillä on muutakin elämää. 

Lyhyestä kirjoituksestasi mulle tuli mieleen, että oletkohan liian hätäinen ja innokas? Ja sitten nämä ihmiset, joihin olet juuri tutustunut, vetäytyvät pois, koska kokevat sinun haluavan heistä liian paljon liian nopeasti? Lisäksi pitää olla jotain yhteistä. Siis jotain sellaista, mitä voi tehdä yhdessä  ja mistä molemmat ovat kiinnostuneet. Pelkkä tutustuminen ei siis riitä. Kiinnostus toiseen ihmiseen hiipuu aika nopeasti, jos mitään yhteistä ei löydy. 

Itse en ole halannut ketään elämäni 37:n vuoden aikana. Nyt kyynistyneenä ja sisältä kuolleena en tunne enää tuosta tuskaa. Yksinäisyys näköjään siis lopulta korjaa itse itsensä.

Oletko mennyt omanmukavuusalueen ulkopuolelle löytääksesi uusia kavereita, nykyisistä ympyröistä niitä ei taida löytyä. Mä muutin valmistumisen jälkee uuteen kaupunkiin töiden perässä ja mä löysin kuntosalilta uusia ystäviä - ja ylipainokin katosi kummasti kun vaan jaksoi jumppailla sitkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Parissa viikossa tai edes kuukaudessa ei ihan oikeasti aikuinen ihminen ehdi tutustua toiseen niin hyvin, että syntyisi edes vielä mitään kaverisuhdetta. Eihän siinä ajassa ehdi edes tavata kuin pari. 

Aikuisena ystävystymisessä pitäisi muistaa, että ihmisillä on jo oma elämä. Työt tai opiskelut, vanhemmat ja sisarukset, ystäviä ja kavereita, harrastukset, mahdollisesti jo puoliso ja lapsiakin. Yksikään uusi tuttavuus ei syrjäytä aiempia ihmissuhteita muutamassa viikossa. Ei edes muutamassa kuukaudessa. Useimmilla ei edes parissa vuodessa. Joten pitää olla kärsivällinen asian kanssa eikä olettaa, että pian tapaamisen jälkeen ollaan bestiksiä ja aina yhdessä. Itseasiassa tuollaista bestis&aina yhdessä -ystävyyttä ei enää aikuisiässä voi toiselta odottaakaan, koska ihmisillä on muutakin elämää. 

Lyhyestä kirjoituksestasi mulle tuli mieleen, että oletkohan liian hätäinen ja innokas? Ja sitten nämä ihmiset, joihin olet juuri tutustunut, vetäytyvät pois, koska kokevat sinun haluavan heistä liian paljon liian nopeasti? Lisäksi pitää olla jotain yhteistä. Siis jotain sellaista, mitä voi tehdä yhdessä  ja mistä molemmat ovat kiinnostuneet. Pelkkä tutustuminen ei siis riitä. Kiinnostus toiseen ihmiseen hiipuu aika nopeasti, jos mitään yhteistä ei löydy. 

Omasta mielestäni en ole innokas vaan enemmänkin annan tilaa muille. Haluan tutustua pikkuhiljaa. En kutsu ihmisiä kotiini ennen kuin tunnen kunnolla enkä ole tunkemassa muiden koteihin ilman kutsua eli en kutsu itse itseäni. Yleensä pyöritään kaupungilla ja istutaan kahvilassa, joka on ollut myös toiselle ihmiselle ok.

Näillä ihmisillä on ollut samoja mielenkiinnon kohteita mitä minulla mutta lopputulos on sama. Joten en todellakaan tiedä mitä teen väärin. Ehkä ihmiset vaan kyllästyy minun ujouteen?

Luulisi että aikuiset ihmiset osaisivat kertoa missä on vika ilman että hylätään. Tuntuisi paremmalta jos tietäisi mitä tekee väärin ja sitten osaisin korjata mutta kun ei.

Amatööriterapeutti kirjoitti:

Oletko mennyt omanmukavuusalueen ulkopuolelle löytääksesi uusia kavereita, nykyisistä ympyröistä niitä ei taida löytyä. Mä muutin valmistumisen jälkee uuteen kaupunkiin töiden perässä ja mä löysin kuntosalilta uusia ystäviä - ja ylipainokin katosi kummasti kun vaan jaksoi jumppailla sitkeästi.

Kyllä. Mutta ehkä en vain ole tarpeeksi kiinnostava sellaisena kuin olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parissa viikossa tai edes kuukaudessa ei ihan oikeasti aikuinen ihminen ehdi tutustua toiseen niin hyvin, että syntyisi edes vielä mitään kaverisuhdetta. Eihän siinä ajassa ehdi edes tavata kuin pari. 

Aikuisena ystävystymisessä pitäisi muistaa, että ihmisillä on jo oma elämä. Työt tai opiskelut, vanhemmat ja sisarukset, ystäviä ja kavereita, harrastukset, mahdollisesti jo puoliso ja lapsiakin. Yksikään uusi tuttavuus ei syrjäytä aiempia ihmissuhteita muutamassa viikossa. Ei edes muutamassa kuukaudessa. Useimmilla ei edes parissa vuodessa. Joten pitää olla kärsivällinen asian kanssa eikä olettaa, että pian tapaamisen jälkeen ollaan bestiksiä ja aina yhdessä. Itseasiassa tuollaista bestis&aina yhdessä -ystävyyttä ei enää aikuisiässä voi toiselta odottaakaan, koska ihmisillä on muutakin elämää. 

Lyhyestä kirjoituksestasi mulle tuli mieleen, että oletkohan liian hätäinen ja innokas? Ja sitten nämä ihmiset, joihin olet juuri tutustunut, vetäytyvät pois, koska kokevat sinun haluavan heistä liian paljon liian nopeasti? Lisäksi pitää olla jotain yhteistä. Siis jotain sellaista, mitä voi tehdä yhdessä  ja mistä molemmat ovat kiinnostuneet. Pelkkä tutustuminen ei siis riitä. Kiinnostus toiseen ihmiseen hiipuu aika nopeasti, jos mitään yhteistä ei löydy. 

Omasta mielestäni en ole innokas vaan enemmänkin annan tilaa muille. Haluan tutustua pikkuhiljaa. En kutsu ihmisiä kotiini ennen kuin tunnen kunnolla enkä ole tunkemassa muiden koteihin ilman kutsua eli en kutsu itse itseäni. Yleensä pyöritään kaupungilla ja istutaan kahvilassa, joka on ollut myös toiselle ihmiselle ok.

Näillä ihmisillä on ollut samoja mielenkiinnon kohteita mitä minulla mutta lopputulos on sama. Joten en todellakaan tiedä mitä teen väärin. Ehkä ihmiset vaan kyllästyy minun ujouteen?

Luulisi että aikuiset ihmiset osaisivat kertoa missä on vika ilman että hylätään. Tuntuisi paremmalta jos tietäisi mitä tekee väärin ja sitten osaisin korjata mutta kun ei.

Tuo on hyvin mahdollista. Mutta toisaalta myös kaupungilla pyöriminen ja kahviloissa istuminen alkaa aika pian kyllästyttämään. Jos teillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita, niin sun kannattaa ehdottaa yhteistä tekemistä näiden asioiden tiimoilta eikä vain pyöriä kaupungilla ja  istuskella kahviloissa. 

Mä luulen, että ihmiset eivät yksinkertaisesti osaa kertoa, missä on vika. Siis pukea sitä sanoiksi. Homma vaan ei toimi, ei nk synkkaa. Et välttämättä tee mitään väärin, mutta et vaan ole tavannut sellaisia ihmisiä, joiden kanssa homma toimii. Olet ihan kiva ja mukava, mutta siihen se jääkin. 

