Vierailija

Ahdistaako ketään muuta kotona yksin oleminen? Asun yksin ja jotenkin hiljainen ja tyhjä koti ahdistaa. Muutenkin olen aika yksinäinen. Minulla on vain muualla asuvia ystäviä. Juttelemme Facebookissa ym. Työpäivän jälkeen ilta kotona menee joten kuten, mutta lomilla ja viikonloppuina on yksinäistä. Tulee käytyä sitten aika usein lapsuudenkodissani tai siskojen luona.

Jotenkin tuolla lapsuudenkodissa on niin mukavaa. Talo on täynnä ihmisiä ja on juttuseuraa. Ruokakin maistuu paremmalta yhdessä tehden ja syöden.

En ole mielestäni mitenkään läheisriippuvainen ja pystyn tehdä asioita yksinkin, esim. olen matkustanut yksin ja lähtenyt johonkin tapahtumaan yksin. Tykkään vain enemmän olla ihmisten seurassa.

Olisi kivaa tietää, jos joku muu tuntee samoin. Tunnen itseni oudoksi ja olisi kivaa kuulla kohtalontovereista.

  • ylös 9
  • alas 0

Kommentit (3)

Vierailija

Ei minusta ole outoa tuntea itseään yksinäiseksi, mutta riippuu myös siitä kaiketi pystyykö aidosti olemaan välillä tyytyväinen ja levollinen yksin ollessaan vai tappaako vain aikaansa kunnes pääsee ihmisten seuraan. Tällöin voi puuttua semmoinen kontakti itseen, ja on riippuvainen muista. Mutta ei ole outoa kaivata muiden ihmisten seuraa välillä.

Vierailija

Minkä ikäinen olet ap? Oletko ajatellut kimppakämppäasumista tai kämppäkaveria, voisi vaikka väliaikaisesti olla kiva kokemus. Itse asuin välillä useamman ihmisen kimppakämpissä ja kommuuneissa, soluasunnossa ja jaoin kolmion kämppäkaverin kanssa 19-30-vuotiaana. Rahatilanteesta ja seurankaipuusta riippuen, välillä kaipasin yksinsoloa ja rauhaa ja asuin yksin. Nyt sitten jo vuosia mieheni kanssa kaksin ja meilläkin välillä punkkaa kanssa-asujia. Ja ihan tavallisia pk-seudulle työn perässä muuttaneita ihmisiä ollaan, eli ei yhteisasuminen edellytä mitään hippeyttä, opiskelijaelämää tai yltiösosiaalisuutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Hei.

Kiitoksia vastauksistanne. Olen 30 v. Välillä on ihan mukavaakin olla yksin, mutta pohjimmiltaan kaipaan muiden seuraa. Vietän varmaan enemmän aikaa perheeni luona kuin ikäiseni yleensä. Joskus olen lapsuudenkodissani yötäkin. En tiedä, onko se outoa. Varmaan on monen mielestä. Onneksi on hyvät ja läheiset välit perheeseen ja sukuun, niin en ainakaan ole täysin yksin tässä maailmassa. Yksinäisyyden tunnetta lisää varmaan sekin, että aika moni ikäiseni on jo perustanut perheen ja on talot, asuntolainat jne.  Itse tunnen jämähtäneeni paikoilleen.

Olen joskus lukenut lehdistä kommuuneista ja yhteisökylistä (tms.) ja miettinyt, että sellainen olisi kiva asumismuoto. Toisaalta olen hyvin ujo ja tuntuisi vaikealta lähteä mukaan sellaiseen.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla