Onko täällä opiskelijaäitejä? Mitä opiskelet ja minkä ikäinen lapsi?

Opiskelen yliopistolla ja olen kahden lapsen yh. Vanhempi lapsista on jo koulussa, nuorempi päiväkodissa. Lastenhoito ei ole tuottanut ongelmia, mutta lasten päivät päiväkodissa on joskus venyneet pitkiksi ja yöunet on jäävät toisinaan vähiin.



Lasten sairastellessa olen joutunut jäämään pois luennoilta.

Mutta, opiskelen yliopistossa Tampereella yhteiskuntatieteellisessä tdk:ssa ja Helsingissä musiikkialan perustutkintoa. Minulla on 2-vuotias lapsi.



Asun Tampereella, käyn 4 päivänä viikossa Helsingissä ja kahtena päivänä käyn yliopistolla.



Lapsi on todella pitkää päivää päiväkodissa, 7-17 melkeinpä joka päivä. Maanantaisin olen kotona vasta klo 22, jolloin vaarini hakee tytön ja hoitaa illan. Samoin torstaisin, mutta silloin olen itse kotona jo ennen klo 20.



Kouluhommat teen junassa ja silloin kun lapsi nukkuu. Mutta on tää aika hulinaa. Mulla vaari auttaa jos lapsi sairastuu, mutta joudun olemaan paljon itsekin poissa sen takia. Tänä syksynä ollut jo 3 flunssaa ja ripuli.



Tiivistettynä: muuta elämää ei sitten olekaan, kavereihin olen yhteydessä vaan netin tai puhelimen välityksellä, huono omatunto lapsen pitkistä hoitopäivistä, rahaa palaa sikana matkoihin eikä sitä muutenkaan ole paljon, organisointikyky on a ja o, kaikkea odottamatonta voi sattua, on valittava mihin panostaa, rimaa pitää laskea. Mutta mulle ainakin tämä on sen arvoista. Ja vaarilleni olen ikuisesti kiitollinen. Ois muuten jääny muutama tentti välistä...

Eli teen samalla luokanopettajan työtä ja ravaan yliopistolla keskimäärin 3-4krt viikossa. Loppusuora onneksi jo. Lapsia on 4, kaksi koululaista ja 2 päivähoitoikäistä.



En onneksi joutunut ihan alusta aloittamaan, koska oli kandidaatin tutkinto jo lastentarhanopettajapuolelta, mutta äärimmäisen rankka 1½vuotta takana. Olen melkein kaikki luennot jättänyt väliin ja suorittanut vaan kaikki pakolliset ryhmät. Ja olen saanut aika paljon tehdä havainnointi ja observointitehtäviä omassa koulussani niin se on helpottanut kovasti.



Vaikka on rankkaa ollut, olen vaan suurimman osan aikaa niin onnellinen, että pääsin opiskelemaan jo monta vuotta haaveilemaani ammattiin. Lapset on joutuneet olemaan vaan liian paljon itsekseen (siis koululaiset) ja pienemmät pitkää päivää hoidossa, mutta onneksi on samat lomat kuin koululaisilla ja tulevaisuudessa ehkä sitten äidillä enempi aikaa, kun ei välttämättä tarvitse olla koululla pitkää päivää.