Tuo on kyllä kurjaa, ettet saa mitään palautetta. Arvelit itse ongelmaksi ujouden.  Mieti, miten ujoutesi ilmenee. Oletko mielestäsi liian hiljainen? Tuleeko keskusteluihin pitkiä taukoja? Monesti ujot ihmiset vaikuttavat jopa töykeille, kun yrittävät peittää sitä ujouttaan. Voisiko tästä olla kyse? Ehkä keskityt liikaa itseesi? Sekin on yleistä ujoudelle. Tietyssä mielessä ujot ihmiset ovat hyvin itsekeskeisiä, kaikki ajatukset keskittyvät itseen ja jännittämiseen. Voisiko tämä sopia sinuun?  

Vierailija kirjoitti:

Amatööriterapeutti kirjoitti:

Oletko mennyt omanmukavuusalueen ulkopuolelle löytääksesi uusia kavereita, nykyisistä ympyröistä niitä ei taida löytyä. Mä muutin valmistumisen jälkee uuteen kaupunkiin töiden perässä ja mä löysin kuntosalilta uusia ystäviä - ja ylipainokin katosi kummasti kun vaan jaksoi jumppailla sitkeästi.

Kyllä. Mutta ehkä en vain ole tarpeeksi kiinnostava sellaisena kuin olen.

Vaikea sanoa mistä johtuu kun parin viestin perusteella pitäisi pohtia. Mutta entäjos osallistuisit juoksukouluun tai viä rohkeammin triathlon kouluun. Niissä jokainen on löytänyt uusis kavereita jotka ovat loppuunasti vetäneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parissa viikossa tai edes kuukaudessa ei ihan oikeasti aikuinen ihminen ehdi tutustua toiseen niin hyvin, että syntyisi edes vielä mitään kaverisuhdetta. Eihän siinä ajassa ehdi edes tavata kuin pari. 

Aikuisena ystävystymisessä pitäisi muistaa, että ihmisillä on jo oma elämä. Työt tai opiskelut, vanhemmat ja sisarukset, ystäviä ja kavereita, harrastukset, mahdollisesti jo puoliso ja lapsiakin. Yksikään uusi tuttavuus ei syrjäytä aiempia ihmissuhteita muutamassa viikossa. Ei edes muutamassa kuukaudessa. Useimmilla ei edes parissa vuodessa. Joten pitää olla kärsivällinen asian kanssa eikä olettaa, että pian tapaamisen jälkeen ollaan bestiksiä ja aina yhdessä. Itseasiassa tuollaista bestis&aina yhdessä -ystävyyttä ei enää aikuisiässä voi toiselta odottaakaan, koska ihmisillä on muutakin elämää. 

Lyhyestä kirjoituksestasi mulle tuli mieleen, että oletkohan liian hätäinen ja innokas? Ja sitten nämä ihmiset, joihin olet juuri tutustunut, vetäytyvät pois, koska kokevat sinun haluavan heistä liian paljon liian nopeasti? Lisäksi pitää olla jotain yhteistä. Siis jotain sellaista, mitä voi tehdä yhdessä  ja mistä molemmat ovat kiinnostuneet. Pelkkä tutustuminen ei siis riitä. Kiinnostus toiseen ihmiseen hiipuu aika nopeasti, jos mitään yhteistä ei löydy. 

Omasta mielestäni en ole innokas vaan enemmänkin annan tilaa muille. Haluan tutustua pikkuhiljaa. En kutsu ihmisiä kotiini ennen kuin tunnen kunnolla enkä ole tunkemassa muiden koteihin ilman kutsua eli en kutsu itse itseäni. Yleensä pyöritään kaupungilla ja istutaan kahvilassa, joka on ollut myös toiselle ihmiselle ok.

Näillä ihmisillä on ollut samoja mielenkiinnon kohteita mitä minulla mutta lopputulos on sama. Joten en todellakaan tiedä mitä teen väärin. Ehkä ihmiset vaan kyllästyy minun ujouteen?

Luulisi että aikuiset ihmiset osaisivat kertoa missä on vika ilman että hylätään. Tuntuisi paremmalta jos tietäisi mitä tekee väärin ja sitten osaisin korjata mutta kun ei.

Tuo on hyvin mahdollista. Mutta toisaalta myös kaupungilla pyöriminen ja kahviloissa istuminen alkaa aika pian kyllästyttämään. Jos teillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita, niin sun kannattaa ehdottaa yhteistä tekemistä näiden asioiden tiimoilta eikä vain pyöriä kaupungilla ja  istuskella kahviloissa. 

Mä luulen, että ihmiset eivät yksinkertaisesti osaa kertoa, missä on vika. Siis pukea sitä sanoiksi. Homma vaan ei toimi, ei nk synkkaa. Et välttämättä tee mitään väärin, mutta et vaan ole tavannut sellaisia ihmisiä, joiden kanssa homma toimii. Olet ihan kiva ja mukava, mutta siihen se jääkin. 

Entä jos toinen ei ehdota mitään, ikinä? Olen halukas kokeilemaan uusia juttuja ja sen ilmaissut mutta toinen osapuoli ei ehdota mitään, paitsi baareilua, joka ei minun juttuni ikinä ollut mutta olen lähtenyt seuraksi. En ole naama väärällään saati hoputa kotiin tai valita miten tylsää. Otan drinkin tai pari ja pidän hauskaa.

Useimmissa kahviloissa voi pelata lautapelejä joten sen takia istuskellaan kahviloissa. Eli siis pelaaminen eri muodoissa kiinnostaa molempia.

Mistä asioista olet elämässä kiinnostunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parissa viikossa tai edes kuukaudessa ei ihan oikeasti aikuinen ihminen ehdi tutustua toiseen niin hyvin, että syntyisi edes vielä mitään kaverisuhdetta. Eihän siinä ajassa ehdi edes tavata kuin pari. 

Aikuisena ystävystymisessä pitäisi muistaa, että ihmisillä on jo oma elämä. Työt tai opiskelut, vanhemmat ja sisarukset, ystäviä ja kavereita, harrastukset, mahdollisesti jo puoliso ja lapsiakin. Yksikään uusi tuttavuus ei syrjäytä aiempia ihmissuhteita muutamassa viikossa. Ei edes muutamassa kuukaudessa. Useimmilla ei edes parissa vuodessa. Joten pitää olla kärsivällinen asian kanssa eikä olettaa, että pian tapaamisen jälkeen ollaan bestiksiä ja aina yhdessä. Itseasiassa tuollaista bestis&aina yhdessä -ystävyyttä ei enää aikuisiässä voi toiselta odottaakaan, koska ihmisillä on muutakin elämää. 

Lyhyestä kirjoituksestasi mulle tuli mieleen, että oletkohan liian hätäinen ja innokas? Ja sitten nämä ihmiset, joihin olet juuri tutustunut, vetäytyvät pois, koska kokevat sinun haluavan heistä liian paljon liian nopeasti? Lisäksi pitää olla jotain yhteistä. Siis jotain sellaista, mitä voi tehdä yhdessä  ja mistä molemmat ovat kiinnostuneet. Pelkkä tutustuminen ei siis riitä. Kiinnostus toiseen ihmiseen hiipuu aika nopeasti, jos mitään yhteistä ei löydy. 

Omasta mielestäni en ole innokas vaan enemmänkin annan tilaa muille. Haluan tutustua pikkuhiljaa. En kutsu ihmisiä kotiini ennen kuin tunnen kunnolla enkä ole tunkemassa muiden koteihin ilman kutsua eli en kutsu itse itseäni. Yleensä pyöritään kaupungilla ja istutaan kahvilassa, joka on ollut myös toiselle ihmiselle ok.

Näillä ihmisillä on ollut samoja mielenkiinnon kohteita mitä minulla mutta lopputulos on sama. Joten en todellakaan tiedä mitä teen väärin. Ehkä ihmiset vaan kyllästyy minun ujouteen?

Luulisi että aikuiset ihmiset osaisivat kertoa missä on vika ilman että hylätään. Tuntuisi paremmalta jos tietäisi mitä tekee väärin ja sitten osaisin korjata mutta kun ei.

Tuo on hyvin mahdollista. Mutta toisaalta myös kaupungilla pyöriminen ja kahviloissa istuminen alkaa aika pian kyllästyttämään. Jos teillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita, niin sun kannattaa ehdottaa yhteistä tekemistä näiden asioiden tiimoilta eikä vain pyöriä kaupungilla ja  istuskella kahviloissa. 

Mä luulen, että ihmiset eivät yksinkertaisesti osaa kertoa, missä on vika. Siis pukea sitä sanoiksi. Homma vaan ei toimi, ei nk synkkaa. Et välttämättä tee mitään väärin, mutta et vaan ole tavannut sellaisia ihmisiä, joiden kanssa homma toimii. Olet ihan kiva ja mukava, mutta siihen se jääkin. 

Entä jos toinen ei ehdota mitään, ikinä? Olen halukas kokeilemaan uusia juttuja ja sen ilmaissut mutta toinen osapuoli ei ehdota mitään, paitsi baareilua, joka ei minun juttuni ikinä ollut mutta olen lähtenyt seuraksi. En ole naama väärällään saati hoputa kotiin tai valita miten tylsää. Otan drinkin tai pari ja pidän hauskaa.

Useimmissa kahviloissa voi pelata lautapelejä joten sen takia istuskellaan kahviloissa. Eli siis pelaaminen eri muodoissa kiinnostaa molempia.

Pelaatko myös videopelejä?

Eikö netistä löytyisi peliseuraa? Kai somessa nyt on joku yhteisö jossa pelaamisesta kiinnostuneet naiset voivat ottaa yhteyttä toisiinsa ja pelata yhdessä, vaikka aluksi netin kautta. Toki jos on etäisyyttä asuinpaikkojen välillä ei kahvittelu irl onnistu niin helposti.

M27

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä kurjaa, ettet saa mitään palautetta. Arvelit itse ongelmaksi ujouden.  Mieti, miten ujoutesi ilmenee. Oletko mielestäsi liian hiljainen? Tuleeko keskusteluihin pitkiä taukoja? Monesti ujot ihmiset vaikuttavat jopa töykeille, kun yrittävät peittää sitä ujouttaan. Voisiko tästä olla kyse? Ehkä keskityt liikaa itseesi? Sekin on yleistä ujoudelle. Tietyssä mielessä ujot ihmiset ovat hyvin itsekeskeisiä, kaikki ajatukset keskittyvät itseen ja jännittämiseen. Voisiko tämä sopia sinuun?  

Hyvin mahdollisesti. Monet ovat sanoneet että ovat pitäneet ensin snobina ja paremmin tutustuessa ovat sanoneet että olivat väärässä. Nämäkin harvat jotka ovat jaksaneet ujoudesta huolimatta tultua paremmin ovat kadonneet ilman selityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parissa viikossa tai edes kuukaudessa ei ihan oikeasti aikuinen ihminen ehdi tutustua toiseen niin hyvin, että syntyisi edes vielä mitään kaverisuhdetta. Eihän siinä ajassa ehdi edes tavata kuin pari. 

Aikuisena ystävystymisessä pitäisi muistaa, että ihmisillä on jo oma elämä. Työt tai opiskelut, vanhemmat ja sisarukset, ystäviä ja kavereita, harrastukset, mahdollisesti jo puoliso ja lapsiakin. Yksikään uusi tuttavuus ei syrjäytä aiempia ihmissuhteita muutamassa viikossa. Ei edes muutamassa kuukaudessa. Useimmilla ei edes parissa vuodessa. Joten pitää olla kärsivällinen asian kanssa eikä olettaa, että pian tapaamisen jälkeen ollaan bestiksiä ja aina yhdessä. Itseasiassa tuollaista bestis&aina yhdessä -ystävyyttä ei enää aikuisiässä voi toiselta odottaakaan, koska ihmisillä on muutakin elämää. 

Lyhyestä kirjoituksestasi mulle tuli mieleen, että oletkohan liian hätäinen ja innokas? Ja sitten nämä ihmiset, joihin olet juuri tutustunut, vetäytyvät pois, koska kokevat sinun haluavan heistä liian paljon liian nopeasti? Lisäksi pitää olla jotain yhteistä. Siis jotain sellaista, mitä voi tehdä yhdessä  ja mistä molemmat ovat kiinnostuneet. Pelkkä tutustuminen ei siis riitä. Kiinnostus toiseen ihmiseen hiipuu aika nopeasti, jos mitään yhteistä ei löydy. 

Omasta mielestäni en ole innokas vaan enemmänkin annan tilaa muille. Haluan tutustua pikkuhiljaa. En kutsu ihmisiä kotiini ennen kuin tunnen kunnolla enkä ole tunkemassa muiden koteihin ilman kutsua eli en kutsu itse itseäni. Yleensä pyöritään kaupungilla ja istutaan kahvilassa, joka on ollut myös toiselle ihmiselle ok.

Näillä ihmisillä on ollut samoja mielenkiinnon kohteita mitä minulla mutta lopputulos on sama. Joten en todellakaan tiedä mitä teen väärin. Ehkä ihmiset vaan kyllästyy minun ujouteen?

Luulisi että aikuiset ihmiset osaisivat kertoa missä on vika ilman että hylätään. Tuntuisi paremmalta jos tietäisi mitä tekee väärin ja sitten osaisin korjata mutta kun ei.

Tuo on hyvin mahdollista. Mutta toisaalta myös kaupungilla pyöriminen ja kahviloissa istuminen alkaa aika pian kyllästyttämään. Jos teillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita, niin sun kannattaa ehdottaa yhteistä tekemistä näiden asioiden tiimoilta eikä vain pyöriä kaupungilla ja  istuskella kahviloissa. 

Mä luulen, että ihmiset eivät yksinkertaisesti osaa kertoa, missä on vika. Siis pukea sitä sanoiksi. Homma vaan ei toimi, ei nk synkkaa. Et välttämättä tee mitään väärin, mutta et vaan ole tavannut sellaisia ihmisiä, joiden kanssa homma toimii. Olet ihan kiva ja mukava, mutta siihen se jääkin. 

Entä jos toinen ei ehdota mitään, ikinä? Olen halukas kokeilemaan uusia juttuja ja sen ilmaissut mutta toinen osapuoli ei ehdota mitään, paitsi baareilua, joka ei minun juttuni ikinä ollut mutta olen lähtenyt seuraksi. En ole naama väärällään saati hoputa kotiin tai valita miten tylsää. Otan drinkin tai pari ja pidän hauskaa.

Useimmissa kahviloissa voi pelata lautapelejä joten sen takia istuskellaan kahviloissa. Eli siis pelaaminen eri muodoissa kiinnostaa molempia.

Pelaatko myös videopelejä?

Eikö netistä löytyisi peliseuraa? Kai somessa nyt on joku yhteisö jossa pelaamisesta kiinnostuneet naiset voivat ottaa yhteyttä toisiinsa ja pelata yhdessä, vaikka aluksi netin kautta. Toki jos on etäisyyttä asuinpaikkojen välillä ei kahvittelu irl onnistu niin helposti.

M27

Pelaan mutta toistaiseksi en pelaa multiplayer-pelejä kun nettiyhteys ja kone ovat mitä ovat.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys on paskaa mutta ihmiset vielä paskempia kuin yksinäisyys. Siksi olen yksin.

Tämä on nyt tämänhetkinen ajanjakso elämässäsi, en usko että se kestää koko elämääsi. Kyllä se aurinko paistaa vielä sinullekkin.

Vierailija kirjoitti:

Mistä asioista olet elämässä kiinnostunut?

Fantasiakirjallisuudesta, historiakirjallisuudesta, kielistä, animesta, peleistä, eläimistä, matkustelusta (jota tosin täytyy tehdä mielikuvituksessa kun ei rahaa ei ole tarpeeksi).