En kestä yksinäisyyttä

Olen opetellut pitämään siitä

Vierailija kirjoitti:

Olen opetellut pitämään siitä

Pitänee varmaan itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parissa viikossa tai edes kuukaudessa ei ihan oikeasti aikuinen ihminen ehdi tutustua toiseen niin hyvin, että syntyisi edes vielä mitään kaverisuhdetta. Eihän siinä ajassa ehdi edes tavata kuin pari. 

Aikuisena ystävystymisessä pitäisi muistaa, että ihmisillä on jo oma elämä. Työt tai opiskelut, vanhemmat ja sisarukset, ystäviä ja kavereita, harrastukset, mahdollisesti jo puoliso ja lapsiakin. Yksikään uusi tuttavuus ei syrjäytä aiempia ihmissuhteita muutamassa viikossa. Ei edes muutamassa kuukaudessa. Useimmilla ei edes parissa vuodessa. Joten pitää olla kärsivällinen asian kanssa eikä olettaa, että pian tapaamisen jälkeen ollaan bestiksiä ja aina yhdessä. Itseasiassa tuollaista bestis&aina yhdessä -ystävyyttä ei enää aikuisiässä voi toiselta odottaakaan, koska ihmisillä on muutakin elämää. 

Lyhyestä kirjoituksestasi mulle tuli mieleen, että oletkohan liian hätäinen ja innokas? Ja sitten nämä ihmiset, joihin olet juuri tutustunut, vetäytyvät pois, koska kokevat sinun haluavan heistä liian paljon liian nopeasti? Lisäksi pitää olla jotain yhteistä. Siis jotain sellaista, mitä voi tehdä yhdessä  ja mistä molemmat ovat kiinnostuneet. Pelkkä tutustuminen ei siis riitä. Kiinnostus toiseen ihmiseen hiipuu aika nopeasti, jos mitään yhteistä ei löydy. 

Omasta mielestäni en ole innokas vaan enemmänkin annan tilaa muille. Haluan tutustua pikkuhiljaa. En kutsu ihmisiä kotiini ennen kuin tunnen kunnolla enkä ole tunkemassa muiden koteihin ilman kutsua eli en kutsu itse itseäni. Yleensä pyöritään kaupungilla ja istutaan kahvilassa, joka on ollut myös toiselle ihmiselle ok.

Näillä ihmisillä on ollut samoja mielenkiinnon kohteita mitä minulla mutta lopputulos on sama. Joten en todellakaan tiedä mitä teen väärin. Ehkä ihmiset vaan kyllästyy minun ujouteen?

Luulisi että aikuiset ihmiset osaisivat kertoa missä on vika ilman että hylätään. Tuntuisi paremmalta jos tietäisi mitä tekee väärin ja sitten osaisin korjata mutta kun ei.

Tuo on hyvin mahdollista. Mutta toisaalta myös kaupungilla pyöriminen ja kahviloissa istuminen alkaa aika pian kyllästyttämään. Jos teillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita, niin sun kannattaa ehdottaa yhteistä tekemistä näiden asioiden tiimoilta eikä vain pyöriä kaupungilla ja  istuskella kahviloissa. 

Mä luulen, että ihmiset eivät yksinkertaisesti osaa kertoa, missä on vika. Siis pukea sitä sanoiksi. Homma vaan ei toimi, ei nk synkkaa. Et välttämättä tee mitään väärin, mutta et vaan ole tavannut sellaisia ihmisiä, joiden kanssa homma toimii. Olet ihan kiva ja mukava, mutta siihen se jääkin. 

Entä jos toinen ei ehdota mitään, ikinä? Olen halukas kokeilemaan uusia juttuja ja sen ilmaissut mutta toinen osapuoli ei ehdota mitään, paitsi baareilua, joka ei minun juttuni ikinä ollut mutta olen lähtenyt seuraksi. En ole naama väärällään saati hoputa kotiin tai valita miten tylsää. Otan drinkin tai pari ja pidän hauskaa.

Useimmissa kahviloissa voi pelata lautapelejä joten sen takia istuskellaan kahviloissa. Eli siis pelaaminen eri muodoissa kiinnostaa molempia.

Jos toinen ei innostu mistään (paitsi pelaamisesta), mitä hänelle ehdotat, niin se on just syy, miksi tuttavuudesta ei synny edes kaverisuhdetta. Saati sitten kaverisuhteesta ystävyyssuhdetta.

On myös hyvä muistaa sekin, että ihmiset ovat erilaisia ja joillain ei yksinkertaisesti ole mitään ideoita, mitä voisi yhdessä tehdä. Toisilla on enemmän mielikuvitusta kuin toisilla. Sen vuoksi joskus joutuu olemaan se osapuoli, joka ehdottaa ja innostaa. Varsinkin alussa. Ja myös hyväksyä se, että kaikki ehdotukset ei aina nappaa. Ei ole aikaa, ei ole kiinnostusta, ei ole varaa tai on jo sopinut jotain muuta. Jotenkin myös ajattelen, että ei pidä myöskään yrittää väkisin keksiä jotain yhteistä tekemistä. Ei siis niin, että "nähtäiskö lauantaina, mitä tehtäis?" vaan esimerkiksi "olen menossa lauantaina kirppikselle, lähtisitkö mukaani?". Alussa on myös hyvä muistaa sekin, että tapaamisten väli voi olla pitkäkin. Joka viikko ei tarvitse pitää yhteyttä. Voi myös parin kuukauden tauon jälkeen soittaa "Moi, ensi viikonloppuna olisi kirjamessut, kiinnostaisiko sua lähteä sinne mun kanssa?"

Minä tutustun helposti uusiin ihmisiin, mutta vain ehkä 10%:n kanssa syntyy kaverisuhde ja vain 1%:n kanssa ystävyyssuhde. Olen tuntenut pari naista nyt muutaman kuukauden, tavannut heitä pari kertaa ja edelleen ollaan vain tuttavia. Mutta meillä on mielessä yksi juttu, joka kiinnostaa kaikkia kolmea ja joka on tarkoitus kesän aikana toteuttaa. Sekään ei vielä tule muuttamaan tätä suhdetta kaverisuhteeksi, mutta ehkä keksimme sen jälkeen taas jotain muuta kivaa tekemistä. Aika näyttää, tuleeko meistä kavereita. 

Mitäs pelailette?

Ja ehkä ketjun avaajan kannattaisi rekisteröityä niin olisi aina varmuus että hän kommentoi. Täällähän on muutama muukin yksinäisyyttä ilmaissut joten mitäs hävittävää siinä olisi kirjoitella vaikka keskenään.

Mutta joo anime ja pelaamiseen keskittyvä nainen on vähemmistöä ja moni sosiaalisempi nainen ei tajua noista asioista mitää ja vieroksuu kyllä moisia jossain määrin - vai mitä sanoo asiantuntijat. Olen täysin samalla linjalla 23:n kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ja ehkä ketjun avaajan kannattaisi rekisteröityä niin olisi aina varmuus että hän kommentoi. Täällähän on muutama muukin yksinäisyyttä ilmaissut joten mitäs hävittävää siinä olisi kirjoitella vaikka keskenään.

Mutta joo anime ja pelaamiseen keskittyvä nainen on vähemmistöä ja moni sosiaalisempi nainen ei tajua noista asioista mitää ja vieroksuu kyllä moisia jossain määrin - vai mitä sanoo asiantuntijat. Olen täysin samalla linjalla 23:n kanssa.

Pitänee tehdä tunnus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä kurjaa, ettet saa mitään palautetta. Arvelit itse ongelmaksi ujouden.  Mieti, miten ujoutesi ilmenee. Oletko mielestäsi liian hiljainen? Tuleeko keskusteluihin pitkiä taukoja? Monesti ujot ihmiset vaikuttavat jopa töykeille, kun yrittävät peittää sitä ujouttaan. Voisiko tästä olla kyse? Ehkä keskityt liikaa itseesi? Sekin on yleistä ujoudelle. Tietyssä mielessä ujot ihmiset ovat hyvin itsekeskeisiä, kaikki ajatukset keskittyvät itseen ja jännittämiseen. Voisiko tämä sopia sinuun?  

Hyvin mahdollisesti. Monet ovat sanoneet että ovat pitäneet ensin snobina ja paremmin tutustuessa ovat sanoneet että olivat väärässä. Nämäkin harvat jotka ovat jaksaneet ujoudesta huolimatta tultua paremmin ovat kadonneet ilman selityksiä.

Mä voin kertoa, miksi. Ihmiset, joille on helppoa tutustua ja joihin on helppo tutustua, eivät pohdi ja analysoi koko asiaa. Heidän elämässään ihmisiä tulee ja menee. He eivät koe olevansa tilivelvollisia jollekin lyhytaikaiselle tuttavuudelle, mutta eivät myöskään pidä näitä lyhytaikaisia tuttavuuksia tilivelvollisina heille. He kyllä miettivät sitten, jos ystävyyssuhde päättyy. Tuttavuudesta on kuitenkin pitkä matka ystävyyteen. Heidän elämässään on ystävät ja kaverit, joiden kanssa he viettävät aikaansa, vaikka lyhytaikainen tuttavuus päättyykin. Usein se päättyy ihan vaan siksi, että heillä on jo ihan riittävästi seuraa kaikkeen, mitä jonkun kanssa haluavat tehdä. Ja nämä jo olemassaolevat ihmissuhteet ovat tietenkin ykkössijalla. Tuttavuuden päättyminen ei muuta heidän elämäänsä oikeastaan mitenkään.

Tutustuminen uusiin ihmisiin muuttuu ihan jokaiselle vaikeaksi, jos heti alusta alkaen on analysoitava toisen kanssa vietettyä aikaa, toisen sanomisia, toisen luonnetta  jne sitä varten, että jossain vaiheessa olisi velvollinen tekemään selvityksen, miksi toisesta nyt ei sitten kuitenkaan tullut kaveria. Tuttavuuksiin ei liity velvollisuuksia. Eikä aina kaverisuhteisiinkaan. Kun vaihtaa työpaikkaa, niin ei ole entisille työkavereilleen tilivelvollinen, miksi ei pitänyt enää yhteyttä. Tilanteet muuttuu, olosuhteet muuttuu, elämäntilanne muuttuu. Ystävät on sitten ne, joihin liittyy jo velvollisuuksiakin. On tietysti ihmisiä, jotka dumppaavat ystävänsäkin sanomatta sanaakaan, mutta silloin voi kyllä jo miettiä, että oliko kyse sittenkään ystävyyssuhteesta vai ihan vaan kaverisuhteesta. 

No niin. Tunnus on tehty.

Pelihirmu kirjoitti:

Mitäs pelailette?

Lähinnä Guilty Gear, SoulCalibur ja Pokemon koska miksi ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä kurjaa, ettet saa mitään palautetta. Arvelit itse ongelmaksi ujouden.  Mieti, miten ujoutesi ilmenee. Oletko mielestäsi liian hiljainen? Tuleeko keskusteluihin pitkiä taukoja? Monesti ujot ihmiset vaikuttavat jopa töykeille, kun yrittävät peittää sitä ujouttaan. Voisiko tästä olla kyse? Ehkä keskityt liikaa itseesi? Sekin on yleistä ujoudelle. Tietyssä mielessä ujot ihmiset ovat hyvin itsekeskeisiä, kaikki ajatukset keskittyvät itseen ja jännittämiseen. Voisiko tämä sopia sinuun?  

Hyvin mahdollisesti. Monet ovat sanoneet että ovat pitäneet ensin snobina ja paremmin tutustuessa ovat sanoneet että olivat väärässä. Nämäkin harvat jotka ovat jaksaneet ujoudesta huolimatta tultua paremmin ovat kadonneet ilman selityksiä.

Mä voin kertoa, miksi. Ihmiset, joille on helppoa tutustua ja joihin on helppo tutustua, eivät pohdi ja analysoi koko asiaa. Heidän elämässään ihmisiä tulee ja menee. He eivät koe olevansa tilivelvollisia jollekin lyhytaikaiselle tuttavuudelle, mutta eivät myöskään pidä näitä [strong]lyhytaikaisia tuttavuuksia tilivelvollisina heille.[/strong]He kyllä miettivät sitten, jos ystävyyssuhde päättyy. Tuttavuudesta on kuitenkin pitkä matka ystävyyteen. Heidän elämässään on ystävät ja kaverit, joiden kanssa he viettävät aikaansa, vaikka lyhytaikainen tuttavuus päättyykin. Usein se päättyy ihan vaan siksi, että heillä on jo ihan riittävästi seuraa kaikkeen, mitä jonkun kanssa haluavat tehdä. Ja nämä jo olemassaolevat ihmissuhteet ovat tietenkin ykkössijalla. Tuttavuuden päättyminen ei muuta heidän elämäänsä oikeastaan mitenkään.

Tutustuminen uusiin ihmisiin muuttuu ihan jokaiselle vaikeaksi, jos heti alusta alkaen on analysoitava toisen kanssa vietettyä aikaa, toisen sanomisia, toisen luonnetta  jne sitä varten, että jossain vaiheessa olisi velvollinen tekemään selvityksen, miksi toisesta nyt ei sitten kuitenkaan tullut kaveria. Tuttavuuksiin ei liity velvollisuuksia. Eikä aina kaverisuhteisiinkaan. Kun vaihtaa työpaikkaa, niin ei ole entisille työkavereilleen tilivelvollinen, miksi ei pitänyt enää yhteyttä. Tilanteet muuttuu, olosuhteet muuttuu, elämäntilanne muuttuu. Ystävät on sitten ne, joihin liittyy jo velvollisuuksiakin. On tietysti ihmisiä, jotka dumppaavat ystävänsäkin sanomatta sanaakaan, mutta silloin voi kyllä jo miettiä, että oliko kyse sittenkään ystävyyssuhteesta vai ihan vaan kaverisuhteesta. 

Tässä tapauksessa kyse pidempi aikaisesta ystävyyssuhteesta, ei lyhyestä tuttavuudesta. En tiedä miten nuoruudessa sain kavereita ja ystäviä mutta nykyään en. En tee mitään eri tavalla.

Porkkana kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä kurjaa, ettet saa mitään palautetta. Arvelit itse ongelmaksi ujouden.  Mieti, miten ujoutesi ilmenee. Oletko mielestäsi liian hiljainen? Tuleeko keskusteluihin pitkiä taukoja? Monesti ujot ihmiset vaikuttavat jopa töykeille, kun yrittävät peittää sitä ujouttaan. Voisiko tästä olla kyse? Ehkä keskityt liikaa itseesi? Sekin on yleistä ujoudelle. Tietyssä mielessä ujot ihmiset ovat hyvin itsekeskeisiä, kaikki ajatukset keskittyvät itseen ja jännittämiseen. Voisiko tämä sopia sinuun?  

Hyvin mahdollisesti. Monet ovat sanoneet että ovat pitäneet ensin snobina ja paremmin tutustuessa ovat sanoneet että olivat väärässä. Nämäkin harvat jotka ovat jaksaneet ujoudesta huolimatta tultua paremmin ovat kadonneet ilman selityksiä.

Mä voin kertoa, miksi. Ihmiset, joille on helppoa tutustua ja joihin on helppo tutustua, eivät pohdi ja analysoi koko asiaa. Heidän elämässään ihmisiä tulee ja menee. He eivät koe olevansa tilivelvollisia jollekin lyhytaikaiselle tuttavuudelle, mutta eivät myöskään pidä näitä [strong]lyhytaikaisia tuttavuuksia tilivelvollisina heille.[/strong]He kyllä miettivät sitten, jos ystävyyssuhde päättyy. Tuttavuudesta on kuitenkin pitkä matka ystävyyteen. Heidän elämässään on ystävät ja kaverit, joiden kanssa he viettävät aikaansa, vaikka lyhytaikainen tuttavuus päättyykin. Usein se päättyy ihan vaan siksi, että heillä on jo ihan riittävästi seuraa kaikkeen, mitä jonkun kanssa haluavat tehdä. Ja nämä jo olemassaolevat ihmissuhteet ovat tietenkin ykkössijalla. Tuttavuuden päättyminen ei muuta heidän elämäänsä oikeastaan mitenkään.

Tutustuminen uusiin ihmisiin muuttuu ihan jokaiselle vaikeaksi, jos heti alusta alkaen on analysoitava toisen kanssa vietettyä aikaa, toisen sanomisia, toisen luonnetta  jne sitä varten, että jossain vaiheessa olisi velvollinen tekemään selvityksen, miksi toisesta nyt ei sitten kuitenkaan tullut kaveria. Tuttavuuksiin ei liity velvollisuuksia. Eikä aina kaverisuhteisiinkaan. Kun vaihtaa työpaikkaa, niin ei ole entisille työkavereilleen tilivelvollinen, miksi ei pitänyt enää yhteyttä. Tilanteet muuttuu, olosuhteet muuttuu, elämäntilanne muuttuu. Ystävät on sitten ne, joihin liittyy jo velvollisuuksiakin. On tietysti ihmisiä, jotka dumppaavat ystävänsäkin sanomatta sanaakaan, mutta silloin voi kyllä jo miettiä, että oliko kyse sittenkään ystävyyssuhteesta vai ihan vaan kaverisuhteesta. 

Tässä tapauksessa kyse pidempi aikaisesta ystävyyssuhteesta, ei lyhyestä tuttavuudesta. En tiedä miten nuoruudessa sain kavereita ja ystäviä mutta nykyään en. En tee mitään eri tavalla.

Okei. Mutta sitten tosiaan mietin, että olikohan teidän suhteenne myös tämän toisen osapuolen mielestä yhtä vahva (siis ystävyys) kuin sinun mielestäsi. Mutta tosiaan noihin tuttavuuksiin, niin suurin osa ihmisistä ei ajattele niin, että muutama kerta kahvilla, pari kertaa baarissa yms vielä synnyttäisi kahden ihmisen välille sellaisen sopimuksen, jonka purkamiseen pitäisi olla perustelut. Siksi he eivät ajattele koko asiaa. 

Todennäköisesti sinussa ei ole yhtään mitään vikaa. Et vaan ole vielä tavannut sinulle just passelisti sopivaa ystäväkandidaattia sellaiseen ajankohtaan, että sulle olisi ystäväkandidaatin paikka tämän ihmisen elämässä. Jotkut ikäisesi viihtyvät kaikista parhaiten baareissa, jos heillä on tavoitteena löytää parisuhde mahdollisimman pian. Sua ei baarittelu  kauheasti kiinnosta ja jos heillä on muita kavereita, joita taas baareissa käynti kiinnosta yhtä paljon kuin heitäkin, niin silloin he viettävät aikaansa mieluiten näiden kanssa. Aikuisena ystävystyminen perustuu hirveän paljon sattumaan: oikea henkilö, oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Yrittäminen ei kauheasti auta, jos on väärä henkilö, väärä paikka tai väärä aika. 

Vierailija kirjoitti:

Porkkana kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä kurjaa, ettet saa mitään palautetta. Arvelit itse ongelmaksi ujouden.  Mieti, miten ujoutesi ilmenee. Oletko mielestäsi liian hiljainen? Tuleeko keskusteluihin pitkiä taukoja? Monesti ujot ihmiset vaikuttavat jopa töykeille, kun yrittävät peittää sitä ujouttaan. Voisiko tästä olla kyse? Ehkä keskityt liikaa itseesi? Sekin on yleistä ujoudelle. Tietyssä mielessä ujot ihmiset ovat hyvin itsekeskeisiä, kaikki ajatukset keskittyvät itseen ja jännittämiseen. Voisiko tämä sopia sinuun?  

Hyvin mahdollisesti. Monet ovat sanoneet että ovat pitäneet ensin snobina ja paremmin tutustuessa ovat sanoneet että olivat väärässä. Nämäkin harvat jotka ovat jaksaneet ujoudesta huolimatta tultua paremmin ovat kadonneet ilman selityksiä.

Mä voin kertoa, miksi. Ihmiset, joille on helppoa tutustua ja joihin on helppo tutustua, eivät pohdi ja analysoi koko asiaa. Heidän elämässään ihmisiä tulee ja menee. He eivät koe olevansa tilivelvollisia jollekin lyhytaikaiselle tuttavuudelle, mutta eivät myöskään pidä näitä [strong]lyhytaikaisia tuttavuuksia tilivelvollisina heille.[/strong]He kyllä miettivät sitten, jos ystävyyssuhde päättyy. Tuttavuudesta on kuitenkin pitkä matka ystävyyteen. Heidän elämässään on ystävät ja kaverit, joiden kanssa he viettävät aikaansa, vaikka lyhytaikainen tuttavuus päättyykin. Usein se päättyy ihan vaan siksi, että heillä on jo ihan riittävästi seuraa kaikkeen, mitä jonkun kanssa haluavat tehdä. Ja nämä jo olemassaolevat ihmissuhteet ovat tietenkin ykkössijalla. Tuttavuuden päättyminen ei muuta heidän elämäänsä oikeastaan mitenkään.

Tutustuminen uusiin ihmisiin muuttuu ihan jokaiselle vaikeaksi, jos heti alusta alkaen on analysoitava toisen kanssa vietettyä aikaa, toisen sanomisia, toisen luonnetta  jne sitä varten, että jossain vaiheessa olisi velvollinen tekemään selvityksen, miksi toisesta nyt ei sitten kuitenkaan tullut kaveria. Tuttavuuksiin ei liity velvollisuuksia. Eikä aina kaverisuhteisiinkaan. Kun vaihtaa työpaikkaa, niin ei ole entisille työkavereilleen tilivelvollinen, miksi ei pitänyt enää yhteyttä. Tilanteet muuttuu, olosuhteet muuttuu, elämäntilanne muuttuu. Ystävät on sitten ne, joihin liittyy jo velvollisuuksiakin. On tietysti ihmisiä, jotka dumppaavat ystävänsäkin sanomatta sanaakaan, mutta silloin voi kyllä jo miettiä, että oliko kyse sittenkään ystävyyssuhteesta vai ihan vaan kaverisuhteesta. 

Tässä tapauksessa kyse pidempi aikaisesta ystävyyssuhteesta, ei lyhyestä tuttavuudesta. En tiedä miten nuoruudessa sain kavereita ja ystäviä mutta nykyään en. En tee mitään eri tavalla.

Okei. Mutta sitten tosiaan mietin, että olikohan teidän suhteenne myös tämän toisen osapuolen mielestä yhtä vahva (siis ystävyys) kuin sinun mielestäsi. Mutta tosiaan noihin tuttavuuksiin, niin suurin osa ihmisistä ei ajattele niin, että muutama kerta kahvilla, pari kertaa baarissa yms vielä synnyttäisi kahden ihmisen välille sellaisen sopimuksen, jonka purkamiseen pitäisi olla perustelut. Siksi he eivät ajattele koko asiaa. 

Todennäköisesti sinussa ei ole yhtään mitään vikaa. Et vaan ole vielä tavannut sinulle just passelisti sopivaa ystäväkandidaattia sellaiseen ajankohtaan, että sulle olisi ystäväkandidaatin paikka tämän ihmisen elämässä. Jotkut ikäisesi viihtyvät kaikista parhaiten baareissa, jos heillä on tavoitteena löytää parisuhde mahdollisimman pian. Sua ei baarittelu  kauheasti kiinnosta ja jos heillä on muita kavereita, joita taas baareissa käynti kiinnosta yhtä paljon kuin heitäkin, niin silloin he viettävät aikaansa mieluiten näiden kanssa. Aikuisena ystävystyminen perustuu hirveän paljon sattumaan: oikea henkilö, oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Yrittäminen ei kauheasti auta, jos on väärä henkilö, väärä paikka tai väärä aika. 

Lisään vielä tuohon mietintääsi, miten nuorena ystävystyi helposti ja nykyään ei. Tuolla aiemmin kirjoitin, että aikuisena ystävystymisen hankaluutena on, että ihmisillä on jo elämä. Ajattele vaikka elämääsi kasana Lego-palikoita. Lapsena ja nuorena sulla on ollut paljon irtopalikoita ja vain vähän rakennettuna. Jos jokin niistä palikoista on uusi tuttavuus, sun on ollut helpompaa löytää sille paikka rakennelmassasi ja sen jälkeen jatkaa muiden palikoiden kasaamista. Aikuisena tilanne on toinen. Sulla on paljon vähemmän irtopalikoita ja enemmän rakennettuna. Jos yksi irtopalikoista on uusi tuttavuus, sun on paljon vaikeampaa löytää sille palikalle paikkaa rakennelmassasi ilman, että sun tarvitsee purkaa rakennelmastasi yhtään palikkaa.