Lue keskustelun säännöt.
Mitä "hienoa" siinä on, että on ollut tsunamissa?
02.07.2017 |
Mitä noita "surviving stories" lukee, niin ihme glorifiointia koko hommasta. Tosin yleensä se on se jutun kirjoittaja tai haastattelija, joka tuo sen "survivor" näkökulman. Oikeasti siinä ei ollut mitään osaa eikä arpaa omalla toiminnalla tai varsinkaan taidolla, ainoastaan tuurilla, riippuen esimerkiksi olinpaikasta. Mutta kai ihmisiä viehättää ja he lukevat mielellään sellaisia sankaristooreja.
Kommentit (62)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämäkin nyt juttu mistä olla kateellinen? Varmaan jokainen tsunamissa ollut ja perheensä menettänyt antaisi mitä tahansa ettei tota olisi kokenut.
Kyllä siellä on henkensä edestä taistelleet useat ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämäkin nyt juttu mistä olla kateellinen? Varmaan jokainen tsunamissa ollut ja perheensä menettänyt antaisi mitä tahansa ettei tota olisi kokenut.
Kyllä siellä on henkensä edestä taistelleet useat ihmiset.
Mitä kateellinen? Kuka tässä on kateellinen?
Kyse oli tapauksen glorifioinnista.
Varmasti olet kokkari, kun olet kateellinen tällaisestakin asiasta. Sua varmaan vtuttaa sekin, että jollain köyhällä on älypuhelin ja yh-äiti käy kerran kuukaudessa viihteellä.
Kyllä musta on hienoa, että säilyi hengissä, vaikkei se olisikaan omaa ansiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monilla miehillä oli karu stondis siellä
Siinä ei varmasti ole yhtään mitään hienoa.
Hienoa sen sijaan on, että jäi henkiin.
Mistä päättelet, että siinä olis jotain hienoa? Onko joku sitten jossain kehunut, kuinka omalla toiminnallaan ja sankaruudellaan pelastui? En oo ikinä lukenut, kaikki pikemminkin korostaa kuinka onnekkaita olivat, huuhtoutuivat vaikka jonkin puun juurelle ja saivat itsesä hilattua sinne. Tai kuten Niinistö sähkötolppaan.
Tuskin se heistä oli hienoa. Olisko susta ollut hienoa olla siellä?
Erikoinen aloitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miusta ainaskin olis ollut kivaa olla siellä. Kivempaa kuin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli varmasti sellainen kokemus, että järkytti ihmisiä sekä siellä että täällä: kollektiivinen trauma, koska turisteja kuoli myös Suomesta.
Ehkä kyseessä ei varsinaisesti olekaan mikään "hienosteluasia" vaan järkytyksen purkaminen. Kyllähän moni kauheassa tilanteessa ollut puhuu mielellään asiasta vielä vuosia jälkeenpäin ja saa kyynelet silmiinsä vaikka 30 vuotta sen jälkeen kun yritti vaikkapa elvyttää puolisoaan autokolarissa tai jotain. Miettikääpä vain naisia, jotka jaksavat kerrata synnärikauhujaan, vaikka ovat jo isoäitejä.
Minun sukulaiseni oli tsunamissa. Hän ei koskaan puhu siitä vaan menee täysin mykäksi, kun asiasta puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä ne sai vaatteita, jotka oli hukanneet omansa?
Minä en ainakaan ikinä joutuisi tuollaiseen tilanteeseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä mitään hienoa ollut. Traumoja varmasti jäi melkein kaikille. Perheitä tai monta samasta perheestä kuoli.
Aivan kamala tapaus.
Wallander näyttelijä, se tytär ei kestänyt ja teki itsemurhan. Sirkesalot esim.kaksi sukupolvea kuoli kerralla, jotenkin aivan kamala tapaus.
Täysin samaa mieltä kuin ap. Itse jouduin pahaan onnettomuuteen kyseisenä ajankohtana eikä kukaan sääli kohtaloani. Onneksi kuitenkin selvisin.
Tapauksesta teki länsimaissa muistettavan se, että tuollaiseen luonnonmullistukseen ei sillä alueella ollut mitenkään varauduttu vaikka se oli täysin mahdollista ja katastrofissa kuoli (paikallisten lisäksi) paljon hyvässä asemassa olevia länsimaalaisia silloisissa trendilomakohteissa. Länsimaissa ollaan unohdettu kaiken tekniikan ja lääketieteen keskellä, että luonto voi olla julma ja luonnonilmiöt voivat aiheuttaa kuolonuhreja.
Hirmumyrsky Katrina oli periaatteessa samanlainen herättäjä amerikkalaisille mitä Thaimaan tsunami oli eurooppalaisille.
Olikohan niillä sitten jotkut paperit vai miten pääsivät takaisin kotimaihinsa ilman passeja? Monella ei varmaan ollut mukana tsunamin jälkeen. Vaatteita varmaan ottivat sieltä mistä sai, tai jotain lakanoita tai riepuja. Turistithan sai kuitenkin kaiken kultatarjottimella verrattuna paikallisiin ihmisiin.
Ihan sama.
Itselläni on tosi paska isä, mitä ei voi edes kutsua isäksi. Koulussa kerroin eräälle luokkalaiselle, miten inhoan häntä ja muutnekin kaikesta siitä kauheasta, mitä hän oli tehnyt. Tsunami oli silloin ajankohtainen. Hän sanoi minulle, että miten voin sanoa noin isästäni ja että minun pitäisi olla kiitollinen siitä, että minulla on molemmat vanhemmat. No ei kyllä tunnu siltä. Totta kai se on surullista, että joku menetti rakkaan perheensä tsunamissa, mutta ei silti tee jonkun muun paskoista vanhemmista parempia.
Olisihan siitä kerrottavaa sukulaisille ja tuttaville. Mutta onneksi elämässä on muutakin. Tänään tein ihanan kävelylenkin puistossa ja meren rannalla. Nautin, haistelin tuulta, katselin aaltoja ja ihailin meri-ilmaa.
Joidenkin mieli on niin yksinkertainen; näkevät tällaisen keskustelunavauksen kateellisuutena, muuta mahdollisuutta ei ole. Elämä on turvattua, kun kaikki mikä ei itseä miellytä on kateellisuutta.
Kysy Salelta.