Naisystävä uhkailee erolla, koska en ole valmis muuttamaan yhteen, mitä tehdä nyt?
Olen seurustellut naisystäväni kanssa muutaman kuukauden, ja nainen haluaisi jo kovasti muuttaa yhteen. En kuitenkaan tahdo itse muuttaa yhteen vielä, koska se on yksinkertaisesti mielestäni täysin järjetön ajatus. Haluaisin seurustella ja oppia tuntemaan naisen kunnolla ennen yhteenmuuttoa vaikka rakastankin naista todella, eli siis vähintään olla pari vuotta yhdessä ennen kuin laitan hynttyyt yhteen. Olen selittänyt naiselle tämän, mutta nyt nainen onkin sanonut minulle, että seurustelua ei ole järkeä jatkaa ellen tahdo muuttaa hänen kanssaan yhteen.
En tosiaankaan tahdo erota sillä rakastan naista erittäin paljon, mutten myöskään ole yhtään valmis yhteenmuuttoon. Mitä minä voisin tehdä saadakseni naisen jäämään?
Kommentit (61)
Älä suostu yhteenmuuttoon. Joku syy tuolle tunteellesi on, ettet ole siihen valmis. Ja erolla uhkaaminen tahtonsa läpi saadakseen on huono merkki.
Minusta molemmat edustatte aika ääripäitä sen suhteen, mikä on teille luonteva etenemisnopeus suhteessa. En tiedä saatteko tuota sovitettua yhteen. Etenkin jos kumppanisi on myös kolmekymppinen ja haluaa perheen joskus tulevaisuudessa, niin pari vuotta yhteenmuuttoon on aika kova pyyntö. Useimmat kuitenkin haluavat kokeilla riittävän kauan yhdessä asumista ennen vakavampaa sitoutumista. Ja jos ei kuitenkaan ole kymmentä vuotta aikaa jahkailuun, niin kyllä se saman katon alla eläminen minusta nopeammin paljastaa yhteensopivuuden tai -sopimattomuuden. Toki pari kuukautta on minustakin lyhyt aika, mutta olisiko vaikka vuosi tai hieman alle mahdoton ajatus?
Aqu kirjoitti:
Älä suostu yhteenmuuttoon. Joku syy tuolle tunteellesi on, ettet ole siihen valmis. Ja erolla uhkaaminen tahtonsa läpi saadakseen on huono merkki.
Erolla uhkailu on alhaista. Mutta toteamus siitä, ettei suhdetta ole järkeä jatkaa, ellei se etene toivotulla nopeudella toivottuun suuntaan ei sitä automaattisesti ole.
Erolla uhkailu tarkoittaa minusta kiristämistä pienissä, turhissa asioissa. Usein sellaisissa, joiden takia ei olla edes oikeasti valmiita lähtemään. Bluffaamista ja diivailua. Sen sijaan on täysin eri asia kertoa, millä edellytyksillä kokee suhteessa pysymisen mielekkääksi. Minusta näistä asioista keskustelu kuuluu aikuiseen suhteeseen, jossa kommunikaatio on avointa. Toinen vaihtoehto olisi perustelematon yllätysero. En oikein ymmärrä, millaisen ihmisen mielestä se olisi parempi vaihtoehto.
Jos olette parikymppisiä siitä vaan odottelemaan pari vuotta. Jos olette kolmekymppisiä pari vuotta on liikaa. Nainen tuskin haluaa esikoisen lähempänä neljääkymppiä. Tuolla vauhdilla haluaisit ensin odottaa yhteistä asuntoa pari vuotta, pari vuotta yhteiseloa ennen suhteen vakiinnuttamista ja pari vuotta ennen lasta eli noin kuusi vuotta menisi vain odotteluun.
Pitäisikö sinun sen sijaan käydä terapiassa selvittämässä sitoutumiskammoasi? Pari kuukautta on melko ripeää toimintaa, mutta pari vuotta taas aivan naurettavaa.
Jos nyt muuttaisit yhteen niin miten luulet että itse kokisit sen tilanteen. jäisikös sinulle kaivelemaan se tunne että sinut on kiristetty muuttamaan yhteen. Jos jäisi niin ero on edessä joka tapauksessa.
Miksi ihmeessä haluat olla jonkun kanssa, joka ei selkeästikään rakasta sinua? Tuossa on nyt kohdallasi kyse pelkästä himosta. Ehkä nainen aistii sen ja luulee noin saavansa enemmänkin. Olette kumpikin tasottomia.
Nytpä opit tuntemaan :-) ... mieti tarkkaan haluatko jatkaa. Uhkailu ei ole hyvä juttu - etenkään näin tuoreessa suhteessa.
Voisitteko tehdä kompromissin? Itsekin kokisin pari kk liian lyhyeksi, mutta pari vuotta tuossa iässä on paljon. Entä vuosi? Siinä oppii jo tuntemaan aika hyvin. Voitte myös alkuun asua vaikkapa viikon toistenne luona, jotta näkee miten arki sujuu. Fakta on se että toisen oppii tuntemaan kunnolla vasta kun jakaa arkielämää.
Käyttäjä9876 kirjoitti:
Pari vuotta on kohtuuton pyyntö.
Muutama kuukausi on kohtuuton aikataulu.
Kerää kamasi ja etäänny pysyvästi. Nainen joka haluaa noin nopeasti & määräilevään tyyliin saman katon alle tietää vain vaikeuksia tulevaisuudessa. Muutaman vuoden kuluttua huomaat että olet vain se pakollinen paha nurkissa...
Itse en ole luonteeltani mitenkään määräilevä tai epävakaa enkä aio koskaan edes perustaa perhettä, mutta silti haluaisin muuttaa alle vuodessa yhteen kumppanin kanssa. Itse olen niin introvertti luonteeltani, että tuossa kahdessa vuodessa suhde kuivuisi jo kasaan kun en töiden jälkeen jaksaisi lähteä mihinkään treffailemaan tai roudata viikonloppuisin tavaroita kämpästä toiseen. En myöskään ole taloudellisen hyödyn perässä (lompakkoloishuutelijoille tiedoksi), vaan omistan jo nyt oman asuntoni. Katsoisin, että mies ei ole lainkaan varma suhteesta ja sen tulevaisuudesta, jos kaksi vuotta täytyy treffailla ja katsella ennen minkäänlaisia sitoutumisen merkkejä ja todennäköisesti kaikki muutkin parisuhteen askeleet otettaisiin aivan tuskastuttavan hitaasti.
Teidän on parempi erota, tuossa on todella perustavanlaatuinen ongelma käsillä. Ehkä sinun tulisi etsiä jotain parikymppisiä naisia, joille kevyempi treffailu parinkin vuoden ajan on vielä ihan normaalia ja suotavaa, kun on muitakin rientoja ystävien ja opiskelutovereiden kanssa.
Teidän täytyy keskustella asiasta enemmän. Miksi yhteen muuttaminen on naisystävälle niin tärkeää? Moni on tässä ketjussa ottanut esiin lasten hankkimisen, mutta sehän on asia aivan erikseen.
Itse en oikein tajua, miksi kaikilla tuntuu olevan niin kiire muuttaa saman katon alle. Ei se näköjään oikein minään koeaikanakaan ennen lopullista sitoutumista tunnu toimivan.
Ymmärrän täysin sen, että haluaisit ensin seurustella muutaman vuoden. Itselleni yhteen muuttaminen on kuitenkin iso sitoumus, henkisellä tasolla, ja haluaisin että asiat ovat vakaalla pohjalla.
Ehkä teillä on vain erilaiset käsitykset siitä, miten vakavaksi koettu suhde etenee? Korosta hänelle tunteittesi syvyyttä ja sitä että haluat suhteen jatkuvan. Ehkä sitä, että nimenomaan siksi että haluat suhteen toimivan nyt ja myös tulevaisuudessa, haluat asua vielä erillään.
Jos mua joku uhkailisi tuolla tavalla, mun olisi luultavasti pakko sanoa, että en välttämättä ole koskaan valmis muuttamaan yhteen. Jos hänelle olisi tärkeämpää löytää joku, joka haluaa (heti muutaman kuukauden päästä) avoliittoon, kuin seurustella juuri minun kanssani, niin parempi molemmille, että suhde loppuu heti...
Oletteko keskutelleet tulevaisuudesta oikeasti? Lapsia vai ei jne? Nyt on vakavan keskustelun paikka.
Ja mitä on erolla uhkailu? Jos nainen on tosissaan, niin ei kai se mitään uhkailua ole vaan fakta jonka hän kertoo jo etukäteen eikä vaan hiljaisuudessa häivy niin kuin monet miehet tekee. Siinä sitten saa ihmetellä mikä meni pieleen.
Run, don't walk. Isoja ongelmia horisontissa. Puhun kokemuksesta.
Toisaalta en ymmärrä myöskään sitä että miksei yhteenmuuttoa voisi tehdä, Yhtä helposti sen voi tehdä kuin poismuutonkin. Olen muuttanut yhteen kuukauden tuntemisen jälkeen ja puolen vuoden päästä erilleen, Eli virhe tuli tehtyä mutta eipä menettänyt kuin 7kk elämästä, muuten ois voinut mennä parikin vuotta.
Mutta silti kiristäminen on väärin.
millainen ihminen jättäisi aidosti rakastamansa henkilön vain siksi, että ei saa tahtoaan läpi asumisasiassa? Nyt kyllä haisee joko taloudellisen hyödyn tavoittelu tai sitten sellainen luonne, jonka pitää päästä päättämään kaikesta myös puolison elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä haluat olla jonkun kanssa, joka ei selkeästikään rakasta sinua? Tuossa on nyt kohdallasi kyse pelkästä himosta. Ehkä nainen aistii sen ja luulee noin saavansa enemmänkin. Olette kumpikin tasottomia.
Miksi tähän alapeukkuja? Jos ihminen oikeasti rakastaa, ei ole mitään vaatimuksia toiselle. Te joista on ok uhata erolla jos toinen ei tee mitä minä haluan, löydätte itsenne paskimmista suhteista kunhan aikaa kuluu. Koska se vaatija ajattelee tuossa vain itseään.
Keskustele naisen kanssa, millaisen asunnon hän haluaa ja paljonko on valmis siihen sijoittamaan. Puhukaa siis rahasta. Jos omistat nykyisen asuntosi, niin kerro rehellisesti, että et aio sitä myydä, siitä tulee sijoitusasunto, jonka tuotolla sinä lyhennät omaa asuntolainaasi, nainen luonnollisesti maksaa itse oman osuutensa lainasta tasapuolisesti.
Jostain kummallisesta syystä moni nainen alkaa tässä vaiheessa perääntyä, koska ei halua olla maksajana edes omalle kodilleen.
Kuulostaa siltä että naisesi haluaa suhteen etenevän vakavaksi, ja ehä jopa perhettäkin toiveissa. Ei se yhdessä asuminen mitään kohtuutonta ole mutta juttele nyt vielä kerran että mikä merkitys yhteen muuttamisella on ja haluatko lähteä syvetämään suhdetta.
Btw yhdessä asumisen hyvä puoli on kustannusten pieneneminen ja jokapäiväinen läheisyys